sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Suomi-Argentiina-Suomi

Ruokakulttuurissa kuuminta hottia on ollut viime aikoina katuruoka. Hampparit, hodarit, wokit ja muu nopea ja maukas ovat täyttäneet ruokalehdet ja blogit, kun street food ja fine dining ovat sekoittuneet sopivan kiehtovaksi sekametelisopaksi. 

Itse pääsin osaksi villitystä, kun sain ystävältäni Venlalta kandilahjaksi Lonely Planetin teoksen The World's Best Street Food: Where to find it & how to make it. Kirja antaa sopivan perusteellisen katsauksen maailman eri kolkkien katukeittiöihin esitellen aina ruoan, sen alkuperän ja variaatiot ja antaen tietenkin reseptin kokeiltavaksi. Sen avulla pääsee kiehtovasti tutustumaan sekä itse ruokiin että kulttuuriin niiden takana. 

Oikeastaan kaikki kirjan reseptit vaikuttavat herkullisilta ja kokeilun arvoisilta - oikeastaan jo katuruoaksi määrittely takaa sen. Jos jossain maassa ruoka on niin suosittua, että ihmisjoukot ostavat sitä kadulta, ei se tuskin ole pahaa. Kaikki reseptit ovat siis tavallaan varmasti suuren yleisön kannattamia. 

Ensimmäisenä tästä kirjasta päädyin vaikean valinnan jälkeen testaamaan Argentiinalaista choripánia, eräänlaista hot dogia. Choripán on on chorizolla ja mausteisella chimichurrilla täytetty leipä, jota Argentiinassa syödään erityisesti futismatseissa ja grilli-iltamissa perheiden kesken. Herkku on ehdottomasti suosionsa arvoinen - lämmin makkara, mausteinen ja valkosipulinen kastike ja pehmeä leipä muodostavat tajuttoman hyvän makuelämyksen, jonka täydentää sormin syömisen ihana rustiikkisuus ja sotkuisuus. Hyvää, helppoa ja, no, hyvää!


Kasvis-choripán

1 patonki tai 4 hot dog -sämpylää

chimichurri: 
nippu persiljaa
3 valkosipulinkynttä
1/2 dl oliiviöljyä
1 tomaatti
1/2 sipuli
2 rkl balsamicoa tai punaviinietikkaa
ripaus kuivattuja chilihiutaleita
1 limen mehu
suolaa
pippuria


Paista jäiset chorizot pannulla. Kääntele paistamisen aikana, niin että pinta saa väriä joka puolelta. Makkaroiden paistuessa pilko persilja, valkosipulinkynnet, tomaatti ja sipuli. (Jos et halua choripáneista liian voimakkaan makuisia, kypsennä sipulisilppua noin minuutti mikrossa asetettuna lautaselle vesitilkan kanssa.) Sekoita kaikki chimichurrin ainekset keskenään kulhossa. 

Makkaroiden ollessa kypsiä nosta ne hellalta. Jaa patonki neljään osaan ja viillä osat pitkittäin puoliksi halki niin, että saat leivistä hot dog -taskut. Jaa chimichurri leiville ja aseta leipien chorizot sisään. Nauti tuoreena! 

perjantai 21. marraskuuta 2014

Ja lumi tuli

"Kannatti valittaa" totesi äiti usein kun olin pieni. Sanaparin sai kuulla, kun oli inissyt jostain mitä oli jo muutenkin saamassa, tai kun joskus harvoin vanhemmat antoivat periksi ja ipana sai tahtonsa läpi. Oikeasti ei kannattanut valittaa, mutta välillä se kantoi hedelmää. 


Näköjään valittaminen kannattaa edelleen. Heti tuli lunta kun vähän inisin. 

torstai 20. marraskuuta 2014

Kun minä olin nuori...

... oli talvetkin talvia.

Kamala ikävä lunta ja tuiskua. Olen aina ollut talvi-ihminen, ja Varsinais-Suomen ruohonvihreät talvikuukaudet harmittaa. Onnellisimmillani olen lumipyryssä varpaista nenänpäähän asti villalla vuorattuna, huopikkaat vartta myöten lumessa ja silmäripset jäässä. Se jos jokin on elämää.


Kunnollista ensilunta ei ole tullut vieläkään, vaikka mennään pian joulukuussa. Vain parin tunnin pakkasia ja yksi märkä räntäpäivä. Mielessä pyörii lapsuuden hanget, ne kerrat kun yhdessä yössä tuli metri lunta joka pakkautui kinoksiksi talon seinustoille. Se kun päivän urheilun sai kolaamalla pihan, ja kun talven pimeys taittuu valkoisiin hankiin. 


Tule jo rakas talvi, sinua odotetaan. 

tiistai 18. marraskuuta 2014

Aamulehti ai laav juu

Jo vuosien ajan on aina lomien korvilla Aamulehdessä julkaistu aivan loistavia kuva-arvoituksia. Jo kotona asuessa tuli ratkottua ja pohdittua niitä. Erityisesti joululomien aikana on traditioksi muodostunut perheen kivoittelu näiden merkeissä. Lapset vastaan aikuiset asetelmasta tapahtuu paljon pään raapimista, googlettelua, kuiskuttelua ja tiedonhakua. Lopuksi tarkistetaan kummilla on enemmän vastauksia ja pohditaan, lähetetäänkö arvaukset kilpailuun. Koskaan ei olla keksitty kaikkia, saati voitettu...

Kuva-arvoitusten aihe vaihtelee joka kerta. Mieleen muistuu ainakin elokuvat, lentävät lauseet ja lintulajit. Viime jouluna taidettiin arvuutella joululaulujen nimiä. Vuosien saatossa kuvien logiikka on tullut tutuksi, ja vihjeiden rakenteet aukeavat helpommin. Joka kerta ensimmäisellä katsauksella arvoitukset näyttävät kuitenkin aina yhtä mystisiltä. Verrattoman aivojumpan avulla salat kuitenkin yleensä alkavat selvitä - ainakin osin. 


Tämän vuoden syysloman alussa Aamulehti tarjosi arvoituksen, jonka kuviin oli kätketty suomalaisia 2000-luvulla julkaistuja kirjoja. Kerta satun olemaan perheen lukutoukka, päätti perhe lähettää arvoitukset minulle Turkuun. Pitkien pähkäilyjen, muutaman googlauksen ja pienen kaverien tarjoaman konsultoinnin jälkeen sain melkein puolet arvattua. Joulun arvoituksia odotellessa!


sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Simple pleasures - marraskuu edition

Voi kun voisin sanoa näin:


Olen viime viikot harkinnut kirkasvalolampun ostamista. Jälleen kerran opin ettei kannattaisi sanoa "ei koskaan" - oon aina väittänyt että ei mulle vaan mikään kaamosmasennut iske, ja että syysväsymys on asenteesta kiinni. Ei meinaan näköjään ole. Havahduin tähän siinä vaiheessa, kun oli kaksi viikkoa vältellyt jumppatunteja kotona Sinkkuelämää katsellen, päikkäreitä nukkuen ja pastaa syöden. Googlasin oireet ja sain selkeän diagnoosin: syysväsymys.

Koska jatkuvista päivätorkuista ja säälittävistä pasta-annoksista ei saa paljon materiaalia ihania asioita käsittelevään blogiin, lienee paras palata perusasioiden äärelle. Seuraa siis kivoja-asioita-lista.

Ben&Jerrys-jäätelö
suitsukkeet
ideat kun niitä tarvitaan
Bryggen proteiinibistro
kauppakassi täynnä hedelmiä
kuntonyrkkeily (varsinkin alkulämmöt)
neulominen pitkästä aikaa
se tunne kun nousee pyörän selkään ja polkaisee kevyesti vauhtiin
pitsa
ruokainspiraatiot

yliviivatut kohdat to-do-listalla
positiivisten asioiden jakaminen
villasukat
lempisarjat (ja HBO Nordic)
valonheittimet pimeässä
peikonlehti
se kun joku kuuntelee
nukkuminen
Eino Leino
Tolkien-kurssi yliopistossa

teatteri
kampusalue
uudet kaverit
pakasteeseen jemmatut marjat
Buzzfeed
lukuromaanit
pyttipannu halloumjuustolla
leipominen
yksinolo
oudot ja vaiherikkaat unet

huonekasvit
metsään meneminen
bingo (ja sellaisen tekeminen)
hyvää päivänjatkoa -toivotus
uiminen
matkoista haaveileminen
joululahjasuunnitelmat
kaakao kermavaahdolla
rauhallinen viikonloppu
se että kaikki on hyvin


perjantai 14. marraskuuta 2014

Antakaa hetki vielä

En tiedä johtuuko elämänpituisesta kirjojen suurkulutuksesta ja vain yleisesti luonteesta, mutta olen aina ollut kova tyttö ajattelemaan tapahtumia narratiivissa. Tapahtumia taaksepäin miettiessä hahmottuu niistä yleensä jonkinlainen draaman kaari tai tarina, ja syy-seuraussuhteita näen sielläkin missä niitä ei ehkä rehellisesti sanottuna ole. 

Tällä kertaa näen elämässäni jatkumon bändiasioissa. Tuntuu siltä, että tasaisin väliajoin hurahdan suomalaiseen poppisryhmään. Kun tässä mietin asiaa taaksepäin, näyttää että lähimenneisyydessä sama kuvio on toistunut melko tasaiseen. Yhtenä talvena oli Ultramariini, sitten tuli Pariisin Kevät. Sen jälkeen kuuntelin yhden kesän Atlètico Kumpulaa, viime syksyn Minä ja Ville Ahosta, ja tämä marraskuu on jo viikon perusteella omistettu Pimeydelle. 

Pimeyttä on kai kaveripiirissäkin hehkuteltu vuoden mittaan, mutta aiemmin tiesin siitä vain nimen. Joka ei houkuttanut. Piti käydä taas kaukana että näin lähelle - olin lapsuudenkodissa lomailemassa ja Radio Suomi soitti poppoon uutta singleä toistuvasti perusiskelmiensä välissä. (Näköjään on kanavan soitetuin kipale viime viikolla!) Ja sieltä se sitten lähti. 



Nyt olen soittanut tuota Hetki vielä -sinkkua luupilla päivästä toiseen. Ja laulanut sitä kadulla ehheh. Korvamadoksi en kuitenkaan biisiä tuomitse, lyriikat vain sattuvat kolahtamaan marraskuuhun aiiiika hyvin. 

Pitääkö mun olla mun koko elämäni tälläinen
ja mihin se viekään
ja pitääkö sulkea ovia joita
ei voi ehkä avata enää?
Ja pitääkö auringon paistaa
kun haluaisi jäädä vaan nukkumaan

Antakaa hetki vielä
hetki vielä...

Saa nähdä jääkö tämä vain marraskuun muistoksi, kuten jatkumon edellisille innostuksille on käynyt. Potentiaalia on kyllä ehdottomasti enempäänkin. Pimeys soittelee sen verran taidolla ja tunteella, että voisin veikata sen pysyvän kaiuttimissa pidempäänkin.