maanantai 26. elokuuta 2013

Olen ajatellut elää

Yhtenä päivänä lähdin ulkoilemaan hautausmaalle. Voi kuulostaa äkkiseltään oudolta, mutta Turun vanha hautausmaa on kaupungin rauhallisimpia ja kauneimpia paikkoja, ainakin vanhalta puoleltaan. Siellä haahuillessa sydämenlyönnit hidastuu ja ajatukset kulkee omia ratojaan, välittämättä yleensä ympärillä pyörivästä sekamelskasta. 

Ja samalla saa terveellistä tasapainoa elämään. Kun omia pulmia pohtiessa tulee vastaan sankarihautausmaa tai ikivanha tammikuja, tajuaa mittasuhteet ihan eri tavalla. Kaikkialla leviävä vihreys ja hautojen mennyt loisto on ihmeellinen kontrasti. Tavallaan se on hurjan inspiroivaa. Inspiroiva on ainakin lempihautakiveni: joku menneisyyden pariskunta on valinnunt valtavan siirtolohkareen ja teettänyt siitä itselleen muistomerkin. Kun tuollaisella asenteella osaisi elääkin. 









Ja vaikka hautausmaa on tavallaan masentava paikka, on se myös täynnä toivoa oleva. Vanhat haudatkin ovat elossa, niissä kasvaa mansikoita ja linnunpesiä. Kaiken summaa parhaiten laulu, joka haahuillessa alkoi itsestään soida päässä: Minä ja Ville Ahosen Ennen kuin kuolen.  

"Ennen kuin kuolen
olen ajatellut
elää"

lauantai 24. elokuuta 2013

Aurinkokaupungissa

Aurinkoa, kakkua, jätskiä, kirkko, vehreitä puita, lampaita, yksi eksyminen, puutaloja, meri, pitsiverhoja, muumeja, pitsiliinoja, sininen taivas, näkötorni, tuulta (varsinkin vastaista), veneitä, lihaskipeyttä, postikortteja, hiekkakujia, historiaa, kesähaikeutta, matkamuistoja, kepeää tunnelmaa, sukunimipohdintoja, hymykuoppia...








Kaikkea tätä tarjosi kesän huipentanut pyöräretki Naantalin ihmeelliseen kylpyläkaupunkikuplaan. 

torstai 22. elokuuta 2013

Hummukseni hei

Mulla on tietyissä piireissä jonkinlainen maine. Sellainen hummusmaine. Oon pariin otteeseen tehnyt hummusta yhteisiin humputteluihin, ja siitä on sana lähtenyt kiirimään että Saara on hummustyttöjä. Asiaa on edistänyt vielä se, että mun reseptiarkistoista löytyy huimasti erilaisia hummusvariaatioita, aina tomaattihummuksesta purppurahummukseen. Lisäksi taidan olla aika innostunut kun puhun hummuksesta. Mutta mistä sitä ei innostuisi jos ei lempiruoastaan?

Tällä erää olinkin maineeni veroinen ja kehittelin ihan uuden hummuksen. Nokkoshummus yhdistää innostusteni parhaat puolet - villiyrtit ja kasvistahnat. Ja se toimii! Onnistuneet koekeittiömeiningit eivät ole aina itsestäänselvyys, mutta kikherneet ja nokkoset ystävystyivät selkeästi heti. 


Nokkoshummus

1 dl kuivattuja kikherneitä
2 rkl tahinia eli seesaminsiementahnaa
1 valkosipulinkynsi
1 sipuli
kourallinen kuivattua nokkosta
2 rkl sitruunamehua
suolaa
mustapippuria

Liota kikherneitä yön yli ja keitä niitä sitten hiljaksiin tunti. Tunnin jälkeen heitä sekaan nokkoset ja keitä vielä pari minuuttia. Siivilöi nokkoset ja kikherneet kulhoon jäähtymään.

Pilko sipulit hienoksi ja sekoita ne kikherne-nokkoskulhoon. Lisää joukkoon tahini ja sitruunamehu sekä mausteet. Sekoita ensin aineet sekaisin kauhalla ja muussaa sitten tahnaksi sauvasekoittimella. Yritä saada kaikki kökköset muussattua, jotta tahinista tulee mukavan pehmeää ja notkeaa. Lisää tarvittaessa öljyä, jos tahna tuntuu liian kovalta. 

Nauti esimerkiksi leivän päällä, salaatin lisänä, perunoiden kanssa...

lauantai 10. elokuuta 2013

Elämäni kirjakasoissa




Kesäloman alussa mulla oli kovat tavoitteet: lukea kaikki hyllyyn talven aikana ostetut kirjat sekä vielä kymmenisen klassikkoa, joihin ei kevään kiireissä ollut aikaa perehtyä. Olin keräillyt kirjalistaa kuukausien ajan, ja heti loman alussa marssin kirjastoon. 

Nyt kodin ovat vallanneet erikokoiset kirjakasat. Alkupyrähdyksen jälkeen lukutahti on hidastunut, ja olen jopa tuntenut jonkinlaista lukukrapulaa - liika lukeminen kostautuu. Kirjat eivät enää liiku, vaan ovat jääneet asumaan kasoihinsa. Ja minä asun täällä kasojen keskellä. Vaikka onhan se kyllä ihanaa, kun on kirjoja joka puolella. Ei vai taida olla enää toivoakaan kahlata Joycen Odysseusta parin viimeisen lomaviikon aikana...

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Tekee hyvää


Vadelmia (itse poimittuja), pähkinöitä ja turkkilaista jugurttia = aamupala, joka tekee hyvää niin mielelle kuin keholle. 

Mmmm.

tiistai 6. elokuuta 2013

Onni on


Onni on yhdeksän tunnin yöunet, herääminen pirteänä aamuyhdeksältä ja yön aikana viilentynyt huone. Vielä suurempi onni on, että tätä on jatkunut jo viikon putkeen. Nukkumatti je t'aime. 

maanantai 5. elokuuta 2013

Kävin metsällä

Jankutettuani asiasta äidille ja muille kuuntelijaparoille kuukausikaupalla ostin kesäkuun lopulla kaupasta villiyrttikirjan. Villiyrttikeittokirja esittelee kymmenittäin Suomen luonnossa kasvavia kasveja ja niiden käyttöä ruoanlaitossa. En meinannut pysyä nahoissani, kun ensimmäistä kertaa luin sitä. Eka esitelty kasvi oli vesiheinä, sitten tuli voikukka, ketunleipä, siankärsämö, koiranputki... Kaikki lapsuuden peruskaurat onkin syötäviä! Kuin siistii!

Keräilyharrastus on alkanutkin noista itselle tutuista kasveista. Pikkuhiljaa huomaa, kuinka luonnossa kulkiessa alkaa tunnistaa muitakin kasveja ja valikoima laajenee. Samalla löytää lähiympäristöstä ihan uusia kulmia, hylättyjä puistoja ja tientakusia jotka kasvit ovaat vallanneet. Loistoharrastus! 

Ja onhan se nyt loistavaa, että halutessaan ravintoarvoa ruokaan ei tarvitse ostaa kaupasta sitä parin euron yrttiruukkua vaan voi mennä poimimaan ulkoa vuohenputkea ja käyttää sitä persiljana soijapiiraissa. Tai napata siankärsämöä lisäksi tofupyöryköihin. Yksi kaveri nimesi mun villiyrttihommat muinaisten taikayrttien keräilyksi. Vähän sellaistahan se on, niin ihmeelliseltä tuntuu että voin vaan poimia maasta asioita jotka tekee ruoasta terveellisempää ja parempaa. 


Basilikaspaghettia ja siankärsämö-tofupyöryköitä

sopivasti spaghettia
suolaa
kolme isoa kourallista basilikanlehtiä
2 valkosipulinkynttä
3 rkl ruokaöljyä

tofupyörykät:
250 g hampputofua
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl korppujauhoja
suolaa ja pippuria
pieni kourallinen siankärsämönlehtiä
öljyä paistamiseen

Keitä spaghetti suolatussa vedessä. Sen kiehuessa hienonna valkosipuli aivan hienoksi ja suikaloi basilikanlehdet. Valuta spaghetti. Kuumenna öljy paistinpannulla ja heitä valkosipuli ja basilikat kuumalle pannulle. Freesaile hetki ja lisää sitten valutettu pasta. Sekoita hyvin ja nosta levyltä.

Murenna tofu kulhoon ja pilko sipulit pieneksi hakkeeksi. Sekoita tofu ja sipulit sauvasekoittimella. Lisää jauhot ja mausteet. Pese siankärsämöt ja silppua ne pieneksi. Sekoita nekin taikinaan.

Pyörittele taikina palloiksi ja paista runsaassa öljyssä (tofu imee öljyä). Valuta talouspaperinpalan päällä ja tarjoile lämpiminä.

Kasaa lautaselle pyöryköitä ja spaghettia, nauti lämpimänä. 

perjantai 2. elokuuta 2013

torstai 1. elokuuta 2013

Seikkisseikkailu

Heinäkuu vei mukanaan muun muassa Turun seikkailupuistoon. En oo ikinä uskaltautunut itse Seikkiksen puolelle, vaikka muuta puistoa tamppaankin taajaan lenkeilläni. Nyt nelivuotiaan neidin ja tämän kauniin äidin kanssa pääsin ihmettelemän mitä kaikkea ihmeellistä naapurista löytyykään!


Ja olihan siellä vaikka mitä, kahluupuroista keinuihin ja suihkulähteestä taidepajaan. Viimeisessä me aikuisetkin päästiin vähän heittäytymään taiteillen liiduilla lattiaan. Yritin jättää positiivisen jäljen itsestäni. "Tehdä jotain hyvää kun voi, oi sehän menee kiertoon" kuten Jonna Tervomaa laulaa tämän hetken lempikipaleessani