Lähtölaskenta 7/50
Viime päivät on olleet yhtä hullunmyllyä - viimeisiä työtunteja ja jäähyväisiä ja pakkaamista täynnä. Oon kääntänyt kotini ympäri kerran jos toisenkin, ja nyt vihdoin on kaikki viimeisiä tiskejä lukuunottamatta pakattu. Matkalaukku tosin on yhä vaatekasan alla ja kaikki vuosien töhryt kuuraamatta, mutta periaatteessa ihan hyvältä näyttää. Oon kyllä todella skeptinen sen suhteen, että kaikki mun tavarat mahtuisivat kerralla peräkärryyn, mutta iskä sanoo että kyllä ne mahtuu. Huomenna nähdään.
Välillä on jännittänyt kamalasti ja liikaa, välillä löytyy vielä murusia siitä iloisesta odotuksesta mitä kesä on ollut. On ollut kuitenkin ihanaa, että oon saanut paljon jutella vaihdossa jo käyneiden ja muuten vain matkanneiden tuttujen ja ystävien kanssa ja saanut paljon vinkkejä matkaan. Mulle on myös kovasti vakuuteltu, että ensi vuodesta tulee hyvä, asiat järjestyy ja että mun tulevat kämppikset tuskin vihaa mua. Ehkä uskon, ehkä en, mutta eiköhän tästä hyvä tule.
Eilen olin vikaa iltaa keskustassa ja kävelin Minnan kanssa pitkin Taiteiden yön herättämiä katuja. Turku antoi mun jäähyväisissä parastaan - kaupunki oli elossa, ilta leppeän lämmin, ja kaiken yllä loisti vaalenapunainen auringonlasku. En ole koskaan nähnyt Turkua niin kauniina.
Vaaleanpunaiset taivaanrannat on mun henkilökohtainen hyvä enne. Nyt koko Turku hohti purppuraa ja mieleen tuli varmuus ja rauha - kaikki menee kyllä hyvin. Ja jo tosi pian saan palata tänne, näille kaduille, tähän kesään ja näiden rakkaiden ihmisten luo.
Ps. Laitoin tuohon jokaisen jutun alareunaan tuollaisen sydämen, jota voi klikata jos on lukenut. Olisi kiva nähdä, että kirjoitteleeko kuulumisiaan tyhjyyteen, vai onko siellä joku lukemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti