torstai 6. syyskuuta 2012

Minut käännytettiin

Lapsena olin kova sienestämään. Harmi vain, että en tuntenut muita sieniä kuin kanttarellit, joita en ikinä löytänyt, ja kärpässienet, joita en onneksi kerännyt. Ja että inhosin syödä sieniä. Niinpä jotenkin se harrastus vuosien saatossa unohtui. Se mikä ei unohtunut oli ällötys sieniruokia kohtaan. Olipa kysessä sienenpalat pitsassa tai kaupan metsäsienisalaatti, jäivät svampit aina lautasenreunalle.
 
Kerran kuitenkin sieniä tuli vastaan tilanteessa, jossa ei voinut kieltäytyä. Kaveri tarjosi syntymäpäivillään suppilovahverokeittoa. Nälkä kun oli ja toisen juhlapäivä, niin pakko oli syödä lautasellinen. Ja toinen. Eikun hetkinen, eihän toista lautasellista ollut pakko syödä? Kummaa. Vielä kummempaa oli, kun myöhemmin saman kaverin ehdottaessa ruoaksi suppilovahverorisottoa olin myöntyväinen. Siis mitä? Aloinko lämmetä sienille?
 
Ja kummasti vain katosivat supparirisototkin parempiin suihin. Oli ihan pakko myöntää, että sienistä sai myös hyvää ruokaa. Lopullinen läpimurto asiassa tapahtui kuitenkin eräänä iltana lähikaupassa. Nälkäisenä hyllyjä tutkiessa katseen vangitsivat kanttarellit, jotka muuntuivat ajatuksissa jo herkullisen risoton perustaksi. Mukaan vähän rucolaa ja mausteita ja kermaa, hmmm... Ja niin kävi että sienien vihaaja osti itselleen sieniä ja teki niistä itse ruokaa. Ja nautti siitä (vaikka unohti kerman!).
 
Tämä herättää kysymyksiä. Onko vika ollut sienissä vai niiden valmistustavoissa? Olenko vain kehittynyt ruokailijana vai sattunut aiemmin huonojen sienien ääreen? Ajankohtaan sopien bongasin jostain otsikon, että sienet ovat hyviä jos ne osaa laittaa hyvin, ja taidan kaatua samalle kannalle. Pitsojen limaisia säilykeherkkusieniä tai kauppojen valmismajoneesisalaatteja tuskin voi sanoa hyvin valmistetuiksi sieniksi. Samaa voi sanoa luultavasti koulujen sienikeitoista ja vastaavista. Ehkä sienetkin vaativat vähän panostusta kuten kaikki muutkin ruoka-aineet. Ehkä ensimmäiset hyvin laitetut sieniruokani tulivat vastaan vasta nyt.
 
Onneksi tulivat. Ovat meinaan hyviä.
 
 
Kanttarellli-rucola-risotto
 
2 1/2 dl kanttarelleja
1 dl vettä
1 sipuli
2 rkl voita
riisiä ja vettä pakkauksen ohjeen mukaan
ripaus mustapippuria
ripaus valkopippuria
1 tl suolaa
2 dl ruokakermaa
1 ruukku rucolaa
 
Puhdista ja palastele kanttarellit. Sienet kannattaa palastella tarpeeksi pieniksi paloiksi, jotteivat ne ole klönttejä risotossa. Fusilli-pastan kokoiset palat ovat hyviä. Kiehauta sieniä vedessä muutaman minuutia ajan ja valuta ne sitten nopsasti siivilässä.
 
Pilko sipuli ja paista sitten pannulla voissa sipuliaja kanttarelleja kunnes sipuli kuullottuu. Lisää joukkoon riisi ja vesi ja keitä pakkauksen ohjeen mukaisesti riisi kypsäksi.
 
Mausta risotto pippurilla ja suolalla. Lisää myös kerma, anna hautua pari minuuttia ja tarkista maku. Ota risotto pois liedeltä, revi rucola ja sekoita se risoton joukkoon. Tarjoile mieluiten vastavalmistettuna. 
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti