Joululomalla luin kirjoja kevyistä ja iloisista aiheista: päänahanmetsästäjistä 1800-luvun Meksikossa, Venäjän suurhyökkäyksesta jatkosodassa ja antiikin Rooman juutalaisvainoista ajanlaskun alussa.
Viimeisenä mianitusta kertoi Alice Hoffmanin teos Aavikon kyyhkyset. Sen kautta pääsin fiilistelemään keväistä matkaa Israeiin ja Kuolleelle merelle sekä sukeltamaan vähän syvemmälle Masadan linnoituksen historiaan.
Masada on aikoinaan Herodes Suuren hieman ennen ajanlaskun alkua rakentama palatsi ja linnoitus. Kirja kuvaa Herodeksen jälkeistä aikaa, jolloin linnoituksessa asuu roomalaisten vainoja vastaan kapinoiva juutalaisyhteisö. Teos kertoo tositapahtumiin perustuvan tarinan siitä, miten roomalaiset tuhosivat Jerusalemin temppelin ja vainosivat juutalaisia ympäri Juudeaa.
Masada oli viimeinen linnoitus jota roomalaiset eivät saaneet murrettua. Se vaikutti monesta syystä voittamattomalta - sijainti keskellä erämaata olevalla vuorella asettaa hyökkääjälle melkoisia haasteita. Roomalaiset keksivät kuitenkin keinon murtaa puolustus. He saartoivat linnoituksen ja rakensivat vuoren kylkeen rampin, jota pitkin muurit pystyttiin murtamaan. Tämä johti legendaariseen ratkaisuun yhteisössä - yöllä ennen roomalaisten viimeistä hyökkäystä kaikki linnoituksessa asuvat surmasivat toisensa. Viimeinen seisova soturi otti hengen itseltään. Vapaus oli tärkeämpää kuin elämä, joka olisi tarkoittanut kapinallisille orjuutta roomalaisten alaisuudessa.
Aavikon kyyhkyset sijoittuu juuri Masadan viimeisiin vuosiin ennen saartoa ja häviötä sekä roomalaisten valtaukseen. Hoffman kertoo tarinan uskollisena paikalle ja historialle, mutta tuo sen lukijalle linnoituksen naisten kautta. Keskiössä on neljä kyyhkystenhoitajaa, neljä naista jotka kohtalo on kuljettanut Masadaan. Jokaisen tarina on erilainen, mutta kaikki naiset ilmentävät itsenäisiä ja rohkeita yksilöitä jotka eivät taivu vaikeuksien edessä. Ja vaikeuksia riittää, niin linnoituksen arjen aherruksessa kuin pienen yhteisön sisäisissä ristiriidoissa.
Teoksen merittejä on ehdottomasti sen historiallisuus ja kiinnostavuus, mutta myös juuri vahvat naishahmot. Naiseus näyttäytyy teoksessa vahvuutena, ja mieshahmot jäävät yksiulotteisina syrjään. Hoffman tuo tarinaan mukaan myös monia yliluonnollisia ulottuvuuksia sekä näyttää uskonnon vahvan aseman ajan arjessa. Lukukokemus onkin kiinnostava matka entisajan arkeen ja historiallisiin tapahtumiin harvemmin kuvatusta näkökulmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti