torstai 12. helmikuuta 2015

Seikkailuun!

Lähden tänään kahden ja puolen viikon matkalle. Helsinki-Rooma-Firenze-Venetsia-Lontoo-Worcester-Kööpenhamina-Tukholma-Turku. 


Jännittää ihan kamalasti, mutta ylläoleva kuva vähän tsemppaa. Koska niinhän se menee - epämukavuusalueella saavuttaa kaikkein hienoimmat jutut. Ja mun motto on että täytyy tehdä se mikä pelottaa. 


Lisäksi tsemppaa kaverien kannustus, kivat jutut matkalla ja äitin biisivinkki. Kohta pakkaan matkavihkoni ja passini ja tallustan bussipysäkille. Katse eteen ja suupielet ylöspäin. 

lauantai 7. helmikuuta 2015

Viimeisiä aikoja

Tammikuu, helmikuu, kuka näissä nyt pysyy perässä? Tenttikiireiden ja matkastressin ohella päiviin on onneksi mahtunut kivojakin juttuja ja seikkailuja:

-aikaa lukea kirjoja
-ja katsoa tv-sarjoja (Parks and Recreation!)
-lumisateelta suojautumista
-luistelua Kupittaan iltahämyssä


-monta smoothieta
-teehetki ystävän kanssa silloin kun väsytti kaikista eniten
-Meeri Koutaniemen ja WWF:n valokuvanäyttely Kauppatorilla


-mustelmanvärisiä hämäränhetkiä
-keinumista
-kaupunkiöiden vaaleanpunaiset taivaat
-peffamäkeä Luolavuoren huipulta alas
-arkkitehtuurin ihailua ja porraskäytävärakkautta


-puistot täynnä lumiukkoja
-talvea uhmaavia sorsia
-neulomista pitkästä aikaa
-blinilauantai perheen luona
-to-do-lista josta suurin osa kohdista on ruksittu yli

torstai 5. helmikuuta 2015

Sesonkisafkaa

Kausiruoka-ajattelu on yksi asioista, jotka on tärkeitä vihreämmässä elämässä. Minulla on kotona keittiön seinällä Satokausikalenteri, josta tsekkailen viikon ruokia suunnitellessani mitä kannattaa ostaa. Sesongissa olevat vihannekset ja hedelmät ovat sekä halvempia että maukkaampia, minkä lisäksi on ekologisempaa syödä talvella syksyllä kasvatettua lanttua kuin kasvihuonetomaatteja. 

Lanttujen syöminen talvella ei kuitenkaan ole lähelläkään koko totuutta kausituotteiden suosimisesta. On totta, että talvella harvempi tuote on sesongissa kuin kesällä. Huippukauttaan viettävät kuitenkin monet hedelmät ja juurekset. Esimerkiksi kiivit ja appelsiinit ovat hyviä ja halpoja. Ostinpa eilen myös ananaksen parilla eurolla, ja se oli supermaukas. 

Lisäksi tuntuu ihan hyvältä, että talvella syö vähän erilaisia ruokia kuin kesällä. Keitot ja padat talven vihanneksista sopivat kylmiin päiviin, ja pitkään haudutetut juurekset ovat oikeasti mukavaa vaihtelua kesän tuoreille herkuille. Eiväthän tuoreet kesän tomaatit maistuisi niin erityisiltä, jos niitä ei joutuisi kaipaamaan osaa vuodesta. 

Talven kausiruokakokkailu on paljon muutakin kuin vain uunijuureksia ja sosekeittoa. Pienellä vaivannäöllä vähän vieraammistakin raaka-aineista saa ihania makuelämyksiä, jotka vetävät vertoja kesän ihanuuksille. Esimerkkinä tarjoan tämän punajuuririsoton. Paahdettua punajuurta, valkoviiniä, vuohenjuustoa ja avot! Kyllä kelpaa herkutella sesonkivihanneksilla! 


Punajuuririsotto

4 punajuurta
2 rkl öljyä
1 sipuli
1 kasvisliemikuutio
6 dl vettä
2 dl valkoviiniä (tai 1 rkl valkoviinietikkaa sekoitettuna desiin vettä)
2 1/2 dl risottoriisiä (tai puuroriisiä)
200 g  vuohenjuustoa

Kuori punajuuret ja lohko ne neljään osaan. Levitä punajuuret uunipellille ja ripottele päälle öljyä. Sekoittele lohkoja niin että kaikki saavat pintaansa öljyä ja paista uunissa ensin 225 asteessa 30 min ja sitten 175 asteessa n. 30 min tai kunnes lohkot ovat pehmenneet. 

Kiehauta vesi kattilassa tai vedenkeittimessä. Liuota veteen kasvisliemikuutio. Pilko sipuli pieneksi silpuksi. Palastele jäähtyneet punajuuret pieniksi paloiksi. Kuutioi myös vuohenjuusto. 

Kuullota sipulia pannulla ja lisää sekaan riisi. Sekoittele riisiä ja sipulia kunnes riisi muuttuu hieman läpikuultavaksi. Käännä levy kolmoselle, lisää pannulle valkoviini ja sekoita kunnes se on imeytynyt riisiin. Lisää sitten kasvislientä ja sekoittele, lisää nestettä aina kun edelliset ovat imeytyneet. Hauduttele risottoa miedolla lämmöllä niin kauan, että kaikki neste on lisätty. Jos risotto vaikuttaa raa'alta tai kuivahkolta, lisää vettä halutun lopputuloksen saamiseksi. 

Sekoita risoton joukkoon punajuuret ja vuohenjuustokuutiot. Sekoittele kunnes punajuurten väri on levinnyt ja juusto sulanut risoton joukkoon. Tarjoile lämpimänä.

tiistai 3. helmikuuta 2015

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Villinä villasukkiin

Joo, kävin sitten villasukkanäyttelyssä. 

Tosin oli siellä oikeasti myös tumppuja ja hanskoja. Kysessä oli siis Sukupolvien silmukat -kirjaan liittyvä käsityönäyttely Turun Taitokeskus Juseliuksessa. Lainasin kyseisen kirjan joululomalla kotipaikkakunnan kirjastosta ja hullaannuin ihan täysin. Teokseen on koottu viime vuosisadan alun neuleohjeita rajantakaisesta Karjalasta. Vanhoja malleja on rekonstruoitu niin säilyneistä kappaleista kuin arkistoijen kuvista. Ohjeet on muutettu nykyneulojalle sopiviksi ja kasattu herkullisesti kuvitettuun kirjaan. 


Sen lisäksi, että juureni ovat Pirkanmaalla, koen olevani pieneltä osalta kotoisin myös Karjalasta. Sieltä Laatokan rannoilta ovat kotoisin puolet isovanhemmistani, ja sitä perinnettä on vaalittu lapsuudessa ihan yhtä paljon kuin tuota rievän leipomista. Pienestä pitäen meitä lapsia on opetettu rypyttämään karjalanpiirakoita, ja mummo kertoili aina välillä eläessään lapsuutensa lauluista ja tavoista jälkipolville. 


Mummo opetti minulle myös käsitöiden tekemistä ja innosti aina neulomaan ja virkkaamaan. Mummon lankakorista kotiin kulki monta kerää, joista varmaan vieläkin osa on tallella. Erityisesti niiden muistojen takia hänen lapsuudestaan peräisin olevat neulemallit tuntuvat todella kiinnostavilta ja tärkeiltä. Arvostan hurjasti sitä, että saan mahdollisuuden jatkaa itsekin perinnettä ja toteuttaa vanhoja neulemalleja. Jotka ovat muuten kaiken lisäksi todella kauniita! Valinnanvaikeus iskee, kun pitää miettiä minkä tahtoisi neuloa. 


Erityisen mielenkiintoista kirjassa oli unhoon painuneen, aikoinaan melko yleisen kiinteän ketjusilmävirkkauksen esittely. Kirja esittelee monia kyseisellä tekniikalla tehtyjä töitä, joista esimerkkejä ovat ylläolevan kuvan tuotokset, sekä antaa perusteelliset ohjeet tekniikan opettelemiseen! Aina innokkaana uuden kokeilijana aion todellakin kokeilla virkkausta. Hienoa, että tälläisiä vanhoja taitoja elvytetään. 

Näyttely on nähtävissä vielä pari viikkoa Taitokeskus Juseliuksessa. Vaikka esillä on vain pari vitriinillistä sukkia ja lapasia, pidin ainakin itse tästä vähän erilaisesta taide-elämyksestä, ja selitin kaverille käsitöiden taustoja ja tekniikoita ihan innoissani. Jos villasukat eivät kiinnosta, on Juseliuksen talo vierailun arvoinen jo ihan arkkitehtuurinsa vuoksi! Suosittelen myös kirjaan tutustumista, jos käsityöt vähänkään kiinnostavat. Neulemallit ovat sen verta ihania, että inspiraation vaara on suuri. 

Ja mun suosikkitumppu on ehkä tuo, joka on viimeisessä kuvassa toinen vasemmalta.