Muoviset karkinkääreet ja muita ongelmia

Muovittomuuden haasteet alkaa pikkuhiljaa lisääntyä kun päivät kulkee. Kun juttu ei ole niin uusi, se välillä katoaa mielestä ja huomaa rutistavansa kädessä muovisia karkinkääreitä. Alussa hamstratut rahkat ja raejuustot alkaa loppua, ja ensi viikolla pitää keksiä vaihtoehtoja niiden tilalle. Huomaan myös himoitsevani ruokia joita en voikaan ostaa tuosta vain. Nachoja, nuudeleita wokkiin, pakasteita tai muuta yksinkertaista mutta nyt mahdotonta. Mielessä on alkanut jo syntyä ruoka- ja kauppalista siitä, mitä kaikkea syön sitten, kun voin taas ostaa muovia. 

Kaverit ovat kyselleet vähän enemmän sitä miten olen nyt pärjännyt. Vielä on helppo vastata että hyvin, koska tapoja ei ole tarvinnut juuri muuttaa. Yhdessä on pohdittu mitä kaikkea joudun jättämään pois, ja varsinkin vessapaperin kohtalo kiinnostaa monia. Toivon kyllä itsekin ettei se lopu kesken. Tänään multa kysyttiin myös mitä teen jos shampoo loppuu. En kyllä tiedä. Kai pesen hiukset jollain leivinjauheella sitten. Onhan maailman nyt oikeasti väärällään kaikkia niksejä miten huolehtia itsestään kotikonstein. Voi olla kiinnostavaakin, jos pääsee kokeilemaan niitä. 

Onnistuneesti olen vältellyt suurta osaa muoviostoksista, oikeastaan tuota vahinkokarkkia ja keskiviikon sähläyksiä lukuun ottamatta. Olen valinnut noutoruoankin pakkauksen mukaan. Kaupassa oli yllättävän hankalaa käydä kun tarkoituksena oli ostaa jotain nopeaa iltaruokaa. Suurin osa ateriamahdollisuuksista vaatii kokkaamista ja pilkkomista, kun ei ole mahdollista tarttua valmisruokiin. Nyt käteen tarttui tölkkipapuja, chili ja irtokarkkeja. Tässä on siis vielä parantamisen varaa. Pääosin olen syönyt kotona iltaisin kanamunia, leipää ja puuroa. Voi olla että nekin alkavat jossain vaiheessa kyllästyttää… 

Haaste tuntuu tähän mennessä oikein mukavalle, eikä lainkaan haastavalle. Olen saanut järjestettyä elämäni aika hyvin niin, ettei muovia juuri nyt tarvitse ostaa. En ole kohdannut suurempia vastoinkäymisiä eikä asian pitäminen mielessä ole vielä tuntunut vaikealta. 

Kuvat parin vuoden takaa Ranskasta. Törmäsin Lyonin kaduilla kauppaan jossa kaikki myytiin pakasteina. 

Muovia siellä, muovia täällä

Muoviton syyskuu on alkanut ja pari muovitonta päivää on jo takana. Tähän mennessä haaste on tuntunut mukavalta. Tuntuu hyvältä elää ekologisemmin, koska koen vahvasti, että kulutustapoja täytyy muuttaa. Eräs ystävä on sanonut mulle, että mä muutan mielipiteitä juuri tekojeni kautta. Siitähän sen pitää juuri lähteä, omista teoista. Oon vahvasti sitä mieltä, että ei voi huudella jos ei itse elä periaatteidensa mukaan. Siihen mentaliteettiin muoviton syyskuu istuu erinomaisesti.

Ylipäätään muovin vältteleminen on ollut suhteellisen helppoa. Tänään huomasin ensimmäistä kertaa miten vaikeaa arjen pyörteissä voi olla huomata ja kontrolloida omaa muovinkäyttöään. Janoissani menin juomaan kauppakeskuksen lähdevesiautomaatista, ja vasta toisen mukillisen kohdalla tajusin hörppiväni vettä muovimukista. Suklaanvalinta keskittyi niin vahvasti makuihin, että täti joutui huomauttamaan ostoskoriin eksyneestä muovikuorisesta suklaalevystä. Jäätelökin tuli muovikupissa ja piti syödä muovilusikalla. Onneksi muistin toimia myös toisin. Ostin vihannekseni kestopusseihin ja kikherneeni paperipussiin, ja uuden kasvin pyysin pakattavaksi vain paperiin, ei muoviin. Nyt tosin tajusin, että se tuli muoviruukussa, ups.

Se oli onneksi kiva huomata, että ihmiset suhtautuvat tosi hyvin tähän kampanjaan. Torilla kauppiaat olivat ihan luontevia mun kestopussien kanssa, ja Stockallakin myyjä suhtautui hyvin mun pyyntööni saada kukka paketoitua ilman muovia. Myös tätini oli ihan kiinnostunut mun lakosta, ja luulen että mun valinnat avasi senkin silmiä. 

Jatkossa olisi myös kiva löytää uusia vaihtoehtoja muovituotteille. Kestopussit ja kangaskassit on itsestäänselvyys, mutta mitä muuta voisi arjessa tehdä? Miten voisi muuttaa kemikaalien ja muovin käyttöä esimerkiksi kosmetiikassa ja pesuaineissa? Miten voisi käyttää erilailla vaikka shampoota? Mikä olisi ekologinen saippua? 

Muoviton syyskuu täältä tullaan!

Lasken jo päiviä ensi kuun alkuun, sillä siitä tulee mielenkiintoisin hetkeen. Maanantaina nimittäin alkaa Muoviton syyskuu!

Muoviton syyskuu on kampanja, joka pyrkii kuukauden ajan herättämään ihmisiä turhan muovinkäytön suhteen. Maapallo hukkuu muoviroskaan, ja jatkuva kulutus sekä likaa ympäristöä että tuottaa älyttömästi päästöjä. Muovittoman syyskuun tavoitteena onkin, että jokainen osallistuja pohtisi omaa muovinkäyttöään kuukauden ajan. 

Yleisenä tavoitteena ja helpoimpana osallistumismuotona on korvata muovikassit esimerkiksi kangaskassein tai muilla kestävillä keinoilla. Kaupan kassalla voisi valita vaikka paperikassin, jos oma kauppakassi on jäänyt kotiin, ja hedelmät kuljettaa kotiin jossain muussa kuin muovin sisään pussitettuna. Pieni teko, joka kuukaudessa vaikuttaa jo paljon yksilön muivonkäyttöön.

Itse ajattelin kuitenkin mennä hieman pidemmälle. 

Syyskuun ajan pyrin olemaan ostamatta mitään muovia. Pannassa ovat niin muovipussit, muovin käärityt vihannekset kuin muovipurkeissa saatavat rahkat ja jugurtit. Mutta samoin muovittomuus tarkoittaa, etten voi ostaa vessapaperia, hammasharjaa, nenäliinoja, lääkkeitä, shampoota, pakasteita, makaronia, kenkiä, hunajaa tai suurinta osaa leivistä.

Jo nyt, ennen kuun alkua, alan tajuta miten laajalle elämäämme muovi on tunkeutunut. Lähes kaikki kaupoissa on pakattu muoviin. Muovia ovat niin tavarat kuin niitä suojaavat kääreet. Muovista tehdään nipsut joilla vaatteisiin kiinnitetään hintalaput, ja sitä on nykyään jopa pahvitetroissa korkkeina. 

Muovittomuuteen pyrkiminen tulee olemaan haastavaa ja mielenkiintoista. Luulen, että ravintoni tulee yksipuolistumaan, ja saatan kohdata ongelmia jos vaikka vessapaperi loppuu kesken. Luotan kuitenkin siihen, että pärjään. Turussa on melko helppo löytää vaihtoehtoisia tapoja ostaa ruokaa - kauppatorilta saa vihannekset ja kauppahallista leivän, juuston ja kalan ilman muovia. Punnitse ja Säästä tarjoaa kuivatarvikkeita, ja kauppakassi ja kestopussit hedelmille auttavat myös marketeissa käymistä. 

Kaiken kaikkiaan odotan maanantain saapumista innolla. Kokeilu avaa varmasti paljon silmiä omien elintapojen suhteen. Haastavat valinnat ja uudet tavat kutkuttavat jo jännittävästi. Antaa syyskuun tulla, mä oon valmis!

Kampanjan Facebook-sivu: https://www.facebook.com/muovitonsyyskuu/info

Heureka!

Vuoden nerokkain ruokateko: heittää spontaanisti tölkillinen ananasmurskaa wokkiin. Tulos veti aivan sanattomaksi. 

Ananaksen makea ja soijakastikkeen suolainen yhdistelmä, rapsakat parsakaalit ja pehmeät nuudelit ja ananakset, koko makujen sinfonia nousi ihan uusiin sfääreihin. 

Ohhoh.

(Väitän ettei järjettömällä nälällä ollut tässä yhtälössä mitään osaa.)

Ananaswok

sipuli

2 valkosipulinkynttä

2 porkkanaa

parsakaali

pieni kesäkurpitsa

2 rkl ruokaöljyä

3 rkl soijakastiketta

1 tlk ananasmurskaa

mungpapunuudeleita

Keitä nuudeline keitinvesi kiehuvaksi ja nosta kattila pois levyltä. Laita nuudelit kuumaan veteen ja laita kansi päälle. Jätä hautumaan.

Paloittele kaikki kasvikset ennen paistoa. Leikkaa sipuli puoliympyröiksi ja pilko valkosipuli pieneksi hakkeeksi. Pilko porkkanat  ja kesäkurpitsat pitkiksi suikaleiksi. Paloittele parsakaali palasiksi. 

Kuumenna öljy pannulla. Lisää sipulit ja pyörittele lastalla kunnes ne ovat kuultavia. Lisää porkkanat pannulle. Pidä levy melko kuumalla ja sekoittele jatkuvasti lastalla. Lisää parsakaali ja kesäkurpitsa ja sekoittele noin 5 min, kunnes vihannekset vähän pehmenevät.

Kaada sekaan soijakastike. Lisää myös öljyä tarvittaessa. Sekoittele vielä muutama minuutti. Ota levy pois päältä.

Huuhdo nuudelit siivilässä. Halutessasi voit saksia niitä lyhyemmiksi, mikä helpottaa syömistä. Kippaa nuudelit ja ananakset wokin joukkoon. Sekoita hyvin ja anna maustua vielä hetki. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa soijakastiketta.

Nauti tuoreena ja lämpimänä!

Sitä ja tätä

Terveisiä kotoa.

Heinäkuun helteet ovat vaatineet suojautumista sisätiloissa. Lueskelen kirjoja sohvalla, kuuntelen tuulettimen huminaa ja aina välillä tuijottelen vastapäistä seinää. Onneksi se miellyttää silmää - pikkuhiljaa kerääntyneet julisteet asettuivat kuin itsestään kollaasiksi joka sekä rauhoittaa että inspiroi.

Julisteet: pyöräjuliste Ateneumin museokaupasta, marjajuliste Smakby Ålandin mainos, tekstijuliste Kiasmasta Alfredo Jaarin näyttelystä ja maisemajuliste vanha Suomen valokuvataiteen museon mainos. 

Mekko liimata kiinni vartaloosi

Onnellisin hetki tällä viikolla:

tanssia ja keinua keskiyöllä kaatosateessa, hyppiä puolisääreen ulottuvissa vesilätäköissä ja juosta tyhjillä kaduilla vaatteet vettä valuen.

Tulla sisälle, sytyttää kynttilä ja laittaa villasukat jalkaan. Keittää rooibosteetä ja kuunnella kun sade jatkaa ikkunoiden piiskaamista. 

Hymyillä.

Tässä kesä nyt on

Eteisessä on toukokuussa ja kesäkuussa ollut mukava näky. Metsästä on tullut tapa. Olen seikkaillut ympäri Turkua villiyrttien perässä, ja tutuksi on tullut jo monta uutta metsikköä kaupungin laidoilta. 

Eteistäkään ei kannata järjestää, kun saappaat selvästi odottavat jo uutta retkeä.

Maapallolla tänään

Tämän traakkipuun pelastin joululoman alussa taloyhtiön roskalaatikosta. Nyt se kiittää levitellen lehviään ruokapöydän yli ja kurkotellen kattoon. Katson sitä aina yläviistoon, on jotekin turvallista kun kotona joku on itseä paljon pidempi. Vähän sellainen vartiopuu. Kotini on viidakkoni. 

Superbowl

Sushi tuntuu jakava mielipiteitä - joko sitä inhoaa, tai sitten sitä rakastaa yli kaiken, sydän pakahtuen ja kuola leukaa pitkin kaulalle valuen. Itsehän kuulun riemusta hihkuen jälkimmäiseen ryhmään. Jokin siinä sushissa on, joka on ihan mielettömän hyvää, ja jota ei mistään muualta saa.

Sushiin pätee myös se yleistys, että hyvät asiat vaativat aikaa. Sushia kun ei loihdita noin vain, ja yleisimpiä makeja ja nigireitä tulee harvemmin tehtyä kotona. Periaatteessahan kaikki on hurjan yksinkertaista, mutta näpertelyvaihe voi olla ylitsepääsemättömän hidas jos nälkä kurnii jo vatsassa. 

Omassa elämässä sushi onkin pitkään pysynyt sellaisena harvinaisena rakkautena, herkkuna jota saa ajoittaisilla ravintolakäynneillä tai kaverien kanssa organisoiduissa illanvietoissa. Arkisin sushinhimo on ollut vain kestettävä hammasta purren. Mutta sitten kerran avasin oikean nettisivun ja kaikki muuttui. 

Hanna soppa -blogin Hanna esitteli maaliskuussa sushi bowlin. Toisin sanoen neroikkaimman asian ikinä. Sushi bowl on vähän kuin valtava nigiri kulhossa, todella helppo tehdä ja maultaan aidon veroinen. Periaate on siis vain keittää riisi kaikkien sushioppien mukaan, asetella se keoksi kulhon pohjalle ja asetella "täytteet" riisin päälle. Sivuun vähän wasabia ja soijaa, ja voilà, sushinautinto on valmis!

Alla oleva riisin ohje mukailee pitkälti Hannan reseptiä, sillä hyvää on turha muutella. Täytteet ja muu ohje ovat itse kehiteltyjä. 

Superhyvä sushi bowl

4 annosta

riisi:

2 dl puuroriisiä

2,25 dl vettä

3 rkl riisiviinietikkaa

2 rkl sokeria

1 tl suolaa

täytteet:

1 avokado

4 kirsikkatomaattia

1 rulla tamagoyakia*

2 rkl keitettyä nokkosta

wasabia

soijakastiketta

Aloita keittämällä sushiriisi. Huuhtele riisi ja kaada se kattilaan. Lisää riisin sekaan vesi ja liota 15 minuuttia. Kuumenna sitten seosta kannella peitettynä hellalla siihen asti, että vesi kiehuu. Käännä hella tuolloin pienelle teholle ja anna seoksen kiehua 10 minuuttia. Käännä tämän jälkeen hella nollille ja anna riisin hautua vielä 10 minuuttia.

Siirrä riisi kulhoon jäähtymään. Sekoita erillisessä astiassa riisiviinietikka, suola ja sokeri ja sekoita ne nopeasti riisin joukkoon. Jäähdytä riisi esimerkiksi vesihauteessa.

Pilko täytteetohuiksi suiroiksi. Paista tamagoyaki ja siivuta se. Jaa riisi neljän kulhon pohjille keoiksi. Asettele avokadot, tomaatit ja tamagoyaki sekä nokkoset riisin päälle. 

Tarjoa tuoreena wasabin ja soijakastikkeen kanssa. 

*Tamagoyaki on japanilainen paistettu kananmunarulla. Sen tekemiseen on aivan oma tekniikkansa, jonka asiantuntija en millään lailla ole, joten en ala selostaa sitä tässä. Aiheesta löytyy netistä paljon ohjeita ja videoita, joihin kannattaa tutustua jos aihe kiinnostaa.

Visuaalisesti esteettisiä asioita

 Joskus lukiossa kirjoitin esseen Flaubertin Rouva Bovarysta. Sen pääpointti oli se, että matka voi olla tärkeämpi kuin päämäärä, ja olin hurjan ylpeä siitä että olin saanut aikaan niin hienon ja syvällisen päätelmän. 

No, nykyään Rouva Bovarysta löytyisi varmaan paljon muutakin kirjoitettavaa. Lukiotytön ajatukset tuntuvat vähän naiiveilta ja hölmöiltä, mutta kaikella on kai aikansa. Se on kuitenkin totta yhä nykyään, että usein matka on päämäärää tärkeämpi. Niin voi olla laita esimerkiksi mustikkapiirakan kohdalla.

Ainejärjestön kokoukseen piti pyöräyttää joku leivonnainen, ja turvauduin perinteiseen mustikkapiirakkaan. Se oli yllättäen täydellinen menestys. Liian usein sitä tulee ylenkatsottua vanhoja kunnon reseptejä - pitäisi muistaa, että jos joku on havaittu hyväksi jo sata vuotta sitten ja pysyy yhä suosiossa, voi sen laatuun aika pitkälti luottaa. En usko että cake popseja syödään kovin kauaa, mustikkapiirakkaan sen sijaan odotan törmääväni usein. 

Ja se matkan tärkeys, no se liittyy itse leipomiseen. Se ei ole minulle pelkkä keino saada herkkuja, vaan siihenkin sisältyy itseisarvo. Taikinan sekoittelu antaa paljon, rentouttaa ja virkistää. Ja saattaa jopa tarjota visuaalista nautintoa, kuten nyt. Katsokaa kuinka kaunis piirakka oli matkalla uuniin!

   

  

Mustikkapiirakka

pellillinen

taikina:

5 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

2 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

4 dl piimää tai jugurttia

2 dl öljyä

2 kananmunaa

päälle:

n. 5 dl mustikoita

4 dl kermaviiliä

1 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 kananmunaa

Sekoita taikinan kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää joukkoon yksitellen piimä tai jugurtti, öljy ja kananmunat. Sekoita voimakkaasti puuhaarukalla. 

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattull uunipellille. Levitä marjat taikinan päälle.

Sekoita uudessa kulhossa keskenään täytteen ainekset marjoja lukuun ottamatta. Kaada tasaiseksi sekoitettu seos marjojen päälle. Paista uunissa 200 asteessa 25-30 minuuttia.