Tuntuu että koulu on ehtinyt alkaa ja vaikka kuinka monta kertaa, kun aina on uusi info ja sellainen fiilis että nyt, tästä se lähtee. Torstaina se alkoi kuitenkin ihan oikeasti - silloin oli ensimmäinen luento. Seuraava luento oli perjantaina, eli alku on ollut tällaista hyvin rentoa luento per päivä -tahtia. Se on kyllä toisaalta ihan hyvä, koska ekat koulupäivät jännittää aina paljon enemmän kuin tavalliset arkipäivät. Nyt pääsikin heti parin luennon jälkeen viikonlopun viettoon, ja ensi viikolla alkaa ihan oikea arki seitsemän luennon ja monen muun aktiviteetin kera.
Vaikka Aalborgin yliopistolla on toimipisteitä niin kampuksella, keskustassa kuin jopa Esbjergissä ja Köpiksessä, on mun luennot kokonaan pääkampuksella. Sinne on kotoa noin kolmen kilometrin matka, joka taittuu parhaiten pyörällä, koska bussia pitää vaihtaa puolimatkassa. Tosin kyllä pyörämatkassakin on haasteensa; sekä kotoa että yliopistolta lähtiessä heti aluksi edessä on parin kilometrin loiva ylämäki. Kotiin palatessa ylämäki on joillain reiteillä vastassa vielä uudestaan ennen kotipihaa, joten tällä hetkellä etsin kuumeisesti loivimpia teitä ja parhaita reittejä optimoidakseni alamäkien määrän ja ajoituksen matkan varrella. Sen voin kyllä jo todeta, että parhaankin reitin kanssa oon kyllä todella kovassa mäkipyöräilykunnossa kevään tullen.
Kampus on osin ihan nätti, osin aika kolkko. Kaikki talot ovat melko samannäköisiä yksikerroksisia tiilitaloja, mutta aluetta elävöittävät pari lampea ja niitä yhdistävät purot. Ilman karttaa alueella ei löytäisi mitään, ja senkin kanssa joidenkin on välillä haastavaa liikkua. Itse olen onneksi löytänyt suhteellisen helposti perille. Opiskelukamut onkin jo antaneet mulle lisänimeksi "se jolla on suuntavaistoa" (tämän lisäksi musta on todettu, että olen "meistä aikuisista kaikkein aikuisin"). Humanistisen tiedekunnan tunteja on lopulta aika harvassa rakennuksessa, joten nyt, kun osaan kulkea niihin ja kantiiniin pärjään jo vallan hyvin.
Ylipäätään yliopisto on ottanut kansainväliset opiskelijat tosi hyvin vastaan. Kansaivälisyys tuntuu täällä olevan iso juttu koko yliopistolle, sillä suuri osa opetuksesta on kokonaan englanniksi, ja tänä vuonna uusista opiskelijoista melkein viidesosa, yli 800 opiskelijaa, tuli jostain muualta kuin Tanskasta. Yliopisto siis todella panostaa meidän uusien ekaluokkalaisten vastaanottamiseen ja kotiutumiseen, ja esimerkiksi mulla on kaksi tuutoria, toinen erityisesti opintoja varten ja toinen ihan yleisesti Aalborgiin tutustumista varten. Näistä ensimmäinen kuljettaa meidän opiskelijaryhmää esimerkiksi museoihin ja syömään, ja yliopisto maksaa viulut. Torstaina söin koulun piikkiin illalliseksi ylläolevan annoksen - kyllä kelpaa!
Luennot ja opinnot yleisesti ovat tuntuneet mukavilta ja juuri sopivan haastavilta. Kaikki on selitetty todella hyvin ja selkeästi, ja luennoitsijat huolehtivat hyvin siitä että kaikki ovat kärryillä kysellen epäkohdista ja varaten aina aikaa kysymyksille. Olin puheissa kummankin luentoni luennoitsijan kanssa, ja sattumalta molemmat tunsivat Turun hyvin! Toinen oli käynyt Suomessa useasti konferensseissa ja vastaavissa, ja tonen oli juuri ollut Turussa viisi päivää organisoimassa jotain tapahtumaa Turun yliopiston englannin oppiaineen kanssa. Aikamoista!
Koulunalku täällä on sujunut siis oikein mallikkaasti, ja odotan mielenkiinnolla loppujenkin kurssien alkamista.
 |
| Näkymä uimahallilta kampukselle |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti