Kirjasin sen uudenvuodenlupauksiinkin: pitäisi lähteä maailmalle. Reilaamaan, vaihtoon, seikkailemaan. Oli niin paljon nähtävää ja koettavaa. Venetsia, Pariisin puistot, Biskaijanlahti, Istanbulin rannat, sveitsiläiset juustot, Hollannin pyöräilykulttuuri, roomalainen pitsa, Islannin revontulet, Tukholma... Ihanat torit, auringonlaskut katoilla, metromatkat, kuluneet kivikadut, kirkkojen holvikatot (suuri intohimoni), paikalliset katuruokakioskit, vieraskielinen puheensorina, eri kaupunkien erilainen valo. Tahtoisin nähdä kaiken, tehdä kaiken, kokea ja oppia ja imeä itseeni uutta.
Mutta kun.
Jännittää.
Ja kun.
Koti on näin ihana. Miksi ihmeessä tarvitsisin muuta?
(Lähden kyllä. Mutta ensin nautin tästä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti