Ilta kuin linnunmaitoa. Plus kakskytseitsemän, hienoinen tuulenvire, jokirannassa loiskuvat laineet ja valtavat lehmukset Tuomiokirkon kupeessa. Heinäkuu on siis tuonut juuri sen sään mitä kaikki aina kaipaa. Otsa kostuu vaikka taivas on täynnä pilvenmolluskoita, ja tuuli vain hyväilee hyytämättä lainkaan. Ulkona voi vain maata, ei tarvitse mitään muuta kuin ihon ja korvat.
Tällaisena iltana on niin hienoa hengissä olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti