Leijat Suomenlinnan yllä

Suomenlinna - kauneutta ja meriluontoa jo vuodesta 1748.

Kesän näillä näkymin ainoa kesälomaretki suuntautui lauantaina Suomenlinnaan. Olin jo kauan halunnut nähdä sen, ja nyt tajusin että eihän sitä muuten näe jos ei mene katsomaan. 

Ja voi kun se oli kaunis katsoa! Vanhoja taloja, kauniita kiviseiniä, purjelaivoja ja aurinko. Paremmasta säästä oli turha haaveilla, sillä sellaista ei olisi ollut. Aurinkolasit silmillä ja huivi päässä harhailin läpi saaren, välillä harhautuenkin, ja keltaisessa mekossani olin mystisesti jonkinlainen leppäkerttumagneetti. Ja meri, voi meri! Horinsontissa ja kimaltavissa laineissa vain on jotain kaiken muun yläpuolella olevaa. Voisin istua kalliolla aavan äärellä kauan...

Hassua, miten sekin paikka oli vain parin minuutin lauttamatkan päässä Helsingin kuhisevasta keskustasta. Älkää unohtako lähiseudun mahdollisuuksia. Menkää paikallisiin Suomenlinnoihinne, keitaisiin keskellä kaupunkia, kaivakaa varpaat santaan ja hengittäkää.