keskiviikko 21. lokakuuta 2015

2/10

Ja tapahtui tänä päivänä, että kaksi kuukautta Aalborgissa tuli täyteen. Puhuttiin viikonloppuna kämppiksen kanssa siitä, miten ei yhtään tunnu siltä, että oltaisiin oltu täällä kaksi kuukautta. Aika tuntuu paljon pidemmältä. Tuntuu, että olen ollut täällä kolme kuukautta, tai viisi. Kauan. 

Samalla tuntuu että viikot vilahtelee ohi niin huimaa vauhtia etten ehdi edes huomata. Ja loput kahdeksan kuukautta tuntuvat pitkiltä, siihenhän mahtuu vaikka kuinka paljon aikaa, jos kaksi kuukauttakin on näin pitkä. Jännä tuo aika. Ei voi käsittää.


Viime viikkoina elämästä on ihan oikeasti tullut arkea. En enää fiilistele asioita niin paljoa - bussimatkustaminen menee melkein huomaamatta, ja naapuruston kadut eivät enää ole seikkailu. Yliopistolle meneminen on automaattista ja kaupassa käynti rutiinia. En ajattele, että olen täällä - välillä pitää oikein muistuttaa itseään, että hei, olen Tanskassa, tämä on ihmeellistä, muista se! 

Syksy on vihdoin, loputtomien lämpimien viikkojen jälkeen, saapunut tännekin. Aamuisin on pimeää ja pyöräillessä tarvitsee hanskoja. Kovin kylmä ei vielä ole, +10 astetta melkein koko ajan, mutta selkeästi synkempää. Pidin meksikolaiselle kämppikselleni varoituspuheen kaamoksesta, toivottavasti en liikaa pelästyttänyt. 

Jotenkin kaipaan Suomen kirpeitä syyspakkasia. Kylmän kesän takia tuntuu, että elän vieläkin samassa säässä kuin kesäkuussa. Talvenkaipuu.


Ja vähän vaihtelunkaipuu myös. Vaikka Aalborg on kiva ja ihana, välillä kaikki vähän tympäisee. Onneksi asia on jo hoidossa - vietän kaksikuukautispäivää nimittäin Aalborgin sijaan Kööpenhaminassa, jossa vietän piiiitkän viikonlopun Suomesta saapuvan ystävän kanssa. En malta odottaa!

lauantai 17. lokakuuta 2015

Harmaana päivänä

Yksi parhaista jutuista Tanskassa tähän mennessä on ollut Aarhusissa näkemäni Your rainbow panorama. Aros-museon katolle rakennettu teos on ihan mahtava sukellus väreihin ja loistava paikka tsiigailla Aarhusia yläilmoista. Harmaanakin päivänä valo virtasi ihmeellisen vaaleanpunaisena, sinisenä ja kaikkina muina sateenkaaren sävyinä, eikä sitä jaksanut lakata ihmettelemästä vaikka kävelin teoksen kahdesti läpi. 

Katolla sijaitseva teos ei varmasti sovi kovin korkeanpaikankammoisille, mutta sinne uskaltaminen palkitsee. Kuin kävelisi taivalla tai kelluisi väreissä. Niin kaunista. 












torstai 15. lokakuuta 2015

Aarhus hoods

Laiskotteluviikon päätteeksi tein yhden päivän matkan Aarhusiin. Motaria pitkin viilettämällä sinne pääsi tunnissa, ja seitsemän tuntia kävelemällä ehti nähdä aika monta kulmaa kaupungista. Sää oli vähän sateinen ja harmaa, mutta siinä oli jotain hurjan kotoista. Suomalaista harmaata syksyn tunnelmaa. 

Aarhus on paljon suurempi kaupunki kuin Aalborg, ja sen kyllä tunsi. Jos Aalborg on kuin pieni ja kotoisa Turku, on Aarhus lähempänä ihmisvilinäistä Helsinkiä. Sen huomaaminen teki terää - oli hyvä lähteä Aalborgista ja huomata, miten hyvin sinne on ehtinyt kotiutua. Samoin oli hyvä huomata, miten kotoisa ja mukava kaupunki Aalborg on. Luulen, että Aarhusissa olisi ihan erilaista asua ja olla - välimatkat ovat pidempiä, ihmisiä enemmän ja keskusta laajempi. Aalborg on loppujen lopuksi aika pieni ja sympaattinen. 

Hyvä oli myös huomata, että myös Aarhusissa oli jos jonkinlaista ylämäkeä - en ehkä valita enää niin paljon Aalborgin mäistä kerta vastaavia on muuallakin.  



Retken historiaosuus tuli nähtyä Den Gamle By - ulkoilmamuseossa, johon oli koottu tanskalaisia rakennuksia historian eri kausilta. Talot on haalittu kylään ympäri Tanskaa - purettu pala palalta ja taas koottu tuonne entiselleen. Sadesäällä museo oli aika tyhjä, mutta silti kaunis ja persoonallinen. Maistelin vaniljarinkeliä ja ihmettelin kukkaistutuksia (kuten aina). Hauskaa oli, että osa kylästä esitti 1970-luvun kulttuuria, ja kävinkin esimerkiksi kaupassa joka "myi" ruokatavaroita parin vuosikymmenen takaa. Historiaa sekin!






Ulkoilmamuseon jälkeen lämmittelin hetken kaakaon ääressä sympaattisessa Volkswagen-kahvilassa ja jatkoin sitten Aros -taidemuseoon. Kyseinen paikka on ollut mun haavematkakohteena jo kauan, lähinnä katolla olevan sateenkaaripanoraaman vuoksi. Jätin sen kuitenkin sokeriksi pohjalle ja kiersin ensin muut näyttelyt. Sopivasti samana päivänä oli avautunut Monet'ta ja muita impressionisteja esittelevä näyttely, joka oli hieno elämys. Taiteilijoiden taustoja ja sen ajan maailmaa valottava näyttely onnistui näyttämään teokset uudessa valossa. Hauskaa oli myös olla haavematkakohteessaan ja katsoa tauluja toisesta haavematkakohteesta...




Loppupäivän kiertelin keskustan katuja ja jokivartta vieraillen varsinkin kahviloissa ja kirjakaupoissa. Perjantai-iltana juuri ennen syysloman alkua kaupunki oli todella elossa. Oli ihan suurkaupungin tunnelmaa, jos niin voi sanoa. Uusilla kaduilla käveleminen virkisti taas ihmeellisesti, ja Aalborgiin palatessa tuntui että oli taas saanut vähän lisää perspektiiviä Tanskaan ja intoa uusiin seikkailuihin. 



Silti täälläkin oli Åbo mielessäin. 

tiistai 13. lokakuuta 2015

Ihme kaupunki

Ihmeellisiä asioita täältä:

-ihmiset istuvat vielä lokakuussakin terasseilla.

-julkisilla paikoilla on ensiapulaukkujen sijaan sydämenkäynnistyskoneita. Laastareita ei ole näkynyt. 



-se sijaan, että kirjastossa ei saisi syödä, siellä tultiin tarjoamaan kahvia pöytään.

-lenkkipolulla moikkaavat niin kävelijät kuin myös joskus pyöräilijät



-Kaupoissa on vain kahta erilaista salaatinkastiketta. En voi käsittää. 

-Uimahallissa on aina kamalasti vauvoja.

-Harvasta ravintolasta saa kunnon kasvisruokaa. En voi käsittää.


- On lokakuu ja parvekkeilla on yhä kesäkukat. 

-Katukuvat kaupungissa ovat täynnä graffitteja ja seinämaalauksia.

-Joulu on täällä iso juttu, ja koristeet sekä joululounasmainokset ovat jo saapuneet joihinkin kauppoihin ja ravintoloihin. 






sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Kierrätetty Karolinelund

Harva paikka on ajatuksena yhtä ankea ja surullinen kuin hyläty huvipuisto. Nauru ja riemunkiljahdukset ovat poissa, laitteiden paikalla vain tyhjää tilaa. Lahoavat seinät täyttyvät graffiteista ja syksyn lehdet pyörivät yksin tyhjällä aukiolla. 

Vähän sellainen fiilis on myös Aalborgin Karolinelundissa, keskustan kupeessa sijaitsevassa entisessä huvipuistossa. Kaksituhattaluvulla puretun huvipuiston paikalla on vain aavistus entisestä loistosta. Kävelin puistossa syyskuun viimeisenä viikonloppuna, ja katoava kesä sai puiston tuntumaan täysin hylätyltä ja unohdetulta. 

Onneksi asia ei kuitenkaan ole ihan niin. Tanskalaiset kun ovat taitavia kierrättäjiä; Aalborgissa olen nähnyt jo sähkölaitoksesta tehdyn kulttuurikeskuksen ja golfkentästä tehdyn puiston. Myös Karolinelundiin oli selkeästi yritetty puhaltaa vähän uutta henkeä. 




Entisissä huvipuistorakennuksissa piti nyt majaansa vaihtoehtoinen taidekollektiivi. Vanhat seinät ja aidat olivat saaneet uuden maalipeitteen graffiteista, ja alueelle oli rakennettu kokonaan uusia seiniä graffiteja varten. Ehkä suloisin kierrätysidea oli kuitenkin jonkinlaiset yhteisöpuutarhameiningit. Puiston yhdellä laidalla levittäytyi vihreä keidas, joka oli täynnä kasvilavoja ja kukkapenkkejä. Alueelta sai varata oman kasvimaan ja hoitaa sitä mielensä mukaan. Vieri vieressä kukkivat auringonkukat, lehtikaalit, mansikat ja ruusut. 

Puutahanurkka oli kuin satumaa, jossa vieläkin oli kesä ja jossa jokaisen pensaan takaa löytyi jotain ihmeellistä ja rosoisen suloista. Istutukset, graffitit aidoissa sekä jokaisen omalle alueelleen tuomat persoonalliset esineet tekivät alueesta aivan hurmaavan, jopa nyt loppusyksystä. Puutarha oli loistava idea jatkaa huvipuiston elämää. 





perjantai 9. lokakuuta 2015

Voron vuoksi

Miten Aalborgissa pidetään pyörät turvassa rosvoilta? 

Näin:



keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Kildeparken

Perjantaina vietin perhe-illan. Jonkun järjestön kasaaman ohjelman kautta pääsin kylään tanskalaisen perheen luo. Pointtina oli kai tutustuttaa paikallisia ja vaihtareita, näyttää tanskalaista kulttuuria ja sen sellaista. Mulle ilta oli enemmänkin rentoutumista ja yhdessäoloa - perhe johon pääsin kylään oli aivan ihana, ja maittavan ruoan äärellä rupateltiin monta tuntia. 

Hyvän ruoan ja seuran lisäksi sain menovinkkejä kotikaupunkiin. Yhden niistä kävin tsekkaamassa heti lauantaina, ja aurinkoinen päivä olikin ihan loistava Kildeparkeniin tutustumiseen. 


Rautatieaseman takana levittäytyvä Kildeparken on suurimmalta osalta ihan tavallinen puisto. Tai no tavallinen sellaisella eurooppalaisella tavalla - suihkulähteitä ja puukujia, patsaita ja pensasaitoja. Välillä tuntui silta kuin olisi ollut Ranskassa. Se ei kuitenkaan ole puiston juju, vaan yhteen nurkkaan 1987 perustettu Musiikkipuisto. 


Ainoa laatuaan maailmassa, Musiikkipuisto on muistomerkki kaikille viereisessä kulttuurikeskuksessa esiintyneille nimekkäille esiintyjille. Aalborgiin saavuttuaan tähti tuodaan puistoon ja laitetaan istuttamaan puu. Puun viereen asennetaan sitten pieni kaiutin, josta painamalla voi kuulla pätkän artistin musiikkia. Käyskennellessäni puistossa ilmassa soi sekaisin ainakin Beyoncé, Guns and Roses, Wienin Filharmonia ja Elton John. Lapset juoksentelivat painelemassa nappuloita ja paikassa oli oikein mukava fiilis. Tosi hauska idea!




Kildeparkenissa mietin, miten Tanskassa on niin monen eri maan hyvät piirteet yhteen kerättynä. On nämä ranskalaiset puistot, on Hollannin tasaiset maisemat, on Saksan monikulttuurisuus ja Keski-Euroopan vanhat kaupungit. On sellainen italialainen elämänilo ja suomalainen rauhallisuus samassa. Aika mainio paikka, sanoisin. 


maanantai 5. lokakuuta 2015

Palataanko viikonloppuun, en ollut valmis maanantaihin


Maanantait on Tanskassa yhtä tympeitä kuin Suomessa - myös tällaiset maanantait kun ei ole yhtään luentoa ja voi raahautua kirjastoon vasta sitten kun on herännyt. 

Viime viikolla pakenin maanantaita leffaan. Kysyin lipunmyyjältä onko leffa dubattu vai tekstitetty ja päädyin kiinnostavaan keskusteluun tanskalaisten englannintaidoista. Leffat oli tekstitetty, joten ostin myös lipun ja nauroin vatsani kipeäksi Trainwreckiä katsoessa. 

Leffameiningit erosivat suomalaisista vähän, mutta hyvin oleellisesti. Teatteriin ei saanut tuoda omia herkkuja, mutta salissa oli penkit joiden selkänojaa sai säädettyä. Oi taivas! Mainosten lomassa näytölle heijastettiin peli, jota katsojat pelasivat puhelimillaan voittaakseen ilmaisen kokiksen. En ole Suomessa käynyt hetkeen leffassa, jote ehkä tällaista on jo sielläkin, mutta olin kyllä ihan ihmeissäni. Hyvä todellisuuspako todellakin. 

torstai 1. lokakuuta 2015

Put yourself in the way of beauty


Yksi viime vuosina muhun eniten vaikuttaut lainaus on ollut Cheryl Strayedin Wild-leffasta löytynyt viisaus: 

There is a sunrise and a sunset everyday. You can choose to be there for it. You can put yourself in the way of beauty. 


Olen alkanut liikkua kohti kauneutta. Ajoitan iltalenkkini auringonlaskuun. Pysähdyn koulumatkalla ottamaan kuvan aamun usvasta. Bussissa en tuijota puhelinta vaan taivaanrantaa ja vastapäistä kukkulaa. 

Koska jos tästä maailmasta nauttiminen ei ole tärkeää niin mikä sitten?


Kuvat yhdeltä illalta Østerådalenista.