lauantai 26. lokakuuta 2013

Rakkaat britit


Makaan nyt neljättä päivää kotona kuumeessa, ja pakko sanoa että alkaa jo hiukan tympiä. Suosikkisarjat on katsottu loppuun, univelat nukuttu pois, leffoja on nähty niin monta että juonet alkavat sekoittua ja lemppariflunssaruoat lähinnä ällöttää. Flunssa jylläää vielä niin kovana, ettei huomenna voi suunnitellakaan lähtevänsä ulkomaailmaan, joten tuskaisena odotan huomista ja vielä yhtä toipumispäivää. Tai odotin...

Loppuflunssan pelasti näet juuri Yle Areena, britit ja näiden yhdessä tarjoama sarja Kirjava joukko. Pätkä on taattua saarivaltion laatua - napakkaa huumoria, älykköhabitusta ja viihdyttäviä hahmoja. Piirun verran loistavuutta lisää vielä se, että sarjan keskipisteenä on kirjakauppa. Komediasarja kirjakaupasta! Voisko parempaa olla?


En sano muuta, kun että nauroin uupuneiden keuhkojeni täydeltä monta monta kertaa jo ensimmäisen jakson aikana. Ja väitän, että se ei johdu mökkihöperyydestä. 

perjantai 25. lokakuuta 2013

Ne ruttuisemmat pullat

Gratiini on niitä vähemmän kuvauksellisia ruokia. Vaikka kuinka koettaisi asetella kaalinpaloja esteettisesti, ei kuvaa pelasta edes aiolisydän. (Uusin fiksaationi, Pirkka aioli. Hämmästyisitte jos tietäisitte mihin kaikkeen sitä voi laittaa.) Mutta toisaalta, tarvitseeko aina ollakaan niin filmaattista ruokaa. Oikeastaan olen sitä mieltä, että yleensä juuri ne kaikista sotkuisimmat mössöt ja ruttuisimmat pullat on kaikista herkullisimpia. Mitä pehmeämpää ja huolettomampaa, sitä turvallisempaa ja maistuvampaa. 

Tämäkin ruoka on tehty tosi löysin rantein ja spontaanisti. Kunhan muistin tykkääväni kaaleista ja syöneeni aikoinaan koulussa paljon linssigratiinia. Yksi plus kaksi on kaaligratiini, ja taas on parin päivän ruokapohdinnat ratkaistu. Gratiiniin kuuluu ehdottomasti kerma, vaikka en sitä juuri muuten ruoanlaitossa käytä. Juustokin sopisi, mutta tällä kertaa korvasin sen käyttämällä juustonmakuista kermaa. Mun mielestä gratiinin tulee olla pehmeää ja mössöistä, joten tätä ruokaa saa haudutella uunissa pitkään ja hartaasti. Oleellista on myös sekoitella vuokaa välillä, jotta nesteet eivät jää pohjalle ja päälikaalit kuivu koppuroiksi. 


Herkkukaaligratiini

2 parsakaalia
1 kukkakaali
2 dl vihreitä linssejä
4 dl Kolme juustoa - ruokakermaa
3 dl vettä
2 tl suolaa
ripaus pippuria

Jos käytät kuivattuja linssejä, anna niiden liota yön yli. Huuhtele linssit ja siirrä ne sivuun odottamaan. 

Lohko kaalit palasiksi, niin pieniksi kuin haluat ne syödä. Voitele uunivuoka. Heitä vuokaan kaalit, linssit, kerma, vesi ja mausteet. Sekoita kaikki sekaisin.

Paista uunissa ensin 1 tunti 175 asteessa. Sekoittele noin puolen tunnin välein. Laita sitten vuoan päälle kansi tai folio ja paista 150 asteessa vielä toinen tunti. 

Anna vetäytyä hetken ja nauti sitten pelkältään tai lisukkeiden kanssa. 

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Voi yhyy


Flunssa vie taas naista. Vaikka viime kuumeesta ei taida olla kuukauttakaan, on kurkussa taas kaktus ja kuumemittarissa pikkaisen liian isoja numeroita. Ei toivoakaan että jaksaisi raahautua jumppaan saati aamun pyykkivuorolle. Vähän heikolle tuntuu jäävän opinnotkin, vaikka eihän lukeminen nyt kovin raskasta pitäisi olla. Nähtävästi kaktuksen nielaiseminen kuitenkin vie enemmän keskittymiskykyä kuin luulisi...

Nooh onneksi ulkona sataa kaatamalla, tuuli ulvoo nurkissa ja kaupasta löytyi uutta ihanaa teetä. Pukka-merkin Original Chai tuoksui kaupassa jo paketin läpi niin hyvälle, että sitä ei vain voinut hylätä takaisin hyllyyn. Eikä hyvä tuoksu petä koskaan - juoma on ihanan mausteista ja pehmeää, mutta silti lämmittävää. Juuri täydellistä syysflunssan kaveriksi sohvan pohjalle. 

tiistai 22. lokakuuta 2013

Myrskyjä ja meditaatiota

Lokakuu viilettää ohi sellaista vauhtia, että jos en keskittyisi olemiseen voisi se kadota huomaamatta alta. Väsymykset ja stressit on onneksi taas pakottaneet ottamaan sopivan rauhallisesti (lue: normaalisti hullunmyllyn sijaan) ja vapaahetkinä on ehtinyt oikeasti nauttimaan syksystä. Toteamaan, että tänään on tiistai, tänään sataa, tänään olen elossa. 

Kiireen keskellä pysähtymistä ja keskittymistä auttamaan on löytynyt kaksi asiaa. Ensimmäinen löytyy netistä ja on nykyään lähes jokapäiväisessä käytössä pänttäyksen ja kirjoittamisen taustalla. Naturesoundsfor.me on ihana sivusto, jossa voi leikkiä olevansa luonto-dj. Eri valikoista saa valita erilaisia luonnon ääniä, eläinten huutoja tai vaikka airojen loisketta ja kolinaa. Useimmiten soittelen tuulta puun lehdissä tai lumimyrskyä lukemisen taustalle. Nukkuminenkin sujuu vaikeinakin iltoina vähän paremmin, kun taustalla kuuluu sateen rauhallinen ropina. 


Toinen rentoutumiskikka on perinteinen meditaatio. Fiksuna tyttönä ennakoin jo syksyn alussa kaipaavani lisärentoutusta ja ilmoitin itseni tietoisuustaidot ja jooga stressinhallinnan keinoina -kurssille. Nyt käyn kerran viikossa makoilemassa liikuntasalin lattialla, vähän venytellen ja hengitellen. Ja se on tosi ihanaa! Kesti aika kauan ennen kuin uskalsin tehdä kotiharjoituksia arkisinkin, mutta nyt uutena iltarutiinina on iltajooga ja kehomeditaatio. Yhteensä puoli tuntia hiljaisuutta, kevyttä liikettä ja rauhoittumista hengitykseen keskittyen, ja nukkumaan on niin paljon helpompi mennä. 

Mitä rentoutumiskikkoja tai stressinhallintakeinoja teillä on?

torstai 17. lokakuuta 2013

Kello kahdentoista kakku

Hyvällä kakulla on monta nimeä. Niin tälläkin: kokouskakku, kaljakakku, kello kahdentoista kakku... Viime viikko oli taas aika haipakkaa. Yhtenä päivänä kävi kuitenkin niin onnellisesti, että koko aamupäivä oli vapaa. Ja mitä sitä tyttö tekisi meditaatiotunnin ja kokouksen välissä jos ei leipoisi kakkua?

Tämä kakku sai innostuksensa yleisestä makeannälästä, hallituksen hyvinvointivastaaavana omaamastani velvollisuudesta hemmotella muita sekä Hannan blogin reseptistä. Vapaana aamupäivänä kaikki palaset osuivat yksiin. Oli aikaa leipoa, oli kokous edessä, oli hyvä fiilis ja syöjiä kakulle. Ja kuten kuvasta näkyy, operaatio oli varsin onnistunut. Tuo viimeinenkin pala katosi lautaselta ennen kuin kokous ehti loppua. 

Olutkakku oli leipomuksena aivan uusi tuttavuus, mitta sitä kiehtovampaa sitä olikin leipoa. On aina jotenkin hykerryttävää tietää, että ruoassa tai herkussa on alkoholia, vaikka eihän risotossakaan viinistä ole jäljellä kuin maku. Näin on tässäkin kakussa, eikä oluen maku edes erotu juuri mitenkään kakun muista vivahteista. Kakku on pehmeä, suloinen ja herkullinen. Eikä edes murene vaikka vegaaniversiosta jätin kananmunat pois. 


Vegaaninen olutkakku

2,5 dl tummaa olutta
225 g margariinia
2 dl kaakaojauhetta
5 dl vehnäjauhoja
5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
½ rkl ruokasoodaa
½ tl suolaa
1, 75 dl omenasosetta
2 dl soijajogurttia

Kuumenna kattilassa voi ja olut kiehuviksi. Vispaa sekaan kaakaojauhe ja anna jäähtyä välillä sekoittaen. 

Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet sekaisin. Kaada kolmanteen kulhoon omenasose ja jogurtti ja sekoita ne keskenään.

Kaada jogurttiseos kuivien aineiden joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Lisää sitten vähitellen jäähtynyt olutseos ja sekoita hyvin. 

Kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan ja paista 175 asteessa noin tunti. Kokeile tikulla kypsyys. Jos kakku meinaa tummua pinnalta, laita sen päälle uuniin leivinpaperia. 

Anna jäähtyä hetki ja tarjoile vaikka kahvin ja teen kanssa. 

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Lokakuun lapsi


Vähän on vaikeuksia uskoa silmiäni, mutta totta se on: paprika kukkii. Keväällä istutettu paprika kukkii nyt, lokakuussa. Mitenköhän käy, koristautuuko kasvi jouluna itse punaiseen vai ehtiikö kylmyys ruskettaa sen lehdet ensin? 

lauantai 12. lokakuuta 2013

Unelma uunijuureksista

Jo monta viikkoa on ollut päällä kamala ruokablokki. Käyn arkisin syömässä opiskelijaruokaloissa ja iltaisin mutustelen leipää. Koskaan ei tule kokattua, ja viikonloppuisin iskeekin hämmennys - mistä ruokaa? Kyselen tutuilta ja siskoilta ihmeissäni, että mitä sitä ihmiset tapaavat syödä? Tuntuu että ruoanlaittotaidot ja ideat ovat kadonneet johonkin mustaan aukkoon. 

Nyt kuitenkin näkyy pilkahdus valoa tunnelissa. Löysin koko kesän syksyä odottaneen uunijuuresreseptin, kokkailin sitä ja onnistuin niin hyvin että taidan syödä tätä koko syksyn. Tässä nimittäin tiivistyy monta hyväksi havaittua elementtiä - uunissa valmistus eli se on helppoa, juurekset eli terveellistä ja ekologista, ja sairaan hyvä maku. Lisäksi ruoka on tosi muunneltavaa - juureksia voi vaihdella mieltymysten mukaan ja makua painottaa mausteilla vaikka tulisempaan suuntaan. Proteiinipitoisempaa tästä saisi esimerkiksi papuja lisäämällä. 

Reseptin alkuperä on Hesarin ohjeessa, jota hieman muokkailin. Uhkarohkeana heitin sekaan punajuurta, vaikka en edes tykkää siitä. Ja pannun sijaan hauduttelin juurekset kypsiksi uunissa. En tiedä millaista ruokaa alkuperäisellä ohjeella saa, mutta ainakin näillä muutoksilla juureksista tuli ihan mielettömän hyviä. Pitkä haudutus pehmentää kasvikset ja mausteet suloisen pehmeiksi ja maukkaiksi, ja maut sekoittuvat uunissa yhdeksi suureksi ihanuudeksi. Punajuurikaan ei erottunut, eikä siideri maistunut mitenkään läpi. Syysruokaa jos mikä.  



Uunijuurekset siiderissä

1 sipuli
(4) perunaa
(4) porkkanaa
(1) palsternakkaa
(3) punajuurta
2 rkl voita
2 rkl öljyä
2 dl kuivaa omenasiideriä (esim. Happy Joe)
3 rkl juoksevaa hunajaa
3 laakerinlehteä
2 tl timjamia
ripaus suolaa ja pippuria

Pilko sipuli, kuori ja pilko juurekset mieleisen kokoisiksi palasiksi. Kuumenna voi ja öljy pannulla ja kuullota sipulia ja juureksia hetki niin, että ne hieman pehmenevät ja ottavat väriä pintaan.

Voitele uunivuoka ja kaada vihannekset pannulta sinne. Lisää sekaan siideri ja mausteet ja sekoita sekaisin. Paista uunissa ensin 175 asteessa 1 tunti välillä sekoitellen. Laita sitten uuni pois päältä ja anna hautua jälkilämmöllä vielä tunti.

Tarjoile lämpimänä esimerkiksi kalan lisukkeena. 

perjantai 11. lokakuuta 2013

Joko ollaan perillä?


Ihanaa on huomata, että tenttikirjan paksuudesta neljäsosa onkin lähdeluetteloa ja viitteitä. 

Vapaus koittaa vielä. 

maanantai 7. lokakuuta 2013

Mikä maailma!


Yksi ilta joku tuntematon oli jättänyt mun pyörän tarakalle tälläisen lapun. Ihmiset on söpöjä. Maailma on ihana. Ei muuta. 

lauantai 5. lokakuuta 2013

Päivien viemää


Yksi syy lisää rakastaa työpöydän uutta paikkaa - saa seurata päivä päivältä kun vastapäinen vaahtera puhkeaa syksyn väreihin. 

perjantai 4. lokakuuta 2013

Keep the earth below my feet


Kehuin Mumford and Sonsia jo syyskuussa, ja se on selvästikin kaikkien kehujen arvoinen koska hullaantuminen jatkuu yhä. Koska olen repeat-toiminnon ystävä, suosikkilevyt kuluvat yleensä puhki parissa viikossa. Babel on kuitenkin toista maata - puhkikulumisen sijaan ostin sen oikeana plättynä!

Jos suinkin jostain löydätte, niin katsokaa ihmeessä kyseisen bändin livevetoja - ihan mieletön meininki. Koska ostin levyni bonusversiona, tuli mukana hauskoja kiertuedokkareita ja keikakpätkä Red Rocks-teatterista. Oh my oh my. That's what I call music.   

torstai 3. lokakuuta 2013

Sinfonioita ja kakofonioita

Hummusjutut jatkuu. Se on meinaan siitä kiva aihe, että siitä keksii loputtomasti variaatioita ja sen mukaisesti puhumista. Hummuksesta voi tehdä vaikka millaisia erilaisia versioita lisäämällä sinne eri aineksia. Nokkosta, punajuurta, papuja... Hummus imee itseensä melkein mitä vain makuja ja sulauttaa se ihanaksi sinfoniaksi. Tai joskus kakofoniaksi, mutta siitäkin voi ottaa opiksi. 

Tällä kertaa tein tomaattihummusta, joka on satumaisen helppo versio tavallisesta tahnasta. Senkun lisää perushummukseen tuubista tomaattipyreetä, joka senkin on sairaan halpaa. Rakastan tomaatteja, rakastan hummusta, kaikki voittaa. Tein tätä samaa hummusta elokuussa, ja silloin se maistui jännästi tomaatti-tonnikalakastikkeelta. Nyt se maistuu raikkaalta ja lempeältä. Reseptissä ei ole muuta eroa kuin sipulin määrä ja mausteet - pienillä jutuilla saa siis valtavia eroja aikaan. Mut niinhän se kai on elämässäkin. Pienet asiat ratkaisee ja silleen. 



Tomaattihummus

1 tlk kikherneitä
1/2 sipuli
1/2 tuubia (70g) tomaattipyreetä
rupaus suolaa ja pippuria
1 1/2 rkl lime- tai sitruunamehua
2 tl basilikaa
1 tl timjamia
1 tl savupaprikajauhetta
tarvittaessa öljyä notkistamaan tahnaa

Siivilöi ja huuhdo herneet ja piljo sipuli pieneksi. Sekoita kaikki aineet kulhossa ja soseuta sauvasekoittimella tahnaksi. Lisää tarvittaessa loraus öljyä, jos tahna on liian paksua. Nauti leivän päällä, lisäkkeenä, miten vaan. 

tiistai 1. lokakuuta 2013

Uusia perspektiivejä

Jostain syystä parhaat ja vimmaisimmat sisustus- ja siivouspuuskat tulevat aina yhdeltä yöllä, useimmiten vielä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Silloin pää meinaa hajota uusista ideoista, ajatukset pyörivät yhä suuremmiksi ja uudemmiksi ja lakanat kiertyvä rullalle kun levottomuuksissaan pyörii ympäri sänkyä. Joskus sitä nukahtaa ja herää maanantaina uuteen viikkoon kaikki uudet ajatukset unohtaneena. Joskus taas ei malta sulkea silmiään, vaan hyppää jalkeille ja alkaa toteuttaa ideoitaan uhmaten uuden viikon aloittavaa unenpuutetta. 

Näin tein minäkin - eräs yö toi tullessaan niin toimivia sisustusajatuksia, että oli pakko laittaa asunto uuteen uskoon just heti silloin. Naapuriparat, jotka saivat vartin kuunnella ropuamistani, mutta se oli kyllä harvinaisen hyvin käytetty vartti. Niin hyvin, että ihmettelen, miksi en ole aiemmin keksinyt kyseistä ratkaisua. 

Työpöytä sai uuden paikan ikkunan äärestä, ja seurakseen kummankin lipaston senkin muuttaessa eteiseen. On ihanaa pystyä katselemaan ulos tietokoneella istuessaan ja levittämään kaikki luentopaperit levälleen läksyjä tehdessä. Nyt en malttaisi muuta tehdäkään kuin hoidella hommia ikkunan ääressä.