Tänä aamuna yhytin jälleen eteisesetä tuon ihanan valoilmiön. Tällä kertaa heräsin normaania aikaisemmin, ja silti se oli jo loistossaan. Kiiruhdin tenttiin ja lupasin, että jos osaan siellä edes jotain, teen tästä päivästä mukavan.
Ja niin tein.
Ostin appelsiineja niin paljon, että muovipussit halkeilivat.
Kaiken keskellä, vaikka tuntuu taas ettei vuorokaudessa riitä tunnit eikä viikossa päivät, esseet roikkuu aloittamattomina ja ruoanlaitto koostuu hernekeitosta ja paistetuista perunoista, kaiken tämän keskellä yritän ilota ja pitää huolta itsestäni.
Siksi iloitsen jo siitä, miten erilaiselta aamiaismysli maistuu iltapalalla.
Miten saan avata naapurille ulko-oven ja luvata soittaa sammuneesta ulkovalosta.
Pidän itsestäni huolta käymällä jumpassa - vain koska se tuntuu niin hyvältä.
Tunnen sulaneet kadut jalkojen alla ja kohotan kasvot aurinkoon.
Ja syön paljon appelsiineja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti