Onpas nyt tullut söpöjä juttuja vastaan viime päivinä. Jo ihan normaalistikin hymyilen harakanvarpaat korvissa asti touhukkaille taaperoille ja valaan näköisille pilville, mutta nyt on ilo jo ihan ylitsevuotavaista.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Luonnolliseti mikään ei liity mihinkään. Kuvissa silti arjen sulostuksia, sorsaemo poikineen keskellä aavaa Aurajokea sekä ihka oman jääpalamuottini sydämenmuotoisia jääpaloja iltoja viilentämässä. Lisäksi seisoin tänään puolen metrin päässä laulujoutsenesta, mikä oli yllättävän tuttavallista mutta silti vaati melkein nipistämään käsivartta.
Makeinta tässä päivässä on kuitenkin se, että olen viimeinkin oppinut tavan, jolla saa sitkeimmänkin lehtimyyjän karistettua langoilta: "Kiitos mutta ei kiitos, olen lähdössä just ens kuussa vuodeksi vaihtoon." Ja rauha kotimaassa on taattu ainakin seuraavaksi vuodeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti