Olla vaan

Lähtölaskenta 35/50

Viime päivinä oolen vihdoin alkanut sisäistää sen, että kohta sitä ollaan lähdössä. Alkaa vihdoinkin tuntua joltain, ei vielä kovin jännittävältä, mutta vähän.

Elämä on vielä arktista ja samaa, mutta pikkuhiljaa alkaa jo tapahtua. Yksi kaappi on jo tyhjä, ja sähköyhtiöön on soitettu. Kalenterista äkee jo, että viimeisiä rauhallisia viikkoja tässä viedään, ja elokuun härdelli väsyttää jo etukäteen.

Näinä iltoina on ollut suuri tarve hengailla kotona, olla vaan. Istua avoimen ikkunan ääressä, ihan juuri tuossa tuolilla, villapaitaan kääriytyneenä, jalat mykkyrässä patterilla. Istua siinä, katsella vastapäisiä puita ja taivasta ja vaan olla ja fiilistellä. Ihan rauhassa, omassa kodissa, olla vaan.