Ekaluokkalainen

Tuntuu että koulu on ehtinyt alkaa ja vaikka kuinka monta kertaa, kun aina on uusi info ja sellainen fiilis että nyt, tästä se lähtee. Torstaina se alkoi kuitenkin ihan oikeasti - silloin oli ensimmäinen luento. Seuraava luento oli perjantaina, eli alku on ollut tällaista hyvin rentoa luento per päivä -tahtia. Se on kyllä toisaalta ihan hyvä, koska ekat koulupäivät jännittää aina paljon enemmän kuin tavalliset arkipäivät. Nyt pääsikin heti parin luennon jälkeen viikonlopun viettoon, ja ensi viikolla alkaa ihan oikea arki seitsemän luennon ja monen muun aktiviteetin kera.

Vaikka Aalborgin yliopistolla on toimipisteitä niin kampuksella, keskustassa kuin jopa Esbjergissä ja Köpiksessä, on mun luennot kokonaan pääkampuksella. Sinne on kotoa noin kolmen kilometrin matka, joka taittuu parhaiten pyörällä, koska bussia pitää vaihtaa puolimatkassa. Tosin kyllä pyörämatkassakin on haasteensa; sekä kotoa että yliopistolta lähtiessä heti aluksi edessä on parin kilometrin loiva ylämäki. Kotiin palatessa ylämäki on joillain reiteillä vastassa vielä uudestaan ennen kotipihaa, joten tällä hetkellä etsin kuumeisesti loivimpia teitä ja parhaita reittejä optimoidakseni alamäkien määrän ja ajoituksen matkan varrella. Sen voin kyllä jo todeta, että parhaankin reitin kanssa oon kyllä todella kovassa mäkipyöräilykunnossa kevään tullen. 

Kampus on osin ihan nätti, osin aika kolkko. Kaikki talot ovat melko samannäköisiä yksikerroksisia tiilitaloja, mutta aluetta elävöittävät pari lampea ja niitä yhdistävät purot. Ilman karttaa alueella ei löytäisi mitään, ja senkin kanssa joidenkin on välillä haastavaa liikkua. Itse olen onneksi löytänyt suhteellisen helposti perille. Opiskelukamut onkin jo antaneet mulle lisänimeksi "se jolla on suuntavaistoa" (tämän lisäksi musta on todettu, että olen "meistä aikuisista kaikkein aikuisin"). Humanistisen tiedekunnan tunteja on lopulta aika harvassa rakennuksessa, joten nyt, kun osaan kulkea niihin ja kantiiniin pärjään jo vallan hyvin. 

Ylipäätään yliopisto on ottanut kansainväliset opiskelijat tosi hyvin vastaan. Kansaivälisyys tuntuu täällä olevan iso juttu koko yliopistolle, sillä suuri osa opetuksesta on kokonaan englanniksi, ja tänä vuonna uusista opiskelijoista melkein viidesosa, yli 800 opiskelijaa, tuli jostain muualta kuin Tanskasta. Yliopisto siis todella panostaa meidän uusien ekaluokkalaisten vastaanottamiseen ja kotiutumiseen, ja esimerkiksi mulla on kaksi tuutoria, toinen erityisesti opintoja varten ja toinen ihan yleisesti Aalborgiin tutustumista varten. Näistä ensimmäinen kuljettaa meidän opiskelijaryhmää esimerkiksi museoihin ja syömään, ja yliopisto maksaa viulut. Torstaina söin koulun piikkiin illalliseksi ylläolevan annoksen  - kyllä kelpaa!

Luennot ja opinnot yleisesti ovat tuntuneet mukavilta ja juuri sopivan haastavilta. Kaikki on selitetty todella hyvin ja selkeästi, ja luennoitsijat huolehtivat hyvin siitä että kaikki ovat kärryillä kysellen epäkohdista ja varaten aina aikaa kysymyksille. Olin puheissa kummankin luentoni luennoitsijan kanssa, ja sattumalta molemmat tunsivat Turun hyvin! Toinen oli käynyt Suomessa useasti konferensseissa ja vastaavissa, ja tonen oli juuri ollut Turussa viisi päivää organisoimassa jotain tapahtumaa Turun yliopiston englannin oppiaineen kanssa. Aikamoista!

Koulunalku täällä on sujunut siis oikein mallikkaasti, ja odotan mielenkiinnolla loppujenkin kurssien alkamista. 

Näkymä uimahallilta kampukselle

Sananen säästä

Tänään herätessäni satoi kaatamalla. Jotenkin en edes yllättynyt. Kahden täällä vietetyn viikon jälkeen on tullut hyvin selväksi se, mitä tarkoittaa typical Danish weather. 

Milloin tahansa saattaa sataa. Sääennusteita on turha tutkia - parempi on katsoa taivaalle ja arvoida, millainen sää on seuraavan viiden minuutin ajan. Sitten se on jo voinutkin muuttua ties miksi. Esimerkkinä annan seuraavan kuvan: toisaalla näkyy sinistä taivasta, toisaalla pilviä, ja kuvan ottajan kohdalla sataa kaatamalla. Kun ehtii saamaan takin päälleen, on sade saattanut jo lakata. 

Syksyn täkein hankinta olikin kumisaappaiden ostaminen. Hakusessa on myös pitkä hyvä sadetakki. Sellainen, jonka kanssa voi pyöräillä, ja joka on niin mukava ja edustuskelpoinen, että sitä voi käyttää joka päivä. Ilman takkia tai sateenvarjoa ei nimittäin todellakaan ole asiaa ulos - kaikista aurinkoisin aamukin saattaa kääntyä kaatosateeksi ihan hetkessä. 

Sade ei sinänsä haittaa (tai no, olisihan auringonpaiste toki kivempaa), mutta tämä yllätyksellisyys ja sateessa liikkumisen logistiikka ovat vielä vähän hakusessa. Vaikka Turussakin sataa ja tuulee syksyisin, on Atlantilta puhaltavat sadepilvet kuitenkin ihan eri luokkaa. Mutta kuten olen vähän kauempaa ja lämpimämmistä oloista tänne saapuneille sanonut, se on vain pukeutumiskysymys miten näissä säissä pärjää. Lenkillekin voi mennä sateessa, ja parempi mennäkin, muuten voi käydä niin ettei koskaan tule lähteneeksi ulos. 

Pukeutumiskysymys ja asennekysymys. Nää sateisella lenkillä tavatut kaverit ainakin olivat ihan cooleina kaatosateessa, joten eiköhän se multakin pian taas onnistu. Sitä päivää odotellessa voin iloita bussikortistani, jolla voin nytkin suhauttaa keskustaan sadetta vältellen. 

EDIT: Tänään myös ainoa sateenvarjoni hajosi. Maanantaina siis varjo- ja takkikaupoille...

Østre Anlæg

Eri viestimiin tipahtelee jatkuvalla syötöllä kutsuja erilaisiin tapahtumiin. Olisi hengailua, tervetuloiltoja, bileitä, ties mitä... Kaikkeen ei jaksa mitenkään osallistua, mutta sunnuntaina päätin olla reipas ja lähteä vielä illalla grillailemaan puistoon. 

Grilli-illan kutsussa toivotettiin tervetulleeksi hengailemaan Østre Anlæg -nimiseen puistoon keskustan liepeille. Koko paikka oli ihan tuntematon, mutta kartasta tsekattuani huomasin, sen olevan ihan keskustaan vievän bussireitin varrella. Puisto sijaitsi alueella, jonka nimeä en tiedä (joten kutsun sitä bussipysäkin mukaan Bornholmsgadeksi) mutta josta kovin tykkään. 

Grillailuhengailu oli kovin mukavaa - vanhoja tuttuja, uusia tuttuja, pari kämäistä minigrilliä joista tuli sopivasti savun hajua ja kesäfiilistä, sekä ilta-auringon viimeiset säteet. Nurmikolla tarkeni vielä istuskella teepaidassa, ja hyttysten sijaan sai huiskia hämähäkkejä kimpustaan. 

Mutta melkeimpä vielä grillailua kivempaa (no ei nyt ihan) oli löytää kyseinen puisto! Østre Anlæg oli aivan valloittava, kauniisti hoidettu ja idyllinen. Pensasaitojen ymäröimältä alueelta löytyi niin lampi ankkoineen, pensasaitalabyrintti kuin suojaisia kujia. Myös isot nurmikkoalueet jalkapallokenttineen ja leikkipuistoineen tulivat vastaan. Sunnuntai-illan tunnelma oli kaunis ja rauhallinen, ihmiset istuskelivat ja kävelivät rauhaksiin ja lokit huutelivat taivaalla.

Jotenkin puisto toi todella paljon mieleen Kööpenhaminan. Fiilis tuli jo ympäröivästä naapurustosta korkeine punatiilitaloineen ja polkupyörineen. Sisällä puistossa oli sama tunnelma kuin Kööpenhaminan järvien ympärillä - rauhallinen mutta virkeä, kaunis mutta kotoisa. Huomasin, miten erilainen Aalborg oikeastaan on Kööpenhaminaan nähden, ja miten taidan vähän kaivata Köpikseen. Toisaalta taas oli ihana löytää pala tuota kaupunkia täältä läheltä. Østre Anlægiin tulen varmasti palaamaan. 

Gug-elämää

 Tässä on maisema, jota olen tuijotellut varmaan eniten koko täälläoloaikanani:

Samoin tässä: 

Byplanvejens Skolen bussipysäkki on kuin ovi ulkomaailmaan - siitä hyppään bussiin kun menen minne tahansa tätä lähiötä kauemmaksi. Keskustaan on kotoa 3,5 km ja yliopistolle varmaan aika lailla sama matka - ei mitään ihan tosta vaan käveltäviä etäisyyksia, vaikka molemmat olenkin jo kertaalleen ehtinyt tallustaakin. 

Tämä lähiö on mukava ja rauhallinen. Ympärillä asuu paljon eläkeläisiä ja lapsiperheitä, ison tien varressa on pitkä rivi rautakauppoja ja vastaavia putiikkeja. Vaikka liikenteen humina kuuluu öisinkin sisälle, kävelee silti puistoon viidessä minuutissa, mikä on mieletäni ehkä kuitenkin kivempi kuin että keskusta olisi niin lähellä. Sinne tulee lähdettyä usein muutenkin, mutta jos asuisi siellä, en tiedä tulisinko koskaan tänne. 

Ruokakaupatkin ovat suht lähellä - bussilla pääsee melkein Lidlin ovelle, eikä sinne kyllä kävelekään kovin kauaa. Samoin moni muu kauppa on bussireitin varrella, ja vaikkei nyt ihan kävely- niin ainakin pyörämatkan päässä. Eilen kävelin myös uimahalliin, joka on muuten kätevästi yliopistolle vievän reitin varrella. 

Gug - eli tämä lähiö - levittäytyy Aalborgia halkovan itäisen kukkulan rinteeseen. Melkein joka paikasta onkin hienot maisemat läntiselle kukkulalle ja sen taakse katoaviin auringonlaskuihin. Vähän oranssia iltataivasta näkyy usein myös oman ikkunan nurkasta - mikä voisikaan olla parempaa. 

Kuin kala vedessä

Viime maanantaina kävin tosiaan pulahtamassa Aalborgia halkovaan vuonoon. Keskustan kohdalle, Jomfru Ane- puiston viereen on rakennettu oikein kiva uimala, Havnebad, jossa pääsee helposti -ja ennen kaikkea ilmaiseksi - pulahtamaan meriveteen. 

Uimala on vähän kuin sellainen kalankasvatusallas, merestä aidattu osa, jossa virtaa ihan samat vedet kuin vuonossa muutenkin. Uimaelämys oli siis hyvin autenttinen, siellä polskin pikkukalojen kanssa suolavedessä. Muita ihmisiä ei paikalla ollut kuin pari saksalaista turistia joiden lapset pulikoivat altaassa. Taisi suht viileä ilma ja alkupäivän sade karkoittaa paikalliset auringonpalvojat. 

Havnebad oli oikein mukava seikkailu. Sen kun käveli sisään, vaihtoi vaatteet pukukopissa ja pulahti mereen. Halutessaan olisi voinut myös meloa tai kiipeillä kiipeilyseinässä, mutta mulle riitti polskia allas pari kertaa päästä päähän. Vaikka kahdeksantoista-asteinen vesi ei tuntunutkaan kamalan kylmältä, ei se myöskään houkutellut uiskentelemaan kovin pitkää aikaa...

ps. Päädyin myös googlailemaan tietoja Lymfjordista. Wikipedia kertoo aiheesta seuraavaa: "Limvuono (tansk. Limfjorden) on Tanskassa sijaitseva matala salmi, joka erottaa Vendsyssel-Thyn saaren muusta Jyllannista. Se ylettyy Pohjanmerestä Kattegatin salmeen ja on noin 180 kilometriä pitkä ja muodoltaan hyvin epäsäännöllinen. Enimmillään se on 24 metriä syvä. Tärkein satamapaikka on Aalborg, jossa rautatie- ja maantiesilta ylittää Limvuonon.

Alun perin Limvuono on ollut nimensä mukaisesti Pohjanmereen yhteydessä oleva vuono. Vuonna 1825 tulvan seurauksena vuonon pohjukasta muodostui yhteys Kattegatiin ja Limvuonosta tuli salmi. Samalla Jyllannin pohjoisosasta, Vendsyssel-Thystä, tuli saari." 

Syksyn intro

Tummia pilviä viiletti eilen Aalborgin taivaalla, ja aina välillä ne ravauttivat niskaan ihan tajuttoman kaatosateen. Sadetta, paistetta, sadetta, paistetta - sateenvarjoa sai aukoa ja sulkea koko päivän. Alan olla vahvasti sitä mieltä, että sadetakki ja kumpparit on syksyn tärkeimmät hankinnat. 

Myrskypilvien alla ajeltiin bussilla kampukselle. Ensimmäinen vaikutelma alueesta: Turun yo-kylä. Yhtä sekava ja neliskanttinen. Toivottavasti ei ihan yhtä eksyttävä, mutta se selviääkin jo ensi viikolla kun luennot alkavat. Maanantaina on opintokokonaisuuden info, ja sitten heti syyskuun alusta alkaakin opinnoissa puurtaminen. Tällä hetkellä itse opinnot kiinnostavat, mutta muuten asia stressaa sillä en ole päässyt ilmoittautumaan kursseille - en ole saanut vielä tarvittavia tunnuksia yliopiston järjestelmiin. Kaikki kämppikset ovat jo saaneet tunnukset ja ihan selvillä vesillä, joten oma tilanne tuntuu nyt inhan vaikealta. Mutta Tanskassa tuntuu kaikki järjestyvän, joten eiköhän tämänkin. 

Samoin stressaa, tai ehkä enemmänkin harmittaa, pyörän puuttuminen. Olisin toivonut, että tässä vaiheessa pääsisin jo polkemaan itsekseni ympäri kaupunkia. Se antaisi ihanaa vapautta nähdä uusia reittejä sekä vapautta bussiaikatauluista. Mutta pyörästä ei ole kuulunut, vaikka pari hakemusta olen laittanut. Pitää viikonlopun aikana perehtyä asiaan paremmin, samoin kuin tanskalaisen puhelinliittymän hankintaan. 

Muita tavoitteita viikonlopulle: siivota oman huoneen lattia, löytää uimahalli ja käydä uimassa sekä nukkua paljon ja pitkään. Tänään tulee viikko täyteen Tanskassa, ja eilen iski väsymys kaiken uuden tekemisen jälkeen. Viikonloppuna on onneksi hyvää aikaa paikkailla tilannettta ja ladata akkuja ensi viikon menoihin. 

Näitä päiviä

Pari edellistä päivää oon käyttänyt ihan rauhaksiin kiertelemällä itsekseni kaupunkia ja kauppoja, hankkien kaikkea tarpeellista ja hoitamalla itselleni esimerkiksi tanskalaisen sosiaaliturvatunnuksen. (Suomesta tulleelle se oli nii-ii-iin helppoa.) Rauhallinen aloitus tulikin ihan tarpeeseen, sillä nyt 12 tunnin sisään kotiin saapui kolme uutta kämppistä ja niiden mukana aikamoinen härdelli ja hälinä. Nyt tuntuu kivalle, että oon jo itse vähän opetellut kaupunkia, niin että voin nyt auttaa muita alkuun - ihan niinkuin muakin autettiin. 

Viime päiviin on siis sisältynyt vaikka mitä ihanaa. On ollut Ikeaa, jossa käyminen tuntui ihanan kotoisalta kun kaikki oli tuttua ja samanlaista kuin kotona. Samoin Lidlin löytäminen miellytti - tosin en ole ikinä nähnyt Suomen Lidlissä yhtä lyhyitä jonoja kuin täällä! 

Oon nähnyt katupianoja, joilla ohikulkijat soittaa ihan sydäntäsärkevän kauniisti. Oon lukenut paljon ja eri paikoissa ja nauttinut helteestä. Eilen löysin kirjakaupan sekä sen lisäksi kirjaston ja aivan ihanan kahvilan sen vierestä. Hankin heti omat tunnukset kirjastoon, ja on vähän sellainen viba että tulen viettämään siellä ja kahvilassa aika paljon aikaa. Kahvilakin oli niin ihana kuin olla voi - sellainen paikka johon kotiutuisin hetkessä missä vain! (Myös lohisalaatti oli hyvää.) 

Eilen kaupungilta löytyi myös Aalborgin linna, joka oli kotoisasti todella samanhenkinen kuin Turun linna, pienempi vain. Sinne aion mennä tutustumaan tarkemmin joskus vuoden aikana. Tutuksi ovat tulleet myös lähipuisto lehmälaitumineen, bussit reitteineen sekä Lymfjorden eli vuono, jonne pulahdinkin eilen! 

Kaikki on siis oikein hyvällä mallilla täällä. Eilinen oli niin kiva, että sen jälkeen on ihan kivakin aloittaa vähän arkisempi elo uusien asuinkumppanien ja huomenna alkavien yliopistorientojen myötä. Kuin arjen alkamista merkiten sääkin on kääntynyt vähän viileämmäksi tänään. Mutta ei haittaa, syksy tulee ja niin sen pitääkin tulla. 

Lähtemisestä, eli elämäni liukuhihnalla

Lähteminen. Se on aina vähän sellaista. Varsinkin mulla, joka valmistautuu kaikkeen pitkään ja hartaasti, suunnittelee viisi vuotta etukäteen ja aamulla jo pohtii mitä illalla tekee. 

Toisaalta tuo valmistautuminen on tehnyt tämän lähdön kanssa tosi hyvää. Kun olin jo viime syksynä Turussa ihan haikeana vuoden päästä tapahtuvan lähdön ja muuton kanssa, ehdin tehdä jäähyväisiä kaupungille ja varsinkin asunnolleni koko vuoden. Ehdin fiilistellä kaikkia vuodenaikoja, talven kylmiä lattioita, syksyn lehtien hautaamaa polkypyörää ja keväällä pestyjä ikkunoita. Turusta napsin satoja kuvia eri valoissa ja fiiliksissä. Esimerkiksi Tuomiokirkosta otin vuoden aikana monta kymmentä kuvaa, joskus joka kerta kun kuljin sen ohi, että varmasti muistaisin. Että varmasti olisin siinä silloin ja nauttisin. 

Noin suurinpiirtein maaliskuusta asti olin kotona sillä mielellä, että ei nyt viitsi ostaa uutta makaronipussia kun kuitenkin lähden ihan justiinsa. Puoliksi jalka ovenvälissä olemista kesti melkein puoli vuotta, joten nyt elokuussa olin jo aika valmis muuttamaan. Senkun vain siivosin ja lähdin. 

Suurimmat jännitykset ja tunteenpurkaukset liittyikin Turusta muuttamiseen. Pakkaillessani kamoja stressasin ja murehdin lähtöä kerran jos toisenkin, mutta aina joku tsemppasi ja lohdutteli ja itsekin teki mieli kuitenkin jatkaa puuhaa. Ja jotenkin kun sitä alkoi tehdä asioita, ne vaan vyöryivät eteenpäin ilman sen suurempaa vaivaa. Tuli muutto, tuli tavaroiden varastointi vuodeksi, tuli mökilläkäynti, tiistai, keskiviikko ja torstai. Mentiin vanhempien kanssa Helsinkiin, hotelliin, lentokentälle, minä jatkoin turvatarkastukseen, vessaan, koneeseen, ja sitten olinkin jo Kööpenhaminassa. 

Oli ihan kummallista, miten missään vaiheessa viimeistä viikkoa ei jännittänyt. Asiat vaan tapahtui ja tein mitä piti, meni nukkumaan, heräsin, oli uusi päivä, kello juoksi, taas menin nukkumaan. Tuntui kuin olisi jossain putkessa, tai liukuhihnalla, joka vie eteenpäin vaikka ei edes kävele. 

Vasta siellä Köpiksen lentokentällä jokin vähän iski tajuntaan. Istuin kolme tuntia tyhjällä portilla ja odotin seuraavaa lentoa. Autiot käytävät, lähtevät koneet ja kahden tunnin unet sai vihdoin vähän herkistymään ja jännittämään. Välillä vähän tuntui siltä, että ei uskalla nousta seisomaan kun ei tiedä että oksentaako vai pyörtyykö. Mutta sekin meni ohi, kello juoksi taas, portti avattiin, menin koneeseen, tulin Aaborgiin ja liukuhihna vei taas eteenpäin. 

Lentokentän pelkotiloja lukuunottamatta ei vieläkään jännitä. Ei ole itkettänyt, ei harmittanut, ei pelottanut. Ei ole ollut mitään niistä hurjista mielen myllerryksistä, mitä tähän lähtöön luulin kuuluvan. Melkein pelottaa jo se, ettei niitä ole. Voisko nyt vähän iskeä joku paniikki kiitos?

Hellelauantai

Lento Aalborgiin laskeutui jo perjantaina, mutta vähistä yöunista ja muustakin jännittelystä johtuen keskusta jäi ihan korkaamatta silloin. Huristelin kyllä parinkin auton kyydissä keskustan läpi Opiskelijatalolle ja sieltä kotiin (olivat yliopistolta järjestäneet kyydit molempiin, oi ihanuutta!), mutta silloin kaikki meni vähän sumussa ohi. Kaupunki tuntuikin paljon vähemmän hämmentävältä ja labyrinttimaiselta, kun eilen lauantaina käytiin kämppiksen opastuksella hommaamassa mulle bussikortti ja muutenkin tsekkaamassa keskustaa. 

Aalborgin keskusta on ihana sekasotku uutta ja vanhaa. Korkeiden kerrostalokolossien vieressä on monikerroksisia punatiilikomistuksia, ja niiden takaa löytyy taas yhtäkkiä supersympaattisia pikkutaloja ties miltä vuosisadalta. Keskustaa halkova ostoskatukin oli täynnä tällaisia suloisia pikku talosia. Kävelykadulta haarautuvat talot olivat sitäkin suloisempia - ja kaikkialla on kukkia, puita, pieniä suloisia yksityiskohtia ja aurinkoa!

Tuntuu että jokainen talo on täällä jotenkin vähän erilainen ja nätti. Tai no ei jokainen, mutta paljon useampi kuin Suomessa tai monessa muussa maassa. Itse asun siis lähiössä, keskustasta etelään, ja täällä löytyy niin betonikolosseja kuin söpöjä rivitalonpätkiä vieri vierestä. Puutarhat on tosi kauniita ja laitettuja, ja alue vaikuttaa melko turvallsielta kerta välillä oon nähnyt naapureiden pihoissa ihan lukitsemattomia pyöriä. Nyt uskalsin itsekin laittaa pyykit pihalle kuivumaan - ekaa kertaa koko elämässäni! 

Lauantaina siis otettiin bussi keskustaan ja suunnattiin rautatie- ja bussiasemille. Rautatieasemalla nappasin passikuvan itsestäni (kerrankin tuli onnistunut kuva!) ja sitten kipitettiin bussiasemalle ostamaan korttia. Tiskillä ei ollut yhtään jonoa, vaan sain korttini saman tien hienosti laminoituna. Nyt voin siis matkustella bussilla kuukauden ajan ihan miten paljon huvittaa; ihan loistojuttu varsinkin näin alussa, kun ei vielä ole pyörää jolla kulkea. 

Keskustassa käveltiin pääkatua, joka oli täynnä iloisia auringonpaahtamia ihmisiä lauantainvietossa. Fiilis oli tosi rento, kaupoista soi musiikki ja kahviloiden penkit levittäytyivät pihoille. Parissa kaupassa piipahdettuamme mentiin myös satamaan, eli vuonon varteen. Siellä ihan keskustan keskustassa lapset leikki suihkulähteessä ja musiikki kaikui taloista. Ihan meren rannassa oli uimala, jossa ihmiset paistatteli päivää merivesialtaiden reunalla. Näytti tosi mukavalta, kunnes huomasin ettei kukaan oikeasti ollut vedessä. Taisi olla aika kylmää, joten lykkäsin uintihaaveita nyt ainakin parilla päivällä.  

Rannassa oli myös festarit meneillään! AaMAZE -festareilla näytti olevan tarjolla vaikka mitä aina graffiteista sumopainiin, ja lavalla esiintyi juuri silloin nuori tyttö tanssijoineen. Meno vaikutti kivalta, mutta väsymys painoi joten jatkettiin matkaa kotia kohti. Loppulauantain vietinkin telkkaria katsoen ja lähipuistossa kävellen - just hyvä päivä, täynnä uutta ja jännää mutta myös kotoisaa ja rauhallista. 

Perillä

Hei, ja terveisiä Aalborgista!

Pääsin perille perjantaina, ilman mitään kommelluksia, mutta vähän liian vähäisten yöunien siivittämänä. 

Uusi asunto on tilava ja rauhallinen, oma huone on jo vähän kuin koti. Yksi kämppiskin on jo löytynyt, kahdeksantoistakesäinen kanadalaistyttö. Ollaan yhdessä haettu mulle bussikortti ja käyty kaupassa. Oli kyllä ihanaa, että täällä oli joku valmiina vähän auttamassa ja antamassa vinkkejä. 

Eilen pyörähdettiin keskustassa, ja illalla kävelin naapurustossa. Mutta niistä lisää myöhemmin, nyt pitää lähteä seikkailemaan Ikeaan!