Joskus lukiossa kirjoitin esseen Flaubertin Rouva Bovarysta. Sen pääpointti oli se, että matka voi olla tärkeämpi kuin päämäärä, ja olin hurjan ylpeä siitä että olin saanut aikaan niin hienon ja syvällisen päätelmän.
No, nykyään Rouva Bovarysta löytyisi varmaan paljon muutakin kirjoitettavaa. Lukiotytön ajatukset tuntuvat vähän naiiveilta ja hölmöiltä, mutta kaikella on kai aikansa. Se on kuitenkin totta yhä nykyään, että usein matka on päämäärää tärkeämpi. Niin voi olla laita esimerkiksi mustikkapiirakan kohdalla.
Ainejärjestön kokoukseen piti pyöräyttää joku leivonnainen, ja turvauduin perinteiseen mustikkapiirakkaan. Se oli yllättäen täydellinen menestys. Liian usein sitä tulee ylenkatsottua vanhoja kunnon reseptejä - pitäisi muistaa, että jos joku on havaittu hyväksi jo sata vuotta sitten ja pysyy yhä suosiossa, voi sen laatuun aika pitkälti luottaa. En usko että cake popseja syödään kovin kauaa, mustikkapiirakkaan sen sijaan odotan törmääväni usein.
Ja se matkan tärkeys, no se liittyy itse leipomiseen. Se ei ole minulle pelkkä keino saada herkkuja, vaan siihenkin sisältyy itseisarvo. Taikinan sekoittelu antaa paljon, rentouttaa ja virkistää. Ja saattaa jopa tarjota visuaalista nautintoa, kuten nyt. Katsokaa kuinka kaunis piirakka oli matkalla uuniin!
Mustikkapiirakka
pellillinen
taikina:
5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4 dl piimää tai jugurttia
2 dl öljyä
2 kananmunaa
päälle:
n. 5 dl mustikoita
4 dl kermaviiliä
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
Sekoita taikinan kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää joukkoon yksitellen piimä tai jugurtti, öljy ja kananmunat. Sekoita voimakkaasti puuhaarukalla.
Kaada taikina leivinpaperilla vuorattull uunipellille. Levitä marjat taikinan päälle.
Sekoita uudessa kulhossa keskenään täytteen ainekset marjoja lukuun ottamatta. Kaada tasaiseksi sekoitettu seos marjojen päälle. Paista uunissa 200 asteessa 25-30 minuuttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti