Oops-a-daisy!

Tajusin tässä syyn lauantaiseen maailmanparannusflow-oloon. Luulin, etten pysynyt housuissani kauniin sään ja iloisen mielen takia, mutta syy taitaakin löytyä Ravintolapäivässä syömästäni raakasuklaasta! Erästä artikkelia kootessani selvitin, että suklaasta löytyy piristävää trypofaania, mielialaa nostavaa serotoniinia sekä amfetamiinille sukua olevaa fenyylietyyliamiinia. Tutkijat ovatkin todistaneet, että suklaalla on samaa ”pilviin” nostavaa vaikutusta kuin marihuanalla! Ja luonnollosesti raakasuklaassa kaikki vaikutukset ovat vain entistä vahvempia. Ei mikään ihme, että vähän hymyilytti.

Raakasuklaata on tullut vedettyä lauantain jälkeenkin, sillä onni potkaisi ja voitin arvalla kaakaonibsejä, murskattuja kaakaopapuja. Makeanhimossani leivoin keksejä, joihin heitin niitä, ja voi vide! Tuli vahingossa ihan sairaan hyviä keksejä! Nibsit toimii loistavasti pähkinöiden kanssa, ja korvaa suklaan paremmin kuin hyvin. Makua löytyy, muttei liikaa, ja taas alkaa hymyilyttää jos syö parikin keksiä putkeen. Oikeaa suklaatahan pitäisi syödä jotain monta kiloa, jos tahtoisi "suklaahumalaan", mutta näillä temppu hoituu hetkessä. Huhhuh. 

Kuvat ovat Linnapuistosta, jossa paistattelin päivää keksien kanssa kukkaloiston keskellä. Voisipa taas tänä kesänä tehdä seikkailun linnaan... Ja voisi leipoa lisää keksejä...

Superkeksit

3 1/2 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

2 tl vaniljasokeria

100 g voita

2 dl sokeria

1 muna

1 dl kaakaonibsejä

1 dl hasselpähkinärouhetta

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Palastele toiseen kulhoon kylmä voi ja kaada sokeri sen päälle. Sekoita nämä sähkövatkaimella keskenään kuohkeaksi seokseksi. Lisää joukkoon muna ja sekoita tasaiseksi.

Lisää kuivat aineet munasokerivoivaahtoon ja sekoita sähkövatkaimella niin, että seos muuttuu ensin murumaiseksi ja sitten pikkuhiljaa kökkööntyy hieman. Lisää joukkoon nibsit ja pähkinärouhe ja sekoita ne tasaisesti sekaan.

Painele taikinaa kulhon pohjalle hieman kasaan ja laita taikina jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi.

Nostele taikinasta 2/3 kananmunan kokoisia könttejä pellille. Älä tasoita niitä, sillä ne laskeutuvat itse uunissa paljon paremmin. Paista 175 asteessa 20 minuuttia tai kunnes keksit ovat hieman rusehtavia. Tärkeää on, että jäähdytät keksit ritilällä, jolloin niistä tulee perinteisiä cookieseja, pinnalta rapeita ja sisältä hieman pehmeitä.

Hei läskipää, mikset sä nää?

Nää on nyt vähän tälläsiä vanhoja juttuja, mutta kun on ollut viime aikoina niin kiire elää ettei ole ehtinyt muuta.

Kirsikkapuut kukkivat jokin aika sitten kadulla, jota kiidän päivittäin. Silloin en kiitänyt, vaan katselin. Kukissa oli mehiläisiä. Vaaleanpunaista valoa.

Mietin, että tajuavatkohan muut ohikulkijat tätä ihanuutta, vai kulkevatko he sokeasti läpi arjen? Kuinka moni nostaa katseensa ja hidastaa tämän parin viikon kukkaloiston aikana? Sitä en voi tietää. Sen tiedän, että sai ainakin pari lisäkatselijaa kukille kun ihastelin niitä ääneen eri seurueissa. Osa hihkui innosta. Kirsikankukat yhdistävät ja herättävät.

Ja sitten on tämä uusi kesämusiikki. Atlético Kumpula tulee jostain Kumpulan puutaloidyllistä ja laulaa helteestä, sandaaleista, perheistä ja arjesta. Tykkään kovasti tästä leppoisuudesta ja sanailusta. Tekis mieli itsekin puutarhajuhliin.

On vasta toukokuun puoliväli, mutta olen kohta soittanut nää kesäbiisini puhki. Me kuulutaan yhteen, mä ja kesä ja elämä. Kirjoitin viikko sitten päiväkirjaani: "Elämä on kauneinta, mitä tiedän."  

Harakanvarpaita

Rakastan paljaita varpaita nurmikolla. Pidän myös jalkaterien työntämisestä uimarannan santaan, asfaltin lämmittämistä jalkapohjista ja kesän ensimmäisiä pyrähdyksiä vielä aavistuksen viileässä maassa matkalla postilaatikolle. Ylen etusivulta lisäklikkauksia saikin aiheesen sopien mielenkiintoinen artikkeli. "Paljain jaloin liikkumisesta on runsaasti iloa ja hyötyä," kerrotaan siinä.

Lyhykäisyydessään juttu menee niin, että paljain jaloin kävely on terveellistä sekä ryhdille, jalkojen asennolle kuin jalkaterien iholle. Kengät muokkaavat kävelyasentoamme, korkokengistä puhumattakaan, ja niin polvet kuin tasapainoaisti kärsivät jatkuvasta kenkien käytöstä. Jalkaterapeutti Riitta Saarikostki kehottaakin kävelemään kesäisin mahdollisimman paljon paljain jaloin. Vaikka ajatus saattaa (vastoin luonnollisia tapoja) jopa hirvittää, tottuu siihen kuulemma parissa viikossa.

Sain siis tieteelliset perustelut lempiasioilleni! Toteuttamista ei tarvinnnut odotella kauaa, vaan jo pian riensin joenrantaan viltin ja kirjakassin (jossa oli mukana myös kengät, kaiken varalta) kanssa nauttimaan ilta-auringosta. Tuntui hurjalta olla ilman kenkiä, korvissa kaikuivat äidin lukuisat varoitukset lasinsiruista ja huumeneuloista, ja itse pohdin vielä, että "mitä noi kaikki nyt ajattelee kun mä tälleen". Kamalaa, miten suuri juttu noin luonnollinen teko voi olla!

Kuitenkin selvisin hyvissä voimissa rantaan ja takaisin, vain kerran kalautin ukkovarpaan verille mukulakivessä. Ja hei, paljain varpain kävely tuntui ihanalta! Kesä oli aina vain enemmän iholla, lämpö nousi asfaltista ja ryhti rentoutui. Ja mikä parasta, vauhti hidastui. Katsoessaan mihin astui ehti myös katsoa mitä ympärillä oli. Tuli pysähdeltyä, hymyiltyä, rauhoituttua ja nautittua ajasta enemmän. Eihän kesällä ole mihinkään kiire. Eihän ympäristö ole vaarallinen. Olen naurettavan ylpeä mustista jalkapohjistani!

Joskus täytyy koskettaa tunteakseen asiat sisimmässään.

Aktiivilomalla

Kesälomiin liittyy aina tietty kaksinaisuus. Toisaalta on ihanaa saada olla vapaalla ja rentoutua. Kuitenkin lomalla saattaa olla stressaantuneempi ja kiireisempi kuin arkena konsanaan. Kauheat odotukset ja kaikki vuoden aikana syrjään työnnetty pitäisi ehtiä kokemaan ja tekemään.

Parin päivän sisään olenkin uinut maauimalassa, kävellyt trapetsilla, katsonut jääkiekkoa, istuttanut yrttejä, käynyt piknikillä, jammaillut afrikkalaisen yhtyeen tahtiin, istunut kahvilassa ystävättärien kanssa, pelannut jalkapalloa kuravellissä, lukenut joenrannassa, opettellut soittamaan Oi Susannan huuliharpulla, katsonut kaikki Taru Sormusten Herrasta leffat putkeen ja pessyt puoli päivää pyykkiä.

Lauantai oli lomapäivien vauhdikkuuden ja täydellisyyden kulminoituma. Lähdin ulos kahdentoista jälkeen, ja kun tulin poikkeamaan sisälle syödäkseni lounasta huomasin kellon olevan jo seitsemän. Silti piti vielä käydä joenrannassa lueskelemassa ja sen jälkeen lenkillä. Rentouttavaa? Ainakin onnellista.

Pari otetta päivästä on jaettava. Ravintolapäivä valtasi kaupungin, joten olihan sitä suunnattava johonkin herkuttelemaan. Kupittaanpuistossa tarjoiltiin Suklaata ja Sirkushuveja, ja minäkin vietin hetken viltteineni tunnelmoimassa. Raakasuklaata ja pakuriteetä, jonglööripoikia ja vannetyttöjä. Suitsukkeen tuoksua ja kitaransoittoa. Naruhyppelyä, paljaat varpaat ja nurmikko, aurinkoa ja hymyjä. Ja sitten vielä puiden väliin pingotettu trapetsi, jota sai kokeilla. Pääsin vain yhden askeleen eteenpäin useista yrityksistä huolimatta, mutta siihen jäi koukkuun! Ihana elävä kaupunki, ihana kesähetki vihreydessä. Ravintolapäivä on loistavuutta.

Olisi pitänyt muka katsoa jääkiekkoa sisällä, mutta en kestänyt seiniä ja jännitystä edes ensimmäistä erää ja karkasin takaisin pihalle. Vanhalta suurtorilta löysin Mahdollisuuksien torin, pitkän rivin kojuja joissa kerrottiin kaikesta ihanasta maailmanparannuksesta, milloin reilun kaupan, lähetystyön tai vegaaniruoan kautta. Hamstrasin esitteitä, kirjoitin vetoomuksia, sain pinssin ja lautapelin ja poseerasin kukkahatussa pehmeiden arvojen puolesta. Lisäksi pyörässäni on nyt tarra "Yksi auto vähemmän". Maailmanparannusflow.

Ja eihän se nyt riittänyt, että olin ollut koko päivän purskahtamaisillani innosta, vaan vielä tuli Brinkkalan sisäpihalla Mahdollisuuksien torin lava vastaan, ja sinne nousi länsiafrikkalainen yhtye Faso Kan. Traditionaalista rummutusta, tanssivia katsojia, heiluvia hihoja, kylmä limettilimsa kädessä, jalat naputtamisesta krampissa, sinisen taivaan ja oranssin seinän kontrasti, ballerinat mukulakivillä, liikkeitä kaukaa ja syvältä, keltaiset helmat ja lentoon lähtevää iloa.

Oi Turku mon amour! Vaikka välillä lomapäivät hukkuvat mahdollisuuksiin, en silti vaihtaisi tätä mihinkään.  

Koukussa

Köyhä turkulainen humanisti ei todellakaan heitä kassiaan roskiin vain siitä systä, että se meinaa hajota käsiin. Se korjataan, vaikkapa pitsillä.

 

Sama köyhä humanisti pohti tänään kaupassa, miten paljon helpompaa olisi jos sattuisi rakastamaan lanttua ja kaurapuuroa basilikan ja vuohenjuuston sijaan. Tulisi kassalla vähemmän ahdistuksentunteita.

Super Honky Tonk Sound!

Jotekin on tämä viikko nyt vähän tökkinyt. Tai no, pari viikkoa. Kaikki rutiinit on ihan kateissa ja löydän itseni toistuvasti syömästä seisaaltaan kylmää iltaruokaa. Liikunnat ovat jääneet flunssan ja juoksusta kiukuttelevan polven takia sivuun, vappuna poltin kurkun ulkoa ja kylmetin sen sisältä pitkittäen näin väistymään alkanutta flunssaa. Aina kun en ole nukkunut päiväunia tai ollut jossain menossa, olen lukenut kiireellä tentteihin, joissa en ole silti osannut mitään. "Metonymia on myös runon kuvallinen keino. Harmi vain, että en nyt muista siitä enempää." Ja kaiken kruunasi tänään ihanasti aamuyöllä herättänyt kynsivallintulehdus, jonka kanssa vietin sitten aamupäivän päivystyksessä. How nice.

Mutta. Nyt on vapaailta! Oi auvoa. Vihdoinkin aikaa, jolloin ei tarvitse miettiä huomisen ohjelmaa tai kahlata kahtakymmentä sivua kirjallisuusanalyysia tunnissa. Tiedossa ihan lukemista ihan vain huvin vuoksi, sämpylöiden paistelua ja jääkiekkokatsomoa. Tiskasin, ja sekin tuntui luksukselta. Kävin kirjastossa, joka aukesi pitkän tauon jälkeen tällä viikolla. Ja, kuulkaapa tätä. Ostin huuliharpun! Hehee! 

Huuliharppu liittyy niihiin lapsuusmuistoihin, jotka ovat hieman sumeita, mutta onnellisia. Jossain vaiheessa lapsuuteni huuliharppu kuitenkin hajosi, ja olen haaveillut uudesta iäisyyden. Varsinkin nyt, kun kesä tulee ja joen rannoilla istuu ihmisiä piknikillä kitaroiden kanssa, on huuliharppu pyörinyt mielessä. Jos voisi soitella sitä omalla piknikillään, kun en kitaraa hallitse. No voin kertoa, etten kyllä hallitse huuliharppuakaan. Jotenkin se on paljon vaikeampaa kuin muistin sen olleen silloin neljävuotiaana?

Joka tapauksessa, nyt jatkan vapaaillan viettoa ja huuliharpunsoiton harjoittelua. Toivottavasti tästä ei tule uutta kohtaa listalle projekteista, jotka alkavat innolla mutta loppuvat lyhyeen...  

Mums mums

Tähänastista vappua voin kuvata kahdella sanalla: "tentti" ja "munkki". Arki tulee vyörymään hyökyaaltona päälleni heti pyhien jälkeen parin hyvin vaikean tentin muodossa, joten olen pyhittänyt tämänkin aamun kirjallisuusanalyysin opiskelulle. Eilinen kului rauhallisesti estetiikan ja fenomonologian seurassa, ja monisteille ei näy loppua.

Illalla paistoin sentäs kaverin kanssa munkkeja. Ai että! Niin hyviä! Vapustani on tarkoitus tulla makoisa (kun se nyt alkaa joskus), ja munkit lupaavat kyllä hyvää sillä saralla. Kuvassa oleva pieni kasa on huvennut jo olemattomiin, mutta onneksi siinä oli vasta kolmasosa tuotoksista Munkkeja, piknikkiä, perunasalaattia, tippaleipiä.... Tänään aioin nauttia. Makoisaa vappua!



+14 c

Rakkaat,

miten voisin jakaa tämän ihanaisen olotilan? Sen, kun makaa kevään ensimmäistä kertaa nurmikolla, rapsuttaa sormella maanpintaa ja tuntee kuinka aurinko hellii kasvoja juuri sopivasti. Kun keskellä kaupunkia on vain hiljaa ja kuuntelee lintujen laulua ja laineiden liplatusta.

Kun vastaan kävelee vain hymyileviä ihmisiä, ja jäätelökioskien edessä on pitkät jonot, ja kun pyöräilee aamulla mäkeä alas auringon kanssa kilpaa takinhelmojen läiskyessä takana.

Kun joenvarrella tuoksuu terva, asfaltti ja meri,  ja puistossa kasvaa krookuksia, ja kun leppakerttu kiipeilee takinhihaa pitkin. Kun saa jo hetken miettiä, pitäisikö siirtyä varjoon, ettei palaisi. Kun syö ananasta ja hedelmäkarkkeja laituripiknikillä joenrannassa. Kun jalassa on ne uudet kengät joita on säästänyt kesän ensimmäiselle päivälle.

Turussa on kesä.

Ja hajoan onnellisuuteeni.

Sopivat sanat löytyivät yllättäen (tai yllättäen ja yllättäen, koko maailmahan on yksi suuri ihana yllätys) estetiikkakurssin luentomuistiinpanoista, joita luin puistossa. Nyt jaan ne teille.

"Rakkaus = täydellinen läsnäolo tässä hetkessä. Nyt."

Ahmikaa elämää, rakkaat.

Ekologiaa

Salviat kasvoivat ulos kasvatusastioistaan. Kymmenistä lupaavista aluista vain viisi urheaa oli jaksanut elää, mutta onneksi kyseinen joukko vaikuttaa harvinaisen lupaavilta mun kasvattamiksi. Olen yrttipuutarhurina (ja puutarhurina ylipäätään) enemmänkin innokas kuin taitava. Laitan aina kaiken alulle kovalla innolla, mutta sitten unohdan lukea kasvatusohjeita ja istutan kaiken liian pieniin purkkeihin tai kastelen liikaa ja kasvit kuolevat.

Vähän samantapainen tilanne syntyi tästäkin operaatiosta. Totta puhuakseni taimien kouliminen, kuten tätä vaihetta hienosti nimitetään, on mulle mysteereistä suurin, mutta katsotaan, mitä tästä tällä kertaa seuraa. Kun siis salviat kaipasivat uutta ruukkua, piti sen tapahtua heti eikä huomenna. Ongelmia kuitenkin  riitti: multa oli lähes lopussa ja kaikki ruukut valtavia viidelle pikku taimelle. Tietenkin olisi voinut vaikka käydä kaupassa, mutta ei...

...itseään piti päästä toteuttamaan heti, ja kyllä hätä keinot keksii. Yrttejähän voi kasvattaa vaikka säilykepurkeissa! Voihan, eikö?!? No, nyt se nähdään. Samalla voidaan tehdä empiiristä tutkimusta, vaikuttaako sisällön laatu purkin ruukkuominaisuuksiin - istutin salviat meinaan vanhoihin hernekeittopurkkeihin. Jos kokeilu onnistuu ja toiset kasvavat paremmin kuin toiset, veikkaan, että voiton vievät Pirkan hernekeitossa asuvat taimet. Kympin kasvishernekeitto on onnetonta siihen verrattuna, ei porkkana meinaan kuulu hernekeittoon, oli kuinka vegeä tahansa.

Mullanrippeet riittivät juuri sopivasti kahteen purkkiin. Hakkailin reunoja vasaralla (sori naapurit), jotta puutarhuri ei tarvitse olla koko kesää sormet verillä, ja tungin pohjalle vähän sanomalehteä alustukseksi. Ei hajuakaan onko siitä mitään hyötyä tai haittaa. Sitten vain multaan sormella kolo ja taimet koloihin. Purkkien päälle sujautin paperipussit, jotka sidoin kiinni laatikonpohjalta löytyneillä naruilla. Kai tätä voi nyt kutsua oikeaksi opiskelijan ekologisuudeksi. Toimivaa tai ei, ainakin itse olen tyytyväinen lopputulokseen.  

Ja se kirja, josta samaan aikaan piti tehdä essee, toimi kätevästi koko tämän operaation ajan istuin-alustana lattialla.

Flunssa ilot, osa 2

En ole vielä löytänyt parempaa lääkettä yskään ja kurkkukipuun kuin tumma suklaa. Mitä enemmän prosentteja, sitä parempi.