Kirjallisuuden opiskelussa on monia hyviä puolia. Saa lukea kaikkia klassikoita joista on haavellut jo vuosia. Saa pohtia lukemaansa syvällisesti. Saa valita mikä itseä kiinnostaa ja tehdä siitä pätevän tutkimusaiheen. Saa ylipäätään vain lukea.
Ja sitten on se, että ympärillä on kerrakin paljon muita kirjatoukkia, jotka eivät ihmettele jos viettää lounaan Jack Kerouack nenässä kiinni tai on kirjastoon kympin velkaa. Ja jotka suosittelevat lisää hyviä kirjoja. Ja muistuttavat niistä jotka haluaisi lukea mutta aina unohtaa kirjastossa. (Ja myös kertovat jos joku kirja kannattaa suosiolla jättää väliin...)
Tätä kirjaa suositteli minulle opiskelutoverini Liisa. Hemingway on roikkunut nämä-kirjat-pitää-lukea-listalla iäisyyden, varsinkin sen jäkeen kun näin Midnight in Paris-leffan, jossa kyseinenkin kirjailija seikkaili Owen Wilsonin houreissa. Mutta nyt siis viimein pääsin H:n kohdalle kirjaston hyllyjen sokkeloissa, lähinnä Liisan väsymättömän hehkutuksen ansiosta. Kiitos.
Vanhus ja meri on simppeli kirja. Vanha kalastaja Santiago ei ole saanut aikoihin kalaa. Eräänä päivänä hän päättää lähteä kauas ulapalle kokeilemaan, josko onni kääntyisi. Koukkuun tarttuukin kalojen kala, ja Santiago saa kokea elämänsä pyyntireissun taistellessaan kalan kanssa elämästä.
Hemingwayn tyyli on hyvin omintakeista, yksinkertaista mutta kiehtovaa. Vanhus ja meri on lyhyt kirja, jonka tarinan runko on selkeä ja riisuttu. Merkitykset löytyvätkin tekstin syvemmiltä tasoilta. Itse koin kirjan kuvaavan niinkin suppeaa aihetta kuin elämää. Jokin siinä, miten Santiago kamppailee merellä ja pohtii ulapalla baseball-tuloksia oli todella inhimillistä.
Siinäpä se. Hemingwayn kirjallisuus on inhimillistä. Ja inhimillisyydessään pientä ja kaunista. Ei siitä osaa sanoakaan sen enempää, sillä kaikki on sanottu kirjassa itsessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti