maanantai 28. toukokuuta 2012

Jos osaisin, koodaisin tähän sydämen

Mistä pidän:

katulamppujen helminauhasta kotimäessä
mun talon ilta-auringonoranssista sinistä taivasta vasten
tuomien terälehtien sateessa makaamisesta
leipomisesta
pitkään nukkumisesta
tuttuihin törmäämisestä kaupungilla
runollisista sanoista





sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Leijat Suomenlinnan yllä

Suomenlinna - kauneutta ja meriluontoa jo vuodesta 1748.











Kesän näillä näkymin ainoa kesälomaretki suuntautui lauantaina Suomenlinnaan. Olin jo kauan halunnut nähdä sen, ja nyt tajusin että eihän sitä muuten näe jos ei mene katsomaan. 

Ja voi kun se oli kaunis katsoa! Vanhoja taloja, kauniita kiviseiniä, purjelaivoja ja aurinko. Paremmasta säästä oli turha haaveilla, sillä sellaista ei olisi ollut. Aurinkolasit silmillä ja huivi päässä harhailin läpi saaren, välillä harhautuenkin, ja keltaisessa mekossani olin mystisesti jonkinlainen leppäkerttumagneetti. Ja meri, voi meri! Horinsontissa ja kimaltavissa laineissa vain on jotain kaiken muun yläpuolella olevaa. Voisin istua kalliolla aavan äärellä kauan...

Hassua, miten sekin paikka oli vain parin minuutin lauttamatkan päässä Helsingin kuhisevasta keskustasta. Älkää unohtako lähiseudun mahdollisuuksia. Menkää paikallisiin Suomenlinnoihinne, keitaisiin keskellä kaupunkia, kaivakaa varpaat santaan ja hengittäkää.

lauantai 26. toukokuuta 2012

Maybe I don't really want to know how your garden grows...


...'cause I just wanna fly.

En hetkeäkään kuvittele, että ketään kiinnostaisi kuvat mun ikkunalautoja koristavista kasveista, mutta kuitenkin. Vihreys ja vehreys on kauneinta. Fiikus ja kodinonni, persilja ja basilika, avokado ja korianteri. Nää on mulle kuin omia lapsia, joiden kasvua seuraan ja joita hoidan ja toisinaan kyllä syönkin, että lapsivertaus oli nyt vähän ontuva. Rakkaita ovat silti. Katsellaan näitä kuvia vaikka ensi talvena ja haaveillaan keväästä ja kylvöistä.  




keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Oops-a-daisy!


Tajusin tässä syyn lauantaiseen maailmanparannusflow-oloon. Luulin, etten pysynyt housuissani kauniin sään ja iloisen mielen takia, mutta syy taitaakin löytyä Ravintolapäivässä syömästäni raakasuklaasta! Erästä artikkelia kootessani selvitin, että suklaasta löytyy piristävää trypofaania, mielialaa nostavaa serotoniinia sekä amfetamiinille sukua olevaa fenyylietyyliamiinia. Tutkijat ovatkin todistaneet, että suklaalla on samaa ”pilviin” nostavaa vaikutusta kuin marihuanalla! Ja luonnollosesti raakasuklaassa kaikki vaikutukset ovat vain entistä vahvempia. Ei mikään ihme, että vähän hymyilytti.

Raakasuklaata on tullut vedettyä lauantain jälkeenkin, sillä onni potkaisi ja voitin arvalla kaakaonibsejä, murskattuja kaakaopapuja. Makeanhimossani leivoin keksejä, joihin heitin niitä, ja voi vide! Tuli vahingossa ihan sairaan hyviä keksejä! Nibsit toimii loistavasti pähkinöiden kanssa, ja korvaa suklaan paremmin kuin hyvin. Makua löytyy, muttei liikaa, ja taas alkaa hymyilyttää jos syö parikin keksiä putkeen. Oikeaa suklaatahan pitäisi syödä jotain monta kiloa, jos tahtoisi "suklaahumalaan", mutta näillä temppu hoituu hetkessä. Huhhuh. 

Kuvat ovat Linnapuistosta, jossa paistattelin päivää keksien kanssa kukkaloiston keskellä. Voisipa taas tänä kesänä tehdä seikkailun linnaan... Ja voisi leipoa lisää keksejä...



Superkeksit

3 1/2 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
2 tl vaniljasokeria
100 g voita
2 dl sokeria
1 muna
1 dl kaakaonibsejä
1 dl hasselpähkinärouhetta

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Palastele toiseen kulhoon kylmä voi ja kaada sokeri sen päälle. Sekoita nämä sähkövatkaimella keskenään kuohkeaksi seokseksi. Lisää joukkoon muna ja sekoita tasaiseksi.

Lisää kuivat aineet munasokerivoivaahtoon ja sekoita sähkövatkaimella niin, että seos muuttuu ensin murumaiseksi ja sitten pikkuhiljaa kökkööntyy hieman. Lisää joukkoon nibsit ja pähkinärouhe ja sekoita ne tasaisesti sekaan.

Painele taikinaa kulhon pohjalle hieman kasaan ja laita taikina jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi.

Nostele taikinasta 2/3 kananmunan kokoisia könttejä pellille. Älä tasoita niitä, sillä ne laskeutuvat itse uunissa paljon paremmin. Paista 175 asteessa 20 minuuttia tai kunnes keksit ovat hieman rusehtavia. Tärkeää on, että jäähdytät keksit ritilällä, jolloin niistä tulee perinteisiä cookieseja, pinnalta rapeita ja sisältä hieman pehmeitä.


tiistai 22. toukokuuta 2012

Hei läskipää, mikset sä nää?

Nää on nyt vähän tälläsiä vanhoja juttuja, mutta kun on ollut viime aikoina niin kiire elää ettei ole ehtinyt muuta.

Kirsikkapuut kukkivat jokin aika sitten kadulla, jota kiidän päivittäin. Silloin en kiitänyt, vaan katselin. Kukissa oli mehiläisiä. Vaaleanpunaista valoa.





Mietin, että tajuavatkohan muut ohikulkijat tätä ihanuutta, vai kulkevatko he sokeasti läpi arjen? Kuinka moni nostaa katseensa ja hidastaa tämän parin viikon kukkaloiston aikana? Sitä en voi tietää. Sen tiedän, että sai ainakin pari lisäkatselijaa kukille kun ihastelin niitä ääneen eri seurueissa. Osa hihkui innosta. Kirsikankukat yhdistävät ja herättävät.

Ja sitten on tämä uusi kesämusiikki. Atlético Kumpula tulee jostain Kumpulan puutaloidyllistä ja laulaa helteestä, sandaaleista, perheistä ja arjesta. Tykkään kovasti tästä leppoisuudesta ja sanailusta. Tekis mieli itsekin puutarhajuhliin.





On vasta toukokuun puoliväli, mutta olen kohta soittanut nää kesäbiisini puhki. Me kuulutaan yhteen, mä ja kesä ja elämä. Kirjoitin viikko sitten päiväkirjaani: "Elämä on kauneinta, mitä tiedän."  

maanantai 21. toukokuuta 2012

Harakanvarpaita

Rakastan paljaita varpaita nurmikolla. Pidän myös jalkaterien työntämisestä uimarannan santaan, asfaltin lämmittämistä jalkapohjista ja kesän ensimmäisiä pyrähdyksiä vielä aavistuksen viileässä maassa matkalla postilaatikolle. Ylen etusivulta lisäklikkauksia saikin aiheesen sopien mielenkiintoinen artikkeli. "Paljain jaloin liikkumisesta on runsaasti iloa ja hyötyä," kerrotaan siinä.


Lyhykäisyydessään juttu menee niin, että paljain jaloin kävely on terveellistä sekä ryhdille, jalkojen asennolle kuin jalkaterien iholle. Kengät muokkaavat kävelyasentoamme, korkokengistä puhumattakaan, ja niin polvet kuin tasapainoaisti kärsivät jatkuvasta kenkien käytöstä. Jalkaterapeutti Riitta Saarikostki kehottaakin kävelemään kesäisin mahdollisimman paljon paljain jaloin. Vaikka ajatus saattaa (vastoin luonnollisia tapoja) jopa hirvittää, tottuu siihen kuulemma parissa viikossa.


Sain siis tieteelliset perustelut lempiasioilleni! Toteuttamista ei tarvinnnut odotella kauaa, vaan jo pian riensin joenrantaan viltin ja kirjakassin (jossa oli mukana myös kengät, kaiken varalta) kanssa nauttimaan ilta-auringosta. Tuntui hurjalta olla ilman kenkiä, korvissa kaikuivat äidin lukuisat varoitukset lasinsiruista ja huumeneuloista, ja itse pohdin vielä, että "mitä noi kaikki nyt ajattelee kun mä tälleen". Kamalaa, miten suuri juttu noin luonnollinen teko voi olla!


Kuitenkin selvisin hyvissä voimissa rantaan ja takaisin, vain kerran kalautin ukkovarpaan verille mukulakivessä. Ja hei, paljain varpain kävely tuntui ihanalta! Kesä oli aina vain enemmän iholla, lämpö nousi asfaltista ja ryhti rentoutui. Ja mikä parasta, vauhti hidastui. Katsoessaan mihin astui ehti myös katsoa mitä ympärillä oli. Tuli pysähdeltyä, hymyiltyä, rauhoituttua ja nautittua ajasta enemmän. Eihän kesällä ole mihinkään kiire. Eihän ympäristö ole vaarallinen. Olen naurettavan ylpeä mustista jalkapohjistani!

Joskus täytyy koskettaa tunteakseen asiat sisimmässään.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Aktiivilomalla

Kesälomiin liittyy aina tietty kaksinaisuus. Toisaalta on ihanaa saada olla vapaalla ja rentoutua. Kuitenkin lomalla saattaa olla stressaantuneempi ja kiireisempi kuin arkena konsanaan. Kauheat odotukset ja kaikki vuoden aikana syrjään työnnetty pitäisi ehtiä kokemaan ja tekemään.

Parin päivän sisään olenkin uinut maauimalassa, kävellyt trapetsilla, katsonut jääkiekkoa, istuttanut yrttejä, käynyt piknikillä, jammaillut afrikkalaisen yhtyeen tahtiin, istunut kahvilassa ystävättärien kanssa, pelannut jalkapalloa kuravellissä, lukenut joenrannassa, opettellut soittamaan Oi Susannan huuliharpulla, katsonut kaikki Taru Sormusten Herrasta leffat putkeen ja pessyt puoli päivää pyykkiä.

Lauantai oli lomapäivien vauhdikkuuden ja täydellisyyden kulminoituma. Lähdin ulos kahdentoista jälkeen, ja kun tulin poikkeamaan sisälle syödäkseni lounasta huomasin kellon olevan jo seitsemän. Silti piti vielä käydä joenrannassa lueskelemassa ja sen jälkeen lenkillä. Rentouttavaa? Ainakin onnellista.

Pari otetta päivästä on jaettava. Ravintolapäivä valtasi kaupungin, joten olihan sitä suunnattava johonkin herkuttelemaan. Kupittaanpuistossa tarjoiltiin Suklaata ja Sirkushuveja, ja minäkin vietin hetken viltteineni tunnelmoimassa. Raakasuklaata ja pakuriteetä, jonglööripoikia ja vannetyttöjä. Suitsukkeen tuoksua ja kitaransoittoa. Naruhyppelyä, paljaat varpaat ja nurmikko, aurinkoa ja hymyjä. Ja sitten vielä puiden väliin pingotettu trapetsi, jota sai kokeilla. Pääsin vain yhden askeleen eteenpäin useista yrityksistä huolimatta, mutta siihen jäi koukkuun! Ihana elävä kaupunki, ihana kesähetki vihreydessä. Ravintolapäivä on loistavuutta.



Olisi pitänyt muka katsoa jääkiekkoa sisällä, mutta en kestänyt seiniä ja jännitystä edes ensimmäistä erää ja karkasin takaisin pihalle. Vanhalta suurtorilta löysin Mahdollisuuksien torin, pitkän rivin kojuja joissa kerrottiin kaikesta ihanasta maailmanparannuksesta, milloin reilun kaupan, lähetystyön tai vegaaniruoan kautta. Hamstrasin esitteitä, kirjoitin vetoomuksia, sain pinssin ja lautapelin ja poseerasin kukkahatussa pehmeiden arvojen puolesta. Lisäksi pyörässäni on nyt tarra "Yksi auto vähemmän". Maailmanparannusflow.

Ja eihän se nyt riittänyt, että olin ollut koko päivän purskahtamaisillani innosta, vaan vielä tuli Brinkkalan sisäpihalla Mahdollisuuksien torin lava vastaan, ja sinne nousi länsiafrikkalainen yhtye Faso Kan. Traditionaalista rummutusta, tanssivia katsojia, heiluvia hihoja, kylmä limettilimsa kädessä, jalat naputtamisesta krampissa, sinisen taivaan ja oranssin seinän kontrasti, ballerinat mukulakivillä, liikkeitä kaukaa ja syvältä, keltaiset helmat ja lentoon lähtevää iloa.

Oi Turku mon amour! Vaikka välillä lomapäivät hukkuvat mahdollisuuksiin, en silti vaihtaisi tätä mihinkään.  

lauantai 5. toukokuuta 2012

Koukussa


Köyhä turkulainen humanisti ei todellakaan heitä kassiaan roskiin vain siitä systä, että se meinaa hajota käsiin. Se korjataan, vaikkapa pitsillä.


 



Sama köyhä humanisti pohti tänään kaupassa, miten paljon helpompaa olisi jos sattuisi rakastamaan lanttua ja kaurapuuroa basilikan ja vuohenjuuston sijaan. Tulisi kassalla vähemmän ahdistuksentunteita.



perjantai 4. toukokuuta 2012

Super Honky Tonk Sound!

Jotekin on tämä viikko nyt vähän tökkinyt. Tai no, pari viikkoa. Kaikki rutiinit on ihan kateissa ja löydän itseni toistuvasti syömästä seisaaltaan kylmää iltaruokaa. Liikunnat ovat jääneet flunssan ja juoksusta kiukuttelevan polven takia sivuun, vappuna poltin kurkun ulkoa ja kylmetin sen sisältä pitkittäen näin väistymään alkanutta flunssaa. Aina kun en ole nukkunut päiväunia tai ollut jossain menossa, olen lukenut kiireellä tentteihin, joissa en ole silti osannut mitään. "Metonymia on myös runon kuvallinen keino. Harmi vain, että en nyt muista siitä enempää." Ja kaiken kruunasi tänään ihanasti aamuyöllä herättänyt kynsivallintulehdus, jonka kanssa vietin sitten aamupäivän päivystyksessä. How nice.

Mutta. Nyt on vapaailta! Oi auvoa. Vihdoinkin aikaa, jolloin ei tarvitse miettiä huomisen ohjelmaa tai kahlata kahtakymmentä sivua kirjallisuusanalyysia tunnissa. Tiedossa ihan lukemista ihan vain huvin vuoksi, sämpylöiden paistelua ja jääkiekkokatsomoa. Tiskasin, ja sekin tuntui luksukselta. Kävin kirjastossa, joka aukesi pitkän tauon jälkeen tällä viikolla. Ja, kuulkaapa tätä. Ostin huuliharpun! Hehee! 

Huuliharppu liittyy niihiin lapsuusmuistoihin, jotka ovat hieman sumeita, mutta onnellisia. Jossain vaiheessa lapsuuteni huuliharppu kuitenkin hajosi, ja olen haaveillut uudesta iäisyyden. Varsinkin nyt, kun kesä tulee ja joen rannoilla istuu ihmisiä piknikillä kitaroiden kanssa, on huuliharppu pyörinyt mielessä. Jos voisi soitella sitä omalla piknikillään, kun en kitaraa hallitse. No voin kertoa, etten kyllä hallitse huuliharppuakaan. Jotenkin se on paljon vaikeampaa kuin muistin sen olleen silloin neljävuotiaana?





Joka tapauksessa, nyt jatkan vapaaillan viettoa ja huuliharpunsoiton harjoittelua. Toivottavasti tästä ei tule uutta kohtaa listalle projekteista, jotka alkavat innolla mutta loppuvat lyhyeen...