Rakkaat,
miten voisin jakaa tämän ihanaisen olotilan? Sen, kun makaa kevään ensimmäistä kertaa nurmikolla, rapsuttaa sormella maanpintaa ja tuntee kuinka aurinko hellii kasvoja juuri sopivasti. Kun keskellä kaupunkia on vain hiljaa ja kuuntelee lintujen laulua ja laineiden liplatusta.
Kun vastaan kävelee vain hymyileviä ihmisiä, ja jäätelökioskien edessä on pitkät jonot, ja kun pyöräilee aamulla mäkeä alas auringon kanssa kilpaa takinhelmojen läiskyessä takana.
Kun joenvarrella tuoksuu terva, asfaltti ja meri, ja puistossa kasvaa krookuksia, ja kun leppakerttu kiipeilee takinhihaa pitkin. Kun saa jo hetken miettiä, pitäisikö siirtyä varjoon, ettei palaisi. Kun syö ananasta ja hedelmäkarkkeja laituripiknikillä joenrannassa. Kun jalassa on ne uudet kengät joita on säästänyt kesän ensimmäiselle päivälle.
Turussa on kesä.
Ja hajoan onnellisuuteeni.
Sopivat sanat löytyivät yllättäen (tai yllättäen ja yllättäen, koko maailmahan on yksi suuri ihana yllätys) estetiikkakurssin luentomuistiinpanoista, joita luin puistossa. Nyt jaan ne teille.
"Rakkaus = täydellinen läsnäolo tässä hetkessä. Nyt."
Ahmikaa elämää, rakkaat.
Saara
VastaaPoistaOlet ihana!