Kesän toisiksi helpoin

Vaikka kesän kasvikset ovat pökerryttävän hyviä jo itsessän, olen tykännyt paahtaa niitä uunissa maksimoidakseni makuelämyksen. Uunissa suutuntuma pehmenee ja maku tiivistyy ja mehevöityy. Samalla voi joskus onnistua luomaan salaattiin kivaa rapsakkuuttakin!

Paahtamisesta lähti ajatus tähänkin salaattiin. Jääkaappiin jääneet keitetyt perunat kaipasivat jotain seurakseen, joten ajatus johti toiseen ja lopulta tekoihin, joista syntyi tämä salaatti. Uusia perunoita ei tulisi heti mieleen paistaa uunissa, mutta niiden maattua jääkaapissa ne tarvitsevat joka tapauksessa potkua. Tomaatin paahtamisen eduista ei tarvitse edes puhua, ja aurinkokuivatut tomaatit kutsuivat kaapista tuoksullaan päästen mukaan. Lopputuloksesta tuli oikein onnistunut; raikas rucola, lämpimät perunat, makea tomaatti ja ulkoa paistava aurinko tarjosivat täydellistä lähentelevän aterian.



Paahdettu perunasalaatti

6 keitettyä uutta perunaa

200 g pisaratomaatteja

6 aurinkokuivattua tomaattia

ruukku rucolaa

1 dl öljyä

suolaa

pippuria

kuivattua basilikaa

Lohko perunat mieleisiksesi paloiksi ja jaa tomaatit pituussuunnassa neljään osaan. Palastele aurikokuivattu tomaatti melko pieneksi. Laita kaikki ainekset voideltuun uunivuokaan, sekoita joukkoon öljy ja mausteet (joita vit liäsillä maun mukaan). Paista uunin keskitasolla 225 asteessa noin 40 minuuttia.

Anna kasvisten jäähtyä hetki uunista tulon jälkeen. Pese sillä aikaa rucola ja asettele se tarjoiluvadille matoksi. Kaada sitten kasvisseos rucolan päälle. Ja kas, ruoka on valmis!

Kesän helpoin

Olen aivan hullaantunut Turun kauppatoriin. Kesä on aina ollut tuoreiden kasvisten aikaa, mutta nyt vasta todella tajuan sen. Koju kojun perään notkuu erilaisista vihanneksista, hedelmistä, marjoista ja juureksista. Voin löytää kahdella eurolla kassillisen paprikoita ja tomaatteja tai eurolla ison nipun parsaa. Uusien perunoiden joukossa on tillit valmiina, ja isosta kukkakaalilaatikosta voin itse valita juuri sen minkä haluan. Kaupassa aina joku on loppu tai pilaantunut tai kallista - torilla kaikki on halpaa ja tuoretta!

Vihannesmania onkin saanut minut kokkaamaan ihan eri tavalla kuin ennen. Hyvästi makaroonilaatikot joita syödään viikon ajan joka päivä, hei hei kasvisgratiinille ja muille oikeiden makujen surmille. Nykyään keitän perunoita kun tarvitsen niitä. Ostan tomaatteja niin monta kuin tarvitsen ja syön ne tuoreina. En sekoita wokkiin sataa maustetta, vaan kokoan sen muutamasta kasviksesta jotka käytän pannulla pikaisesti ennen ateriaa. Tori on opettanut minulle kauden vihannesten ilot. Kun ostaa ruokansa tuoreena ja omin kätösin valitsee ne kasvattajan multaiselta pöydältä, osaa sapuskaansa arvostaa ja maistella ihan eri malliin.

Hyvä esimerkki herätyksestäni on tämä ruoka. Ehkä maailman yksinkertaisin kombo, tomaatti ja valkosipuli. Pelkkä uunissa paistaminen ja voilà, lautasella on herkku vailla vertaa. Tomaattien oma maku, joka uunissa tiivistyy ja mehevöityy entisestään, riittää kannattelemaan koko ateriaa. Lisäksi uusia perunoita, ehkä nökäre voita, ja kesä maistuu paremmalta kuin koskaan.

Paahdetut tomaatit

2 tomaattia

2 valkosipulinkynttä

1 rlk ruokaöljyä

suolaa

pippuria

Leikkaa tomaatit halki ja irroita kannat puolikkaista. Kuori valkosipulinkynnet ja siivuta ne ohuiksi siivuiksi. Työntele siivut tomaatteihin. Voitele tomaattien leikkauspinnat öljyllä ja ripottele päälle hieman suolaa ja pippuria.

Laita tomaatit leivinpaperin päälle uunivuokaan tai vastaavaan. Paista uunissa 50 minuuttia 225 asteessa. Nauti kesästä.

Päivän hyvä teko

Olen usein todella itsekäs ja saita. Idealisti, joka loppupeleissä mieluummin kitsastelee kuin elää arvojensa mukaan. Luulottelen olevani antelias ja ekologinen, mutta ratkaisevalla hetkellä peräännyn ja olen vain itara.



Tässä on kuva Itämereltä. Itämerellä menee huonosti. Se rehevöityy jatkuvsti, ja joka vuosi lisää lannoitteita virtaa pellosita mereen vaikka tilannetta on yritetty korjata. Sinilevä ja happikato ovat jatkuvia ongelmia, ja herkkä meriluonto kärsii.

Edellisessä oli faktoja, joita ekologinen minä latoisi tiskiin vaikka unissaan. Todellisuus on kuitenkin toinen. Lukiessani linkitettyä Ylen artikkelia pääsin tuskin loppuun asti. Ja vaikka ajatuksen tasolla Itämeren pelastaminen tuntuisi kovin houkuttelevalta, tulee arjessa itsekkyys vastaan liian pian.

Niin meinasi käydä tänäänkin. Kaupassa palauttelin tyytyväisenä palautuspullojani ja nappasin koneen tulostaman kuitin, kun vastaan tuli risteys. Seinässä komeili laatikko, johon sai laittaa kuittinsa jos halusi tukea Saaristomeren suojelua tai SPR:n toimintaa Suomessa. Aluksi iloitsin, mutta sitten ahne puoleni alkoi kitsastella ja vaatia 50 sentin palautustuloja itselleen. Siis 50 senttiä! Että sellaisen summan takia piti jahkailla monta minuuttia palautusautomaatin vieressä ja miettiä, voiko nyt laittaa kuitin hyväntekeväisyyteen. Vastakkain oli toisaalta juuri lukemani artikkeli, toisaalta puolityhjä tili. Jostain syystä ristiriita tuntui aivan mahdottomalta.

Lopulta onneksi hyvä puoleni voitti. Annoin kuin annoinkin pullonpalautuskuitin Saaristomeren suojeluun ja kävelin kaupasta ulos varmasti paljon iloisempana kuin olisin sen 50 sentin kanssa kävellyt.  

Tee säkin niin!



Ikkunat auki pitkin keskustaa

Ilta kuin linnunmaitoa. Plus kakskytseitsemän, hienoinen tuulenvire, jokirannassa loiskuvat laineet ja valtavat lehmukset Tuomiokirkon kupeessa. Heinäkuu on siis tuonut juuri sen sään mitä kaikki aina kaipaa. Otsa kostuu vaikka taivas on täynnä pilvenmolluskoita, ja tuuli vain hyväilee hyytämättä lainkaan. Ulkona voi vain maata, ei tarvitse mitään muuta kuin ihon ja korvat.   



Tällaisena iltana on niin hienoa hengissä olla.

Kuola vaan valuu

Köyhä opiskelija tykkää tälläisistä erikoitapauksista, kun jääkaapissa on niin paljon smetanalohta että sitä riittää jopa leivän päälle. Harvinaista herkkua indeed, varsinkin HERKKUA.



Makeempaa ku marsipaani

Onpas nyt tullut söpöjä juttuja vastaan viime päivinä. Jo ihan normaalistikin hymyilen harakanvarpaat korvissa asti touhukkaille taaperoille ja valaan näköisille pilville, mutta nyt on ilo jo ihan ylitsevuotavaista.

Luonnolliseti mikään ei liity mihinkään. Kuvissa silti arjen sulostuksia, sorsaemo poikineen keskellä aavaa Aurajokea sekä ihka oman jääpalamuottini sydämenmuotoisia jääpaloja iltoja viilentämässä. Lisäksi seisoin tänään puolen metrin päässä laulujoutsenesta, mikä oli yllättävän tuttavallista mutta silti vaati melkein nipistämään käsivartta.

Makeinta tässä päivässä on kuitenkin se, että olen viimeinkin oppinut tavan, jolla saa sitkeimmänkin lehtimyyjän karistettua langoilta: "Kiitos mutta ei kiitos, olen lähdössä just ens kuussa vuodeksi vaihtoon." Ja rauha kotimaassa on taattu ainakin seuraavaksi vuodeksi.



12h

Onnea on nukkua 12 tuntia putkeen oltuaan töissä niin väsynyt, että on kyseenalaista pystyykö pyöräilemän kotiin.

Nyt uuteen päivään.

Muistatteko, mitä on talvi?



Vaihtelevaa pilvisyyttä

Kun kesäsää muuttuu paisteesta sateeseen ja helteestä melkein hallaan, alkaa ympäriltä kuulua huokailuja kunnon suven perään. Kaivataan kuumaa asfalttia ja helteesä seisovaa ilmaa, porottavaa aurinkoa ja kuumia öitä. Mutta sateen rapistessa ikkunaan ja puiden taipuessa tuulessa minä tunnen itseni pitkästä aikaa tyyneksi.

Taidan olla syksyn lapsi. Innostun sadessani kaivaa kaapista esiin pitkähihaisia ja pyyhkiä vedenkeittimen ja teepurkit kesäpölystä käyttöön. Muistan taas syksyn raikkauden ja rauhoitun sohvannurkkaan. Sateella ei ole huonoa omaatuntoa siitä, että hengailee sisällä eikä viiletä tukka putkella kaupungilla. Sade ei vaadi mitään. Saa olla vaan.

Ja kuitenkaan sateella en ole vaan. Kesällä kun sadepäivät ovat parhaita mahdollisia kokkailupäiviä! Lapsuus kolmilapsisessa perheessä jätti jälkeensä tavan valmistaa paljon ruokaa kerralla. Aurinkoiset päivät voi nykyään puuhailla mitä haluaa, kun kaappi on viikon täynnä ruokaa yhden sadepäivän kokkailuista.

Viime viikon sateissa syntyi nokkospestoa ja linssipallukoita. Jo ruokaa tehdessä oli selkeä fiilis siitä, että tässä sellaista sapuskaa millaista ruoan tulisi olla. Palluroissa mausteita israelilaiselta torilta ja korianteria omalta ikkunalta, pestossa nokkosia kotimetsästä ja niissä taas rautaa koko kuukauden tarpeisiin. Luonnollista, terveellistä ja sairaan hyvää! Peston ohje on Uuden Mustan sivuilta, joten sitä on turha tähän eritellä. Linssipalleroiden resepti taas löytyi keväällä Divaani-lehdestä. Joistain ohjeista vaan tietää, että niissä on sitä jotain. Tässä sitä todella oli.



Linssipallukat

3 dl vihreitä linssejä

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

5 aurinkokuivattua tomaattia

2 rkl korppujauhoja

2 rkl vehnäjauhoja

1 1/2 tl suolaa

1 tl intialaista mausteseosta

1 tl kurkumaa

1 tl chilimurskaa

3 rkl sitruunamehua

kourallinen hienonnettua persiljaa ja korianteria

Leivitykseen:

1/2 dl vehnäjauhoja

Paistamiseen:

3-4 dl ruokaöljyä

Huuhtele linssit runsaalla vedellä ja keitä niitä kattilassa noin kymmenen minuuttia. Valuta siivilässä ja jätä sivuun jäähtymään.

Pilko sillä aikaa sipulit ja aurinkokuivatut tomaatit. Kasaa kulhoon sekaisin linssit, sipulit ja tomaatit, mausteet, jauhot, yrtit ja sitruunamehu. Sekoita ainesosat sekaisin monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella. Tarkoituksena on saada tasainen tahna, mutta ainakin itselläni linssit jäivät osin kokonaisiksi mikä toimi ihan hyvin. Jos seos on kuivahkoa, lisää hieman öljyä.

Anna taikinan tekeytyä jääkaapissa noin tunti. Pyörittele siitä sitten paistoa varten pienten lihapullien kokoisia palleroita ja pyörittele ne vehnäjauhoissa. Kuumenna öljy teräskattilassa ja paista palluroita siinä noin 5-10 kpl kerrallaan (kattilan koosta riippuen) noin 2-5 minuuttia (palluroiden koosta riippuen). Kun pallurat ovat kullansävyisiä, nosta ne kauhalla talouspaperille jäähtymään ja valuttamaan ylimääräiset rasvat.  

Tarjoile lämpiminä vaikka perunoiden tai salaatin kera.



Minä syön briossin ja kuiskaan...

Aamupalojen ehdoton kuningatar on briossi. Suolaisenmakea pullainen leivonnainen, jossa on sisällä pinjansiemeniä ja suklaata. Sopivan iso nälkäiselle ja pieni ja herkullinen kylläiselle. Sen verran monimutkainen ja erilainen, ettei sitä tule leivottua kuukausittain, mutta kuitenkin niin simppeli, että sen halutessaan tekaisee nopeasti.

 

Ja silti. Briossi on minulle mysteeri.

 

Tietämykseni rajoittuu yhteen vuosikaudet omistamaani reseptiin ja Scandinavian Music Groupin kappaleeseen Casablanca. "Minä syön briossin ja kuiskaan: Casablancan loppuratkaisu on fiasko!" siinä lauletaan. Mistä olen reseptin kopionut ja miksi, sitä en muista. Miksi briossi liittyy Casablancaan, sitä en tiedä. (Vaikka laulu onkin edesauttanut sitä, että olen aikoinani katsonut Casablancan.) Onko briossissa aina täytettä? Onko se tarkoitettu aina aamupalalle? Onko se alkujaan ranskalainen? Jaotellaanko se suolaisiin vai makeisiin leivonnaisiin? Paistetaanko se aina vuoassa?

 

???

 

Koska haluan saada vastaukset näin tärkeään asiaan jostain muualta kuin Wikipediasta (jossa ei edes ollut suomenkielistä sivua briossille) jääköön aihe tällä erää mysteeriksi. Onneksi se on maukas sellaisenakin.

 

 

Pikkubriossit

9 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

100 g voita

1/2 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 1/2 dl vettä

7 g kuivahiivaa

1 kananmuna

100 g suklaamursketta

1 dl pinjansiemeniä

voiteluun

1 kananmuna

Sekoita kulhossa jauhot, kuivahiiva ja suola. Nypi voi sekaan sormin niin, että taikinasta tulee kauttaaltaan murumaista. Sekoita mukaan sokerit ja tee keskelle syvennys.

Sekoita toisessa kulhossa vesi ja kananmuna. Kaada seos taikinassa olevaan syvennykseeen ja sekoita nesteet pikkuhiljaa kuiviin aineisiin. Tähän kannattaa käyttää sähkövatkaimen taikinakoukkuja, mutta esim. puuhaarukallakin homma hoituu. Vaivaa taikinaa pienellä nopeudella noin 5 minuuttia. Tavoitteena on pehmeä, kiiltävä ja joustava taikina. Jos taikinaa on vaikea käsitellä ja se tarttuu kiinni, lisää jauhoja lusikallinen kerrallaan. Jos et käytä taikinakoukkuja, vaivaa taikinaa pöydällä noin 10 minuuttia.

Siirrä sitten taikina kohoamaan - lämpimässä paikassa tähän kuluu 1 1/2 tuntia, jääkaapissa kohotusta voi jatkaa yön yli.

Kohotuksen jälkeen kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja levitä se taputellen isoksi neliöksi.

Ripottele päälle kolmasosa suklaasta ja pinjansiemenistä. Rullaa sitten taikina kasaan ja taputtele siitä uusi neliö. Toista niin, että kaikki täytteen on ripoteltu tasaisesti sisään. Pyörittele taikinasta tanko. Leikkaa se 12 palaan. Pyörittele kappaleista pallot ja asettele ne muffinivuokiin. Anna nousta tunnin ajan.

Voitele briossit kananmunalla ja paista niitä 200 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia, kunnes ne ovat kullanruskeita ja kohonneita. Anna jäähtyä ja tarjoile lämpiminä.

Pieniä ihmeitä

Mieltä ylentää ja uskoa omiin puutarhurinkykyihin luo se, että kaikkien odotuksien vastaisesti tästä...

...on päästy tähän!

Jaa että muka tuontikasvikset säteilytetään niin ettei niistä voi kasvaa mitään, ja että avokado kasvatetaaan vesilasissa lilluttelemalla. In your face! Ah onnea.