Pari edellistä päivää oon käyttänyt ihan rauhaksiin kiertelemällä itsekseni kaupunkia ja kauppoja, hankkien kaikkea tarpeellista ja hoitamalla itselleni esimerkiksi tanskalaisen sosiaaliturvatunnuksen. (Suomesta tulleelle se oli nii-ii-iin helppoa.) Rauhallinen aloitus tulikin ihan tarpeeseen, sillä nyt 12 tunnin sisään kotiin saapui kolme uutta kämppistä ja niiden mukana aikamoinen härdelli ja hälinä. Nyt tuntuu kivalle, että oon jo itse vähän opetellut kaupunkia, niin että voin nyt auttaa muita alkuun - ihan niinkuin muakin autettiin.
Viime päiviin on siis sisältynyt vaikka mitä ihanaa. On ollut Ikeaa, jossa käyminen tuntui ihanan kotoisalta kun kaikki oli tuttua ja samanlaista kuin kotona. Samoin Lidlin löytäminen miellytti - tosin en ole ikinä nähnyt Suomen Lidlissä yhtä lyhyitä jonoja kuin täällä!
Oon nähnyt katupianoja, joilla ohikulkijat soittaa ihan sydäntäsärkevän kauniisti. Oon lukenut paljon ja eri paikoissa ja nauttinut helteestä. Eilen löysin kirjakaupan sekä sen lisäksi kirjaston ja aivan ihanan kahvilan sen vierestä. Hankin heti omat tunnukset kirjastoon, ja on vähän sellainen viba että tulen viettämään siellä ja kahvilassa aika paljon aikaa. Kahvilakin oli niin ihana kuin olla voi - sellainen paikka johon kotiutuisin hetkessä missä vain! (Myös lohisalaatti oli hyvää.)
Eilen kaupungilta löytyi myös Aalborgin linna, joka oli kotoisasti todella samanhenkinen kuin Turun linna, pienempi vain. Sinne aion mennä tutustumaan tarkemmin joskus vuoden aikana. Tutuksi ovat tulleet myös lähipuisto lehmälaitumineen, bussit reitteineen sekä Lymfjorden eli vuono, jonne pulahdinkin eilen!
Kaikki on siis oikein hyvällä mallilla täällä. Eilinen oli niin kiva, että sen jälkeen on ihan kivakin aloittaa vähän arkisempi elo uusien asuinkumppanien ja huomenna alkavien yliopistorientojen myötä. Kuin arjen alkamista merkiten sääkin on kääntynyt vähän viileämmäksi tänään. Mutta ei haittaa, syksy tulee ja niin sen pitääkin tulla.
Aivan huikeata Saara, oletko harkinnut kirjailijan ammattia? Kannattaisi. On ihanaa lukea kirjoituksiasi, kun maalaat sanoilla olotilojasi uudessa ympäristösä.
VastaaPoistaKummitätisi on aika yllättynyt; tai no en sentään, Olet aina ollut oman tiesi kulkija ja hyvä niin. Hyvää vointia ja onnea matkallesi.