Turun päivään kuului ihanan ilotulituksen lisäksi vaikka mitä muuta. Itse vietin spontaanina sunnuntaita ja kipaisin hetken mielijohteesta Turun Hovioikeuteen avoimien ovien päivään. Jo pyörätiellä kiemurteli vastaan ulko-oville ulottuva jono, mutta pienen odotuksen jälkeen pääsin ystäväni kanssa ihmettelemään ovien sisäpuolista maailmaa.
Akatemiatalo, jossa hovioikeus siis pitää majaansa, on valmistunut vuonna 1817, ja siitä lähtien se on nähnyt paljon ja monenlaista. Opastetulla kierroksella kuulimme muun muassa Turun palosta, kummituksista, Suomen presidenteistä, Venäjän keisareista ja oikeuden käytönnöistä. Talo on täynnä historiaa ja upeita taide- ja arkkitehtuuriyksityiskohtia, kuten symmetrian vuoksi rakennettuja ovia, jotka eivät johda minnekään. Seiniä koristaa lukemattomat upeat maalaukset, esimerkiksi Venäjän keisari Aleksanteri
I:n valtava muotokuva. Vaikka kiersimme vain toisen kerroksen, kului siihenkin puoloitoista tuntia lähes lakkaamatonta tarinointia.
Historia saa mut aina ihan sekaisin. Hovioikeudessa menneisyyden läsnäoloon teki lisävaikuttavuutta se, että sitä kaytetään vielä aktiivisesti. Ihmiset tosiaan tekee siellä töitään, kulkevat päivittäin samoilla käytävillä kuin jo 1800-luvun tuomarit kulkivat. Istuvat samoilla tuoleilla millä ennen istuttiin, niillä joita mä ihailin uskaltamatta koskea. Niinkuin kierroksen vetäjät totesivt, talo on elävä museo. Ja todella upea sellainen.
Jotenkin taas huomasi puuseppäopintojen vaikutuksen, kun kaikista eniten taisin olla innoissani alkuperäisparketeista 1800-luvulta. Mutta olivat hienoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti