maanantai 23. joulukuuta 2013

Kolmevee

Joulu on siitä mulle hyvää aikaa, että rakastan antaa ja saada lahjoja. Jos en pelkäisi muiden ahdistuvan, ostelisin lahjoja harvase päivä. Jouluna onkin ihanaa, kun voi olla päivästä toiseen innoissaan ja onnessaan kun lahjoja tippuu eteen ja omia saa jakaa. Jouluaatto on paras - oon hetkessä perheen kolmevee kuopus kun lahjoja aletaan jakaa. 


Tänä vuonna joulufiilis on vai ollut aika kadoksissa. Sitä ei löydy lahjojen paketoinnista, pipareista tai tortusita, ei hyasintista eikä kynttiläaamiaisista. Mutta ehkä se ei haittaa. Ehkä nautin vaan antamisesta ja levosta ja annan joulun tulla kun se on tullakseen. Vaikka sitten vuoden päästä. 

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Keitaalla

Hiljattain hehkuttelin dyykkaamani traakkipuuta. Se ei kuitenkaan ole ainoa kotiin muuttanut kasvi. Vanhojen lakastuessa olen toisaalta surullinen, toisaalta iloinen, koska nyt voin hankkia uusia! Niinpä lähikukkakaupasta kotiutuikin kaikkien kovasti ihastelema helmivillakko, tai kotoisammin hernekasvi. Se on niin söpsä!



perjantai 20. joulukuuta 2013

Kiitos universumi!

Universumi on ollut viime päivät puolellani.


Lukujärjestystä tehdessäni yritin yli-innokkaana opiskeliana tsiigailla myös historian opetusohjelmaa. Nappailen sieltä usein kiinnostavia kursseja viikkojen täytteeksi. Tällä kertaa opetusohjelma ei kuitenkaan avautunut, muka ei ollut valtuuksia katsoa sitä. Ja pyh, ajattelin suuttuneena. Mutta sitten hoksasin, että universumi varmaan vaan yrittää sanoa että mulla on jo ihan tarpeeksi kursseja. Koska on. Eli kiitti universumi säätelystäsi!


Ja tänään haaveilin kukkakaupassa. Ajattelin ostaa itselleni joululahjaksi viherkasvin, mutta kaikki oli liian pientä tai kallista. Mutta sitten menin kotiin, vein roskat ja kas! Viereisessä roskiksessa oli kaksimetrinen traakkipuu! Tietenkin dyykkasin sen kotiin ja laitoin multiin. Ou jee, universumi!

Silmät ristissä


Joulun alla keittiönpöydästä tulee askartelupaja ja työpöydästä maalaamo. Illat venyy näprätessä ja tihrustellessa, eikä tuloksista hiiskuta kenellekään... 

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Höpö nassu


En pidä itseäni eläinihmisenä, mutta sitten kuitenkin oon aina ihan pähkinöinä kun joku nelijalkainen on lähistöllä. Turussa hymyn tuo aina huulille Yo-kylä-hevosenakin tunnettu Kullannuppu-heppa. Helsingissä ollessani nukuin Iita-koiran kanssa samalla patjalla ja silittelin toisaalla Tikru-kissaa. Ja Kokkolassa sain uuden bestiksen Rebekasta. 

Repsu oli kyllä aika höpsö - sen lempiruokaa on tapetti suoraan seinästä ja se tykkää hyppiä edestakaisin häkissään. Höpsö mut söpsö. 

maanantai 16. joulukuuta 2013

Syksy huijaa


Talvi missä piileskelet? Turussa kadut ovat harmaita ja puut ruskeita. Käytin talvitakkia kaksi päivää ja laitoin sen takaisin kaappiin. 

Ainoa aavistus lumesta on pensaissa loistavat lumimarjat. 

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Too good a place to live in


Tajusin, että tämä on jo kolmas joulu tässä kodissa. Vuodet juoksevat ja sekoittuvat toisiinsa, mutta yhdestä muistan jokaisen - joka vuosi tonttu on ripustanut rappukäytävään karkkiköynnöksen. Ilahdun aina yhtä paljon sen nähdessäni. 



Ja niin taitavat ilahtua muutkin, sillä karkit katosivat parempiin suihin parissa päivässä. Ihanaa, miten joku jaksaa tonttuilla muiden iloksi. Ja ihanaa, että juuri täällä on koti.