tiistai 30. syyskuuta 2014

Asiameininki

Puuh ja puuh. Alkusyksystä vähän harmittelin sitä, että kaikki kurssit alkaa vasta lokakuun paremmalla puoliskolla. Nyt oon siihen supertyytyväinen. Ainejärjestöstä on tullut kokopäivätyö ja flunssa vei puolitoista viikkoa tehokasta sähköpostienlähettelyaikaa. Ulkona kaivetaan taas kerran katua auki. Tämän päivän ohjelma on ollut kokous, lounas, sähköposteja ja muuta klikkailua, kokkarit, lisää maileja ja säätöä tietokoneella. Jos yhtälöön lisäisi luennot ja lukemisen, olis jo aika haipakkaa. Voin olla tyytyväinen opinnottomaan elämäntilanteeseeni.


Oikeasti oon salaa tyytyväinen myös siihen, että katua kaivetaan auki. Se tarjoaa mahtavan syyn viettää aikaa kahviloissa ja kirjastossa. Tosin niissäkin vaan hoidan asioita ja kirjoitan tärkeitä viestejä, mutta hienoa vaihtelua silti! Hyvä että edes tietyön melu voittaa laiskuuden liikkumisen suhteen. 

Kaiken kiireen keskellä on kiva, että elämässä on myös jotain pysyvää - mitään järkeä tai arkea kun ei ole viimeiseen kahteen viikkoon ollut. Tänään tuon ankkurin elämään tarjosi äitin tekemä puolukkavispipuuro. Ai että, kyllä lämmittää maistella kotimetsän puolukoita ja niiden kera vähän hengähtää iltapalalla päivän humun päätteksi. 

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Hc-ekoilua


Olen ollut nyt neljä päivää matkalla, joka on tuonut vähän taukoa muovittomuuteen. Vieraana ollessa ei kehtaa kaupassa sanoa, että sori ei voida ostaa katkarapuja pakko syödä puuroa. Oudoissa kaupungeissa ei myöskään tunne paikkoja, joista parhaiten löytää kasviksia tai muuta muovitonta. Punnitse ja Säästä sentään etsittiin Jyväskylästä, ja olen pitänyt kestopusseja koko ajan mukana. 

Myös mun eväät ja viemiset ovat olleet ekologisia. Junassa söin kotona kokkailtua ohraa ja bussissa hedelmiä ja pähkinöitä. Sisko toivoi tuparilahjaksi kukkia, mutta en voinut ostaa mitään muoviruukussa myytävää. Ratkaisin asian kyselemällä tutuilta huonekasvien taimia tai rönsyjä ja vein siskolle itsekasvatettavan lahjan. 

Se on ollut kyllä kiva huomata, että muovittomuus oikeesti herättää kysymyksiä ja on saanut siskotkin toimimaan sen mukaisesti. Kaupasta ei kehdattu ottaa muovipussia vaan paperikassi, ja muutenkin on pohdittu asioita yhdessä. Se on kyllä silti aika huvittavaa, että siskolle mun mukanaolo tarkoitti hc-ekoilua, kun itse tuntui että huijasin, kun joustin niin paljon kaikessa. Mutta selkeästi mun valinnat on saaneet ihmiset miettimään omiaan. Sehän on yksi tarkoituskin.


Tällä hetkellä tuntuu siltä, että voisi jatkaa tätä vaikka muoviton syyskuu loppuukin. Toki lieventäisin vähän, niin että ostaisin muovissa sen mitä ei mitenkään muuten saa hankittua. Mutta niin että jos voisin välttää muovia, tekisin sen, ja pyrkisin jatkossakin tähän ekologisempaan tapaan ostaa tavaroita. Se tekee meinaan tosi hyvää. Tulee syötyä paremmin, käytettyä aika paremmin ja ennen kaikkea heräteostokset vähenee. Tänä viikonloppuna on syöty karkkia ja herkkuja, ja olo on ollut paljon uupuneempi kuin muulloin. Selkeästi muoviton dieetti tekee hyvää. Ja onhan se ihan loogista – ruokavaliosta putoaa herkut, karkit, pikaruoka ja einekset. Kaikki kura. 

Mutta ylipäätään tämä muovittomuus on ollut mielettömän hyvä valinta. Tuntuu että olen oppinut itsestäni, valinnoistani ja erityisesti maailman kulutustottumuksista ihan valtavasti. Oikeastaan paluu vanhoihin tapoihin lähinnä ällöttää.

torstai 18. syyskuuta 2014

Vihdoinkin - eroon muovikelmusta!

 Yksi eniten muovittoman syyskuun aikana rassanneista asioista on ollut muovikelmu. Se ällötti jo aikoinaan töissä leipiä ja leivoinnaisia säilöessä, ja se ällöttää kotona muovikulhossa ja lautasilla ruokaa säilöessä. Se, että repäisee parin päivän takia palan ohutta muovia, jota ei voi mitenkään uudelleenkäyttää tai kierrättää on tällä hetkellä vain inhottava. Tuntuu niin tuhlaukselta ja turhalta. 


Muovittoman syyskuun kautta aloin pohtia asiaa enemmän, ja sattumalta löysinkin vaihtoehdon kelmulle! Jossain muovittomuutta käsittelevässä keskustelussa joku vinkkasi käyttävästä kelmun tilalla Bee's Wrapia. Minä tietenkin tartuin heti johtolankaan ja googlasin tuon mystisen tuotteen.


Selvisi, että Bee's Wrap on yhdysvaltalainen keksintö. Se on luomupuuvillakangasta, joka on päällystetty mehiläisvahalla, jojobaöljyllä ja pihkalla. Mehiläisvaha ja jojobaöljy ovat antibakteerisia ja pitävät tuotteet tuoreina. Kangas on helppo kääriä säilytettävän asian ympärille, sillä käsien lämpö sulattaa vahan ja saa sen muotoutumaan sopivaksi. Viiletessään kangas asettuu paikoilleen. Tuote on helppo huoltaa pesemällä tiskiaineella viileässä vedessä. 


Tietenkin innostuin niin että sukat pyöri jaloissa, ja laitoin saman tien tilauksen matkaan. Vaikka jostain Suomestakin saattasi löytää näitä, firma lähettää tuotteita kaikkialle maailmaan joten tilasin saman tein sieltä. Kaikki meni sujuvasti, ja nyt olen saanut jo hieman testailla tuotetta. Ja se on juuri niin hyvä kuin toivoin! Hei hei kelmu, tervetuloa kotiin Bee's Wrap!


tiistai 16. syyskuuta 2014

Poikkeus sääntöön

Ostin muovituotteen. Kävin piilolinssien sovituksessa, sillä en voi käyttää nyrkkeilytunneilla silmälaseja. Siellä käteen lyötiin pari pakettia muoviin yksittäispakattuja muovisia piilolinssejä. Kotona pakkausta availlessa tuli kyllä kurja olo, kun parin tunnin linssienkäytön takia heitti pois monta muovikappaletta. Mutta tätäkään ei voi mitenkään kiertää – terveyteen liittyvissä asioissa ei ole juuri varaa saivarrella, kuten huomasin jo apteekissa. Olisi kyllä kiva, jos esim. lääkkeitä pakattaisiin vaikka paperikuoriin tai linssejä jotenkin ekologisemmin. Mutta ehkä vielä joskus.


Tuli myös ensimmäistä kertaa sellainen tilanne vastaan, etten voinut ostaa kaupasta mitään haluamaani koska kaikessa oli muovia. Olen viimeaikoina kaivannut raejuustoa, rucolaa, juustoa ja leipää, mutta kaikki on kivasti pakattu muoviin. Kaupasta mukaan tarttui siis vain pestoa, ja kotona sain työntää kädet jauhopurkkiin ja tehdä itse omat sämpyläni.



Elämä on muka ollut niin kiireistä, etten ole ehtinyt juuri pohtia muovittomuushaastetta. Sen kuitenkin huomaa selkeästi, että jääkaapista vähenee tavara hitaasti mutta varmasti ja lisää ei tule, koska en voi vain ostaa jotain helppoa kaupasta. Ruoanlaitto vaatii suunnittelua ja aikaa, koska raaka-aineet pitää hakea torilta ja valmistaa alusta asti. Se vaatii vielä totuttelua. Olen myös alkanut syödä enemmän ulkona, koska se on usein nopeampi vaihtoehto kuin kokata itse. Kodin lähellä oleva Subway on ruokkinut mua melko usein, samoin kuin yliopistoravintolat. Noutoruokaakin kun voin syödä, jos se vain ei ole muoviin pakattu. Subilta on helppo ostaa leipiä ja sanoa ettei tarvitse muovipussia, grilliltä saa hampurilaisen pelkässä paperitaskussa. Yllättävää mutta ilahduttavaa. Edes yksi asia johon voin vaikuttaa suoraan valinnoillani.


Se kyllä ällöttää miten muovia on ihan joka paikassa. Jos tahdon ostaa tiskiainetta joudun ostamaan samalla muovipullon. Jos tahdon ostaa salaattia joudun ostamaan samalla muoviläpyskän johon se on kiedottu. Kouriintuvasti asia tulee esiin kaupungilla ja luonnossa, kun pensaiden aluset ja tienpielet, jopa metsien mättäät, ovat muoviroskan valtaamia. Muovia on kaikkialla, eikä se häviä sieltä mihinkään koskaan ellei joku kerää sitä. Suuresti epäilen ettei kerää… Muovinkäytön ymmärrän, mutten roskaamista. En vaan tajua.

Kuvat keväältä Israelista, jossa muoviton shoppailu olisi astetta helpompaa.

lauantai 13. syyskuuta 2014

Äiti hoitaa

Tänään teki kamalasti mieli ostaa suklaata.


Mutta luontoäiti oli eri mieltä.

Se oli silleen et: "Tässä olis kyllä tien vieressä tälläinen puu täynnä makeita pikku kriikunoita. Eikös nää olis parempia?"

Kriikunan voitti suklaan. 100-0.

perjantai 12. syyskuuta 2014

Näkymiä kauppareissulta


Tänään tein menestyksekkään kauppareissun ostamatta yhtään muovia. Ensin nappasin torilta vihannekset ja sipulit – huomauttaen joka myyjälle etten tahdo muovipussia. Kaupasta taas hain kananmunia, karjalanpiirakoita, pastaa ja kalaa. Kalatiskilläkin toistin toiveeni jäädä ilman muovipussia, ja karjalanpiirakat pakkasin paperipussiin. Suurimmassa osassa paperipussejakin oli muovinen ikkuna, mutta onneksi tarjolla oli myös muutama kokonaan paperinen pussi. Eilen tuskailin sitä että makaroni loppui, mutta illalla luin Barillan myyvän pastaa pahvipakkauksessa. Ja niinpä olikin, paketti farfallea lähti kotiin ja vieläpä tarjouksessa!


Tuntuu ihan älyttömältä katsoa, miten kaikki tuore ja ihana on tungettu muovipussiin ja kaikissa ennen pelkkää pahvia olleissa purkeissakin on muovikorkit. Tuntuu tosi mukavalta ostella asioita ilman muovia – kotonakin kassia oli kiva tyhjätä, kun tuntui että oli ostanut jotain luonnollisempaa. Tosi paljon kyllä helpottaa se, että on mahdollisuus käyttää toria ja valintatiskiä. Muuten vihanneksia olisi vaikeahko ostaa muovikuorien takia.  Muovittomuus myös vähensi heräteostoksia – vaikka ostin surutta parempaa laatua, ei kauppakoriin tarttunut mitään ylimääräistä ja loppusumma jäi kymppiin. Se oli tosi iloinen yllätys. 



Yhä enemmän pitää pikkuhiljaa kokkailla, mutta otan sen kivana haasteena. Tosi paljon ovat silmät auenneet jo nyt puolentoista viikon aikana. Muovin käyttö tuntuu nykyään pahalta, ja omatunto suomii kun heittää muovia roskiin. Vaikka se häipyy minun silmistäni, se jää maapallolle ikuisiksi ajoiksi, kuormittamaan joko ilmakehää tai maaperää. Nykyään ihmisten muovinkäyttö vaikuttaa ihan järkyttävältä. Muovia kuluu ihan tajuttomat määrät joka päivä jokaisen elämässä. Todellakin tahdon pienentää omaan osaani siitä haasteen jälkeenkin. 

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kafka pöydällä

Yksi maailmanmatkaajaystävistä on taas maailmalla.


Jotenkin posteljooni tietää aina milloin on vähän heikompi päivä ja työntää juuri silloin iloisimmat postit luukusta. Tänään eräs ystävä oli muistanut kortilla Prahasta. Eri kivaa!

Mieltä lämmitti erityisesti kortin hauska kuva. Torilla koreilee joukko Prahan julkkiksia. Kafkakin siellä lueskelee selkä katsojaan päin! 

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Muoviset karkinkääreet ja muita ongelmia


Muovittomuuden haasteet alkaa pikkuhiljaa lisääntyä kun päivät kulkee. Kun juttu ei ole niin uusi, se välillä katoaa mielestä ja huomaa rutistavansa kädessä muovisia karkinkääreitä. Alussa hamstratut rahkat ja raejuustot alkaa loppua, ja ensi viikolla pitää keksiä vaihtoehtoja niiden tilalle. Huomaan myös himoitsevani ruokia joita en voikaan ostaa tuosta vain. Nachoja, nuudeleita wokkiin, pakasteita tai muuta yksinkertaista mutta nyt mahdotonta. Mielessä on alkanut jo syntyä ruoka- ja kauppalista siitä, mitä kaikkea syön sitten, kun voin taas ostaa muovia. 

Kaverit ovat kyselleet vähän enemmän sitä miten olen nyt pärjännyt. Vielä on helppo vastata että hyvin, koska tapoja ei ole tarvinnut juuri muuttaa. Yhdessä on pohdittu mitä kaikkea joudun jättämään pois, ja varsinkin vessapaperin kohtalo kiinnostaa monia. Toivon kyllä itsekin ettei se lopu kesken. Tänään multa kysyttiin myös mitä teen jos shampoo loppuu. En kyllä tiedä. Kai pesen hiukset jollain leivinjauheella sitten. Onhan maailman nyt oikeasti väärällään kaikkia niksejä miten huolehtia itsestään kotikonstein. Voi olla kiinnostavaakin, jos pääsee kokeilemaan niitä. 



Onnistuneesti olen vältellyt suurta osaa muoviostoksista, oikeastaan tuota vahinkokarkkia ja keskiviikon sähläyksiä lukuun ottamatta. Olen valinnut noutoruoankin pakkauksen mukaan. Kaupassa oli yllättävän hankalaa käydä kun tarkoituksena oli ostaa jotain nopeaa iltaruokaa. Suurin osa ateriamahdollisuuksista vaatii kokkaamista ja pilkkomista, kun ei ole mahdollista tarttua valmisruokiin. Nyt käteen tarttui tölkkipapuja, chili ja irtokarkkeja. Tässä on siis vielä parantamisen varaa. Pääosin olen syönyt kotona iltaisin kanamunia, leipää ja puuroa. Voi olla että nekin alkavat jossain vaiheessa kyllästyttää… 



Haaste tuntuu tähän mennessä oikein mukavalle, eikä lainkaan haastavalle. Olen saanut järjestettyä elämäni aika hyvin niin, ettei muovia juuri nyt tarvitse ostaa. En ole kohdannut suurempia vastoinkäymisiä eikä asian pitäminen mielessä ole vielä tuntunut vaikealta. 

Kuvat parin vuoden takaa Ranskasta. Törmäsin Lyonin kaduilla kauppaan jossa kaikki myytiin pakasteina. 

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Muovia siellä, muovia täällä

Muoviton syyskuu on alkanut ja pari muovitonta päivää on jo takana. Tähän mennessä haaste on tuntunut mukavalta. Tuntuu hyvältä elää ekologisemmin, koska koen vahvasti, että kulutustapoja täytyy muuttaa. Eräs ystävä on sanonut mulle, että mä muutan mielipiteitä juuri tekojeni kautta. Siitähän sen pitää juuri lähteä, omista teoista. Oon vahvasti sitä mieltä, että ei voi huudella jos ei itse elä periaatteidensa mukaan. Siihen mentaliteettiin muoviton syyskuu istuu erinomaisesti.

Ylipäätään muovin vältteleminen on ollut suhteellisen helppoa. Tänään huomasin ensimmäistä kertaa miten vaikeaa arjen pyörteissä voi olla huomata ja kontrolloida omaa muovinkäyttöään. Janoissani menin juomaan kauppakeskuksen lähdevesiautomaatista, ja vasta toisen mukillisen kohdalla tajusin hörppiväni vettä muovimukista. Suklaanvalinta keskittyi niin vahvasti makuihin, että täti joutui huomauttamaan ostoskoriin eksyneestä muovikuorisesta suklaalevystä. Jäätelökin tuli muovikupissa ja piti syödä muovilusikalla. Onneksi muistin toimia myös toisin. Ostin vihannekseni kestopusseihin ja kikherneeni paperipussiin, ja uuden kasvin pyysin pakattavaksi vain paperiin, ei muoviin. Nyt tosin tajusin, että se tuli muoviruukussa, ups.

Se oli onneksi kiva huomata, että ihmiset suhtautuvat tosi hyvin tähän kampanjaan. Torilla kauppiaat olivat ihan luontevia mun kestopussien kanssa, ja Stockallakin myyjä suhtautui hyvin mun pyyntööni saada kukka paketoitua ilman muovia. Myös tätini oli ihan kiinnostunut mun lakosta, ja luulen että mun valinnat avasi senkin silmiä. 


Jatkossa olisi myös kiva löytää uusia vaihtoehtoja muovituotteille. Kestopussit ja kangaskassit on itsestäänselvyys, mutta mitä muuta voisi arjessa tehdä? Miten voisi muuttaa kemikaalien ja muovin käyttöä esimerkiksi kosmetiikassa ja pesuaineissa? Miten voisi käyttää erilailla vaikka shampoota? Mikä olisi ekologinen saippua?