Mitä se on? Päiviä, viikkoja, rutiineja ja aikaisia herätyksiä? Kylmää kaurapuuroa ja samaa sosekeittoa viisi päivää putkeen? Jokatiistainen jumitus ja sadekuurot?
Mun elämässä on pitkästä aikaa tasaista arkea. Viikottaisia toistuvia tapahtumia, joka aamu herätys samaan aikaan ja kiinteät lounasajat. Sellaista ei ole opiskelu ja iltatyöt tarjonneet vuosiin. Vielä toukokuussa vahvasti epäilin kykyäni elää tasaista ja aikaisiin herätyksiin perustuvaa elämää. Kun on tottunut välipaloihin ja päiväuniin, tuntuu mahdottomalta luopua niistä. Miten muka voi toimia, jos ei voi väsymyksen iskiessä levätä katsomalla youtube-pätkiä tai ottaa nokosia?
Vaikka arki ja unirytmi kuulostivat etukäteen karuilta, on kaikki se ollut kuitenkin hirveän nautittavaa ja hyvää. Toki välillä kaikki tökkii. Aamulla ei jaksaisi herätä, töissä itkettää kun ei ole nukkunut kolmeen yöhön kuin pari tuntia ja silti pitäisi olla skarppina, kotona ei jaksa kokata kuin linssipataa ja sekin lentää hellan ja kaapin rakoon.
Mutta sitten kuintekin niitä kivoja juttuja on enemmän kuin kurjuutta. Mun peruspäivät on täynnä monia pieniä ihania hetkiä ja tapoja.
On se rakennustyömaa, jonka ohi kävelen joka päivä ja jonka edistymistä on kiva seurata. On korkeat portaat, jotka on joka päivä helpompi kipittää ylös.
On kirjaston leffaosasto, jonka olen löytänyt uudelleen kun väsyneet silmät ovat kieltäytyneet lukemasta kirjoja. On jokaperjantanen pulloarvonta töissä (josta voitin viinipullon tällä viikolla!) ja mukavat kahvihetket.
On ne työkaverit joiden kanssa nauretaan niin että käytävä kaikuu. On vihreä kampus ja monipuoliset lounaat. On tuntemattomia jotka lainaa aurinkolaseja kun meinaan palaa pesiskentällä, ja on kaikkialla kukkivat ja tuoksuvat syreenit.
On oma työpiste ja säädettävä pöytä. On Keskiaikaiset markkinat joiden takia kampus tuoksuu savulle ja grillaukselle. On joka-aamuinen puuro, joka kantaa pitkälle päivään.
On pisamat naamassa ja punaiset varpaankynnet. On valoisat illat ja aamut. On aikaa tehdä ruokaa ja juoda teetä, on aikaa käydä lenkillä ja olla vaan.
On jokiranta, joka on taas olohuone työmatkan sijaan. On sateiset päivät, jolloin voin käyttää sateenvarjoa kun ei tarvitse aina pyöräillä kauas. On ihan vapaat viikonloput, jolloin aikaa on rajattomasti.