Syyskuu on suonut ihmeellisiä lämpöjä. Lauantaina töihin kävellessä oli varmasti ainakin +25 ja varpaat hikoili tennareissa. Oli vaikea asennoitua siihen, että syyskuussa voi paahtua teepaidassa. Ja nyt kun tuuli kääntyi, on vaikea tajuta että ulkona tarvitsee oikeasti takin. Onneksi olin elossa lauantaina, kävelemässä hitaasti jokirantaa, istumassa kiviportailla silmät sirrillä auringossa, putoavien keltaisten lehtien sateessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti