Jotekin on tämä viikko nyt vähän tökkinyt. Tai no, pari viikkoa. Kaikki rutiinit on ihan kateissa ja löydän itseni toistuvasti syömästä seisaaltaan kylmää iltaruokaa. Liikunnat ovat jääneet flunssan ja juoksusta kiukuttelevan polven takia sivuun, vappuna poltin kurkun ulkoa ja kylmetin sen sisältä pitkittäen näin väistymään alkanutta flunssaa. Aina kun en ole nukkunut päiväunia tai ollut jossain menossa, olen lukenut kiireellä tentteihin, joissa en ole silti osannut mitään. "Metonymia on myös runon kuvallinen keino. Harmi vain, että en nyt muista siitä enempää." Ja kaiken kruunasi tänään ihanasti aamuyöllä herättänyt kynsivallintulehdus, jonka kanssa vietin sitten aamupäivän päivystyksessä. How nice.
Mutta. Nyt on vapaailta! Oi auvoa. Vihdoinkin aikaa, jolloin ei tarvitse miettiä huomisen ohjelmaa tai kahlata kahtakymmentä sivua kirjallisuusanalyysia tunnissa. Tiedossa ihan lukemista ihan vain huvin vuoksi, sämpylöiden paistelua ja jääkiekkokatsomoa. Tiskasin, ja sekin tuntui luksukselta. Kävin kirjastossa, joka aukesi pitkän tauon jälkeen tällä viikolla. Ja, kuulkaapa tätä. Ostin huuliharpun! Hehee!
Huuliharppu liittyy niihiin lapsuusmuistoihin, jotka ovat hieman sumeita, mutta onnellisia. Jossain vaiheessa lapsuuteni huuliharppu kuitenkin hajosi, ja olen haaveillut uudesta iäisyyden. Varsinkin nyt, kun kesä tulee ja joen rannoilla istuu ihmisiä piknikillä kitaroiden kanssa, on huuliharppu pyörinyt mielessä. Jos voisi soitella sitä omalla piknikillään, kun en kitaraa hallitse. No voin kertoa, etten kyllä hallitse huuliharppuakaan. Jotenkin se on paljon vaikeampaa kuin muistin sen olleen silloin neljävuotiaana?
Joka tapauksessa, nyt jatkan vapaaillan viettoa ja huuliharpunsoiton harjoittelua. Toivottavasti tästä ei tule uutta kohtaa listalle projekteista, jotka alkavat innolla mutta loppuvat lyhyeen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti