tiistai 22. syyskuuta 2015

1/10

Perjantaina tuli sitten täyteen neljä viikkoa Aalborgissa. Ensimmäinen kuukausi on siis takana ja yhdeksän on vielä edessä. 

Valehtelisin jos väittäisin, että aina on kivaa ja oon kotiutunut heti ihan loistavasti. Täällä oleminen on joka päivä erilaista; joinain aamuina heti herätessä kiroan sitä että olen Tanskassa, jonain päivinä onnellisuus oikein kuplii sisällä. Olen ollut yllättynyt, miten mahanpohjasta asti kaipaankaan Turkua ja Suomea ja kaikkia ihmisiä siellä. Suomen kieltä varsinkin. Toisaalta ihmetyttää myös, miten täällä oleminen tuntuu niin normaalilta, ja miten ihan hirmuista ikävää tai kriisiä ei ole ollenkaan tullut. Huonoinakaan päivinä en olisi valmis ostamaan paluulippua samalle illalle. Ja huonojen päivien jälkeen tulee aina hyvä päivä, entistä parempi. 


Perjantaina juhlistin melkein huomaamattani täydeksi vierähtänyttä kuukautta, kun matkalla kauppaan poikkesinkin lähileipomoon ja uudistin helmikuisen tuttavuuteni tanskalaisiin leivonnaisiin. Ai että, ai että! Jos jotain täällä osataan tehdä niin herkkuja. Valinnanvaikeuden edessä päädyin kolmeen leivonnaiseen, joista jokainen oli tajuttoman hyvää. 


Leivonnaisten lisäksi Tanskassa ja Aalborgissa pidän tällä hetkellä: keskustan pienistä kujista, uimahallista, Österådalenista (tosi tosi tosi paljon), hymyilevistä ihmisistä, Studenterhusetista, lenkkarimuodista, omasta huoneesta, auringonlaskuista, vuonosta, Skagenista, ruisleivästä, tauoista luentojen keskellä, halvoista tomaateista, Visa-ravintolasta, alamäkeen pyöräilemisestä, kämppiksistä, kauniista puutarhoista, kotoisuudesta, opiskelusta, HBO Nordicista, hummuksesta sekä oikeastaan myös sateesta. 

Seuraavat yhdeksän kuukautta näyttävät siis vallan valoisilta. Täällä eleleminen alkaa olla yhä tutumpaa, ja arjesta alkaa oikeasti tulla arkea, mikä on mukavaa. Valoisaa tulevaisuutta edesauttaa myös se, että kummallisen raskas pyöräni keveni huomattavasti kun huoltomies pumppasi renkaat. Ja se, miten tajusin että naapurikaupunkeihin pääsee parissa tunnissa päiväretkille. Monia seikkailukohteita on jo mielessä, ja monta leipomon leivosta maistettavana!

2 kommenttia:

  1. Ääk, vastahan oli postaus kuinka on kuukausi sun vaihtosi alkuun ja tuntuu, että oma vaihtoonlähdön odottelu taas ei ole edennyt päivääkään! Voin jo niin kuvitella, että helmikuussa koitan hiki päässä hakea näitä tekstejä vertaistueksi, koska ensimmäinen kappale kolahti jo nyt. :---D

    VastaaPoista
  2. Heh joo, kummasti se aika juoksee huomaamatta. :3

    VastaaPoista