Ihana hulluus!

Koko alkuviikon sitä välttelin, mutta sunnuntain lopulta taivuin. Shoppailukierros ajautui Stockan Hulluille päiville, sinne ihmisryysikseen ja tarjousviidakkoon. Takeissaan hikoilevat ihmiset juoksivat maanisesti saadakseen uusia tavaroita. Kaikkialla oli keltaisia kasseja, keltaisia lappuja, keltaisia ilmapalloja, ja kaikilla kiire saada lisää ja lisää. 

Lukioaikainen historianopettajani kutsui kerran Pirkanmaan Ideaparkia Mordoriksi. Vähän samanlaiseen paikkaan tunnuin päätyneen. Kulutushysteria ällöttää yleensäkin, ja tuolla se oikein kristallsoitui. En ostanut vaatteita, en karkkia, en kirjoja, en meikkejä. En tarvitse mitään. Paitsi...

Puolen kilon vuohenjuustokimpale. No sen tarvitsen! Nam!

Vetoisten ikkunoiden kauneudesta

Yhden sateisen lokakuun päivän käytin tällä viikolla kokkailuun. Se oli ihanaa - nousta aamulla ja tietää että koko alkupäivän saa puuhata rauhassa keittiössä. Kaatosade ulkona vain lisäsi tunnelmaa. 

Keittiössä valmistui seitania, pihlajanmarjachutneytä ja rievää. Koti tuoksui tuoreelle leivälle. 

Ja sitten vilkaisin ulos ja huomasin sateen tehneen temppujaan. Ikkunat olivat ihan(asti) huurussa. Vähän kuin joku olisi maalannut ne kuultavan valkoisella jättäen kurkistusreikiä, tai kuin ulkona olisi hurjan kylmä ja hyytävä sää. 

Ei ärsyttänyt, vaan hymyilytti.

Panostus elämänlaatuun

Seuraa spontaani jatkokertomus kahdelle edelliselle postaukselle. Esittelin tosiaan ihania kaamosvalojani ja valittelin pimeää eteistä. Nämä teemat näköjään jäivät vähän päälle, koska eilen lähes huomaamattani pysähdyin sisustuskaupan eteen. Siitä viiden minuutin kuluttua suljin kaupan oven takanani ja kävelin kotiin uusien valojen kanssa.

Hämeenkadun Sellofaanissa oli vallan suloinen "pallovalobaari". Sain valita valosarjaan omat palloni ja myyjä pujotti ne paikalleen. Vähän epäröin vielä palloja valitessani, mutta ei valmista sarjaa voinut vastustaa. Tykkään hurjasti siitä, että sain itse tehdä valoista juuri sen näköiset kuin halusin. Pallojen paikkoja on helppo vaihtaa, ja voin vaikka ostaa lisäpalloja jos tekee mieli. Samoin polttimot voi vaihtaa jos ne palavat tai rikkoutuvat. 

Ja näin siis pimeä eteiseni onkin yhtäkkiä valoisa ja kaunis. Erilaiset punaisen ja oranssin sävyt valaisevat kauniin rauhallisesti ja lämpimästi. Kuvat eivät tee oikeutta tunnelmalle. Vaikka valot olivat vähän kalliit, perustelin ne itselleni panostuksena elämänlaatuun. Miettikää, nyt kun marraskuun loskasateessa raahautuu kotiin ja pimeän eteisen sijaan kohtaakin tämän:

Nyt haluaisin oleskella koko ajan eteisessä. 

Heikko valo

Asuntoni eteinen on mahdollisimman kaukana kahdesta ikkunastani, pieni käytävä asunnon perällä. Keltaisista kaapeistan huolimatta sisääntulo on aina vähän hämärä, ja vaatii lamppua päälle usein päivälläkin. Syksyisin ja keväisin on kuitenkin hetkiä, kun kaikki muuttuu. Aamuaurinko paistaa juuri oikeasta raosta ja oikealta korkeudelta ja loistaa rappukäytävän ikkunoihin ja niistä ulko-oveni maitolasin läpi eteiseen. 

Niinä hetkinä tuntuu, että koko eteinen kylpee valossa. Vaikka aurinko saa ujutettua tilaan vain pari sädettään, ovat ne ikään kuin väärässä paikassa huiman loistavia. 

Tuntuu aina onnekkalta huomata valon hetket eteisessä. Ne ovat oikeasti harvinainen ilo, ja siten sitä rakkaampi. 

Silloin vain seison ja katson. 

Nyt on jo pimeää

Taas saapuivat lokakuun pimeät illat ja viileät aamut. Eilen vielä kesäviirit roikkuivat katossa, mutta tänään puin kodin syksyyn.

Se kävi helposti. Viirit pois ja kaamosvalot tilalle. 

Sydänvalot saavat valaista talvihämärää taas kevääseen asti, siiheksi että on taas aika laittaa viirit kattoon. Jatkumo tuntuu hyvältä. Koskaan ei ole koti tyhjä. 

Valoa syksyysi!

Asiameininki

Puuh ja puuh. Alkusyksystä vähän harmittelin sitä, että kaikki kurssit alkaa vasta lokakuun paremmalla puoliskolla. Nyt oon siihen supertyytyväinen. Ainejärjestöstä on tullut kokopäivätyö ja flunssa vei puolitoista viikkoa tehokasta sähköpostienlähettelyaikaa. Ulkona kaivetaan taas kerran katua auki. Tämän päivän ohjelma on ollut kokous, lounas, sähköposteja ja muuta klikkailua, kokkarit, lisää maileja ja säätöä tietokoneella. Jos yhtälöön lisäisi luennot ja lukemisen, olis jo aika haipakkaa. Voin olla tyytyväinen opinnottomaan elämäntilanteeseeni.

Oikeasti oon salaa tyytyväinen myös siihen, että katua kaivetaan auki. Se tarjoaa mahtavan syyn viettää aikaa kahviloissa ja kirjastossa. Tosin niissäkin vaan hoidan asioita ja kirjoitan tärkeitä viestejä, mutta hienoa vaihtelua silti! Hyvä että edes tietyön melu voittaa laiskuuden liikkumisen suhteen. 

Kaiken kiireen keskellä on kiva, että elämässä on myös jotain pysyvää - mitään järkeä tai arkea kun ei ole viimeiseen kahteen viikkoon ollut. Tänään tuon ankkurin elämään tarjosi äitin tekemä puolukkavispipuuro. Ai että, kyllä lämmittää maistella kotimetsän puolukoita ja niiden kera vähän hengähtää iltapalalla päivän humun päätteksi. 

Hc-ekoilua

Olen ollut nyt neljä päivää matkalla, joka on tuonut vähän taukoa muovittomuuteen. Vieraana ollessa ei kehtaa kaupassa sanoa, että sori ei voida ostaa katkarapuja pakko syödä puuroa. Oudoissa kaupungeissa ei myöskään tunne paikkoja, joista parhaiten löytää kasviksia tai muuta muovitonta. Punnitse ja Säästä sentään etsittiin Jyväskylästä, ja olen pitänyt kestopusseja koko ajan mukana. 

Myös mun eväät ja viemiset ovat olleet ekologisia. Junassa söin kotona kokkailtua ohraa ja bussissa hedelmiä ja pähkinöitä. Sisko toivoi tuparilahjaksi kukkia, mutta en voinut ostaa mitään muoviruukussa myytävää. Ratkaisin asian kyselemällä tutuilta huonekasvien taimia tai rönsyjä ja vein siskolle itsekasvatettavan lahjan. 

Se on ollut kyllä kiva huomata, että muovittomuus oikeesti herättää kysymyksiä ja on saanut siskotkin toimimaan sen mukaisesti. Kaupasta ei kehdattu ottaa muovipussia vaan paperikassi, ja muutenkin on pohdittu asioita yhdessä. Se on kyllä silti aika huvittavaa, että siskolle mun mukanaolo tarkoitti hc-ekoilua, kun itse tuntui että huijasin, kun joustin niin paljon kaikessa. Mutta selkeästi mun valinnat on saaneet ihmiset miettimään omiaan. Sehän on yksi tarkoituskin.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että voisi jatkaa tätä vaikka muoviton syyskuu loppuukin. Toki lieventäisin vähän, niin että ostaisin muovissa sen mitä ei mitenkään muuten saa hankittua. Mutta niin että jos voisin välttää muovia, tekisin sen, ja pyrkisin jatkossakin tähän ekologisempaan tapaan ostaa tavaroita. Se tekee meinaan tosi hyvää. Tulee syötyä paremmin, käytettyä aika paremmin ja ennen kaikkea heräteostokset vähenee. Tänä viikonloppuna on syöty karkkia ja herkkuja, ja olo on ollut paljon uupuneempi kuin muulloin. Selkeästi muoviton dieetti tekee hyvää. Ja onhan se ihan loogista – ruokavaliosta putoaa herkut, karkit, pikaruoka ja einekset. Kaikki kura. 

Mutta ylipäätään tämä muovittomuus on ollut mielettömän hyvä valinta. Tuntuu että olen oppinut itsestäni, valinnoistani ja erityisesti maailman kulutustottumuksista ihan valtavasti. Oikeastaan paluu vanhoihin tapoihin lähinnä ällöttää.

Vihdoinkin - eroon muovikelmusta!

 Yksi eniten muovittoman syyskuun aikana rassanneista asioista on ollut muovikelmu. Se ällötti jo aikoinaan töissä leipiä ja leivoinnaisia säilöessä, ja se ällöttää kotona muovikulhossa ja lautasilla ruokaa säilöessä. Se, että repäisee parin päivän takia palan ohutta muovia, jota ei voi mitenkään uudelleenkäyttää tai kierrättää on tällä hetkellä vain inhottava. Tuntuu niin tuhlaukselta ja turhalta. 

Muovittoman syyskuun kautta aloin pohtia asiaa enemmän, ja sattumalta löysinkin vaihtoehdon kelmulle! Jossain muovittomuutta käsittelevässä keskustelussa joku vinkkasi käyttävästä kelmun tilalla Bee's Wrapia. Minä tietenkin tartuin heti johtolankaan ja googlasin tuon mystisen tuotteen.

Selvisi, että Bee's Wrap on yhdysvaltalainen keksintö. Se on luomupuuvillakangasta, joka on päällystetty mehiläisvahalla, jojobaöljyllä ja pihkalla. Mehiläisvaha ja jojobaöljy ovat antibakteerisia ja pitävät tuotteet tuoreina. Kangas on helppo kääriä säilytettävän asian ympärille, sillä käsien lämpö sulattaa vahan ja saa sen muotoutumaan sopivaksi. Viiletessään kangas asettuu paikoilleen. Tuote on helppo huoltaa pesemällä tiskiaineella viileässä vedessä. 

Tietenkin innostuin niin että sukat pyöri jaloissa, ja laitoin saman tien tilauksen matkaan. Vaikka jostain Suomestakin saattasi löytää näitä, firma lähettää tuotteita kaikkialle maailmaan joten tilasin saman tein sieltä. Kaikki meni sujuvasti, ja nyt olen saanut jo hieman testailla tuotetta. Ja se on juuri niin hyvä kuin toivoin! Hei hei kelmu, tervetuloa kotiin Bee's Wrap!

Poikkeus sääntöön

Ostin muovituotteen. Kävin piilolinssien sovituksessa, sillä en voi käyttää nyrkkeilytunneilla silmälaseja. Siellä käteen lyötiin pari pakettia muoviin yksittäispakattuja muovisia piilolinssejä. Kotona pakkausta availlessa tuli kyllä kurja olo, kun parin tunnin linssienkäytön takia heitti pois monta muovikappaletta. Mutta tätäkään ei voi mitenkään kiertää – terveyteen liittyvissä asioissa ei ole juuri varaa saivarrella, kuten huomasin jo apteekissa. Olisi kyllä kiva, jos esim. lääkkeitä pakattaisiin vaikka paperikuoriin tai linssejä jotenkin ekologisemmin. Mutta ehkä vielä joskus.

Tuli myös ensimmäistä kertaa sellainen tilanne vastaan, etten voinut ostaa kaupasta mitään haluamaani koska kaikessa oli muovia. Olen viimeaikoina kaivannut raejuustoa, rucolaa, juustoa ja leipää, mutta kaikki on kivasti pakattu muoviin. Kaupasta mukaan tarttui siis vain pestoa, ja kotona sain työntää kädet jauhopurkkiin ja tehdä itse omat sämpyläni.

Elämä on muka ollut niin kiireistä, etten ole ehtinyt juuri pohtia muovittomuushaastetta. Sen kuitenkin huomaa selkeästi, että jääkaapista vähenee tavara hitaasti mutta varmasti ja lisää ei tule, koska en voi vain ostaa jotain helppoa kaupasta. Ruoanlaitto vaatii suunnittelua ja aikaa, koska raaka-aineet pitää hakea torilta ja valmistaa alusta asti. Se vaatii vielä totuttelua. Olen myös alkanut syödä enemmän ulkona, koska se on usein nopeampi vaihtoehto kuin kokata itse. Kodin lähellä oleva Subway on ruokkinut mua melko usein, samoin kuin yliopistoravintolat. Noutoruokaakin kun voin syödä, jos se vain ei ole muoviin pakattu. Subilta on helppo ostaa leipiä ja sanoa ettei tarvitse muovipussia, grilliltä saa hampurilaisen pelkässä paperitaskussa. Yllättävää mutta ilahduttavaa. Edes yksi asia johon voin vaikuttaa suoraan valinnoillani.

Se kyllä ällöttää miten muovia on ihan joka paikassa. Jos tahdon ostaa tiskiainetta joudun ostamaan samalla muovipullon. Jos tahdon ostaa salaattia joudun ostamaan samalla muoviläpyskän johon se on kiedottu. Kouriintuvasti asia tulee esiin kaupungilla ja luonnossa, kun pensaiden aluset ja tienpielet, jopa metsien mättäät, ovat muoviroskan valtaamia. Muovia on kaikkialla, eikä se häviä sieltä mihinkään koskaan ellei joku kerää sitä. Suuresti epäilen ettei kerää… Muovinkäytön ymmärrän, mutten roskaamista. En vaan tajua.

Kuvat keväältä Israelista, jossa muoviton shoppailu olisi astetta helpompaa.

Äiti hoitaa

Tänään teki kamalasti mieli ostaa suklaata.

Mutta luontoäiti oli eri mieltä.

Se oli silleen et: "Tässä olis kyllä tien vieressä tälläinen puu täynnä makeita pikku kriikunoita. Eikös nää olis parempia?"

Kriikunan voitti suklaan. 100-0.