Tänään tuttuja katuja kotiin polkiessani mietin, että miten sitä tunteekin niin selkeästi kuuluvansa johonkin? Missä vaiheessa siltä alkaa tuntua? Riippuuko se tunne paikasta, vai vain siitä että tarpeeksi monta kertaa kääntyy samasta kadunkulmasta? Liittyykö siihen ihmiset tai seinät ympärillä, vai onko jokin aika elämässä vain otollinen asettumiselle?
Miten voi ajatella kuuluvansa johonkin, jos ei ole nähnyt kaikkia paikkoja? Ja kuinka voi ikinä lähteä pois sieltä minne tuntee kuuluvansa?
On tuntunut jo kauan, että kuulun näille kaduille. Näiden roikkuvien katulamppujen alla on hyvä polkea, ja näiden talojen seasta osaan aina perille.
Täällä on koti, ja silti lähden pois.
Kauanko kestää, että Aalborgissa on koti? Alkaako sinnekin kuulua jossain vaiheessa, pitääkö sieltäkin lopulta repäistä itsensä irti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti