perjantai 31. tammikuuta 2014

Taisin kuulla talitintin

Tänä aamuna, kun avasin verhot, oli ilma täynnä lunta. Ei edes nähnyt mistä päin tuuli, hiutaleet poukkoilivat kaikkiin suuntiin samaan aikaan, ylös ja alas, viistoon ja suoraan. Taivas sekoittui maahan ja maa taivaaseen, kun talvi vyöryi kotikadulle.

Toisin oli vielä toissapäivänä.

¨¨
Silloin aurinko paistoi tammikuun viimassa niin kirkkaasti, ettei sormien jäätymistä huomannut. Puut tekivät karttoja rakennuksiin ja jossain oksistossa lauloi talitintti.Päässäni soi Lupaus kesästä. Nyt jo, sydäntalvella. 


Viime vuoden tammikuu oli pilvisin ikinä. Sitä vasten sinitaivas näytti vieläkin kirkkaammalta. 

lauantai 25. tammikuuta 2014

Hengissä nyt



Lauantaisin käyn jumpassa. Se on muodostunut viikon kohokohdaksi; jotain niin rauhoittavaa ja turvallista on siinä, että joka lauantai polkee kampukselle kello kahdeksi liikkumaan. Yleensä siinä vaiheessa viikkoa hartiat ovat jo jumissa ja pää samoin, mutta enää ei ole niin kiire etteikö saisi irrotettua päivästä kahta tuntia hyvinvoinnille.

Joten joka lauantai hypin ja kyykin ja nostelen punnuksia hiki päässä tunnin ajan. Välillä tuntuu pahalta, välillä hyvältä - varmaa on vain se, että lopuksi tuntuu aina hyvältä. Jumppatunnin jälkeen jään venyttelyyn, jota voi yleensä kuvailla sanalla euforinen. Niin viimeksikin. Tuntui vaan niin käsittämättömän hyvältä, kun istui tuntien välisen ajan salin lattialla ja kuunteli salissa soivaa kappaletta.

Mutta jossakin tuolla paikkamme on
ja jos niin ei käy, me olemme hengissä nyt

perjantai 24. tammikuuta 2014

I'm an individual and I feel how I feel when I feel it.

Harva asia tekee yhtä onnelliseksi kuin tämä:


HBO:n Girlsin 3.tuottari on täällä, hurray, hurray!

torstai 23. tammikuuta 2014

My town my city

Turku mon amour. On etuoikeutettua, että työmatkatkin on näin kauniita. 



tiistai 21. tammikuuta 2014

Takinkääntäjä

Seikkailuni punajuuren kanssa jatkuvat. Kuten olen aiemmin maininnut, se ei ole koskaan ollut lempijuurekseni. Koskaan, paitsi nyt. Punajuuri on tehnyt täyskäännöksen ja kirinyt kaikkien muiden raaka-aineiden ohi lempiruoakseni

Jouluna herätin kotona hämmennystä, kun entisenä laatikoiden ja punajuuren vihaajana vaadin pöytään punajuurilaatikkoa. Ja tein itse rosollia. Pikkusiskolle opetin aurapunajuuripaistoksen salat, ja serkkuakin yritin käännyttää. 

En tiedä mikä punajuuressa kiehtoo. Väri kai, ja maku tietysti. Ehkä kyseessä on tietynlainen kuherruskuukausi, kuten aina uusien ihanien asioiden kanssa. 

Kuherruskuukausi tai ei, yksi ennakkoluulo piti vielä tänäkin vuonna sitkeästi pintansa. Punajuurihullaannuksesta huolimatta vallalla pysyi ajatus, että borskeitto on pahaa. Välttelin sitä määrätietoisesti lounailla enkä kuvitellutkaan, että voisin tehdä sitä kotona. Ristiriitaista? Todellakin. Viimein tajusin, että hei, borskeitto on punajuuresta josta tykkään! Borskeitostakin voisi tykätä! 

Ja niin mä tykkäänkin.


Borskeitto

1 sipuli
2 porkkanaa
2 perunaa
4 punajuurta
1 rkl öljyä
noin 1 l vettä
1 kasvisliemikuutio
1 rkl valkoviinietikkaa
2 laakerinlehteä
hiven pippuria
2 rkl viinietikkaa
tarjoiluun:
smetanaa tai raejuustoa

Pese ja kuori kasvikset. Raasta ne karkeaksi raasteeksi ja keíehauta öljyssä kattilassa. Lisää vesi , liemikuutio, valkoviinietikka ja laakerinlehdet. 

Kuumenna kiehuvaksi ja keitä noin puoli tuntia, kunnes kasvikset ovat kypsiä. Mausta viinietikalla (maun mukaan, jos se maistuu mielestäsi jo tarpeeksi, jätä lisäämättä) ja pippurilla. Hauduta vielä kymmenisen minuuttia ja tarkista maku.

Tarjoa lämpimänä smentanan tai raejusuton kanssa. 

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Ray of light


Tässä parina päivänä on tietokoneellä työskennellessä ollut ihan ennenkuulumaton ongelma: aurinko häikäisee! Samoin kävi viime viikolla luennolla. Aurinko välkkii milloin mistäkin raosta, vastapäisistä ikkunoista ja autojen ovista. Piirtelee raitoja seinään ja heijastuu silmiin sormuksista. 

Eilen vedin verhon auringon eteen. Tänään en. Tätähän sitä on kaivattu! Ja jos kerran koulutyöt estää auringosta nauttimisen ulkona, niin kyllä aurinko silloin saa tulla sisälle. 

lauantai 18. tammikuuta 2014

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Allt ordnar sig

Otsikko on mottoni elämään. Se on tähän asti aina pitänyt paikkansa. Ja niin tämäkin viikko järjestyi ja meni, välillä paremmin, välillä hitaammin, välillä väsyneemmin - mutta monta kivaa hetkeä siitä tallentui viikon alun haasteen innostamana. Tylsistäkin päivistä tuli astetta parempia, kun koko päivän mietti mitä tahtoisi siitä tallentaa. Ja jokaisesta päivästä jotain kuvattavaa löytyi, vaikka se sitten olisi vain wokkipannu tai aamupala. Pieniä juttuja huomioidessa isoistakin tuli mukavampia, ja viikosta jäi hyvä mieli. 

Pitäisiköhän ensi viikollakin haastaa itsensä?


Aamupalalla ravintoa ruumiille ja sielulle - kulhossa ananasta granaattiomenalla. 


Loppiainen ja viimeinen lomapäivä - ystäviä kylässä.


Askarteluhetki - luentomuistiinpanot muuttuivat kauniimmiksi.


Hetki kampuksella - lempinäkymäni ja lakannut sade.


Pieniä saavutuksia - jaksoin kokata.


Silmät auki - huomasin hetken kun talvi saapui.


Nauruterapiaa - bileiden iloiset seuraleikit.


Työmatkan lempikohta - uusi Kirjastosilta.


Välipala - leikin keittiössä joululahjoilla. 

tiistai 7. tammikuuta 2014

Nyt niitä tuuletuksia


Tänä vuonna ei ole villinnyt jääkiekko eikä edes mäkihyppy, vaan ylläoleva kuva. Viikkojen kestänyt sään kyttääminen tuottaa viimeinkin tuloksia, vihdoinkin lunta ja aurinkoa! Hei hei sade, tervetuloa valo!

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

See the lighter shades of life

Aina olen kivenkovaan väittänyt, että vuodenajat ei vaikuta muhun, ja että olen yhtä iloinen keskikesällä ja kaamoksessa. Nyt on pitänyt kuitenkin harrastaa itsetutkiskelua - mikään ei huvita ja koko ajan väsyttää. Lomakaan ei ole piristänyt, vaan lähinnä saanut käpertymään sisälle entistä tiukemmin. Ja sisällä pohdiskelu on saanut hoksaamaan, että tälläistähän tämä on joka vuosi. Aina joulukuu on kumman ankea ja hiljainen. Ettei vain neitiä vaivaisi kaamosmasennus...


Tällä kertaa lumen puute tuntuu pimentävän arkea aikaisempaa enemmän. Mutta diagnoosin tehtyäni en aio jäädä tuleen (tai pimeyteen) makaamaan. Kirjoitin itselleni reseptin: ensi viikolla tallennan joka päivä jonkin kivan tai ihanan asian. Kameraan pitäisi löytää seitsemän kuvaa, jotka sillä hetkellä lämmittävät mieltä. Katsotaan viikon päästä, miten on käynyt.  

perjantai 3. tammikuuta 2014

Unohdetut rakkaudet

Monia asioita ei edes tajua kaipaavansa ennen kuin ne läjähtävät päin naamaa. Niin on laita monen ystävän, kirjan ja näköjään myös italiansalaatin kanssa. Hyvät puolet haihtuvat mielestä, katoavat menneisyyden massaan ja harmaantuvat. Mutta sitten, kun niihin törmää uudelleen tajuaa kadottaneensa kultasuonen. Miten jotain niin hienoa voi hukata?

Italiansalaattia en ollut syönyt moneen vuoteen, en sen jälkeen kun ryhdyin kasvissyöjäksi. Enkä kaivannutkaan - mitä sitä itseään vaivaisi kaupan eineksillä. Mutta sitten opiskelijalounaalla vastaan sattui kasvisversio salaatista, ja voi - se oli menoa se. Italiansalaattihan on neroutta. Kasviksia, juureksia, spaghettia(!!!), siinähän on ateria yhdessä salaatissa. Ja kuin kohtalon oikusta löysin samana päivänä lehdestä italiansalaatin ohjeen, jonka tänään sain vihdoin myös toteutukseen. 

Kaupan italiansalaatti on usein sellaista majoneesimössöä. Tässä versiossa majoneesia ei ole lainkaan, vaan korvasin sen mielestäni iha onnistuneesti caesar-salaatinkastikkeella. Salaatti onkin parhaimmillaan vasta muhittuaan yön jääkaapissa, niin että maut ovat pehmenneet ja imeytyneet. 


Kasvisversio italiansalaatista

2 kuorineen keitettyä porkkanaa
2 kuorineen keitettyä perunaa
1 hapahko omena
1 maustekurkku
2 dl pakasteherneitä
3 dl keitettyä spaghettia
kastike:
1/2 dl caesarsalaatinkastiketta
1 rkl valkoviinietikkaa

Kuori ja paloittele porkkanat, perunat ja omena, paloittele maustekurkku. Saksi myös spaghettia pienemmäksi. Sulata herneet pikaisesti kuuman veden alla siivilässä. Sekoita kaikki aineet kulhossa sekaisin. 

Kaada sekoituksen päälle ensin salaatinkastike  ja sekoita se hyvin. Kaada sitten joukkoon vielä valkoviinietikka ja sekoita reippaasti lisää. Tarjoile kylmänä. 

torstai 2. tammikuuta 2014

Makeeta mahan täydeltä

Perusjoulu. 


Kotiin seurasi lapsuudenkodista rentotunut mieli, uusia keittiövempaimia sekä karkkivuori. Vuoden alun olen lukenut Yhdistystoimijan opasta ja syönyt näitä. Arki alkaisitko jo?