Superbowl

Sushi tuntuu jakava mielipiteitä - joko sitä inhoaa, tai sitten sitä rakastaa yli kaiken, sydän pakahtuen ja kuola leukaa pitkin kaulalle valuen. Itsehän kuulun riemusta hihkuen jälkimmäiseen ryhmään. Jokin siinä sushissa on, joka on ihan mielettömän hyvää, ja jota ei mistään muualta saa.

Sushiin pätee myös se yleistys, että hyvät asiat vaativat aikaa. Sushia kun ei loihdita noin vain, ja yleisimpiä makeja ja nigireitä tulee harvemmin tehtyä kotona. Periaatteessahan kaikki on hurjan yksinkertaista, mutta näpertelyvaihe voi olla ylitsepääsemättömän hidas jos nälkä kurnii jo vatsassa. 

Omassa elämässä sushi onkin pitkään pysynyt sellaisena harvinaisena rakkautena, herkkuna jota saa ajoittaisilla ravintolakäynneillä tai kaverien kanssa organisoiduissa illanvietoissa. Arkisin sushinhimo on ollut vain kestettävä hammasta purren. Mutta sitten kerran avasin oikean nettisivun ja kaikki muuttui. 

Hanna soppa -blogin Hanna esitteli maaliskuussa sushi bowlin. Toisin sanoen neroikkaimman asian ikinä. Sushi bowl on vähän kuin valtava nigiri kulhossa, todella helppo tehdä ja maultaan aidon veroinen. Periaate on siis vain keittää riisi kaikkien sushioppien mukaan, asetella se keoksi kulhon pohjalle ja asetella "täytteet" riisin päälle. Sivuun vähän wasabia ja soijaa, ja voilà, sushinautinto on valmis!

Alla oleva riisin ohje mukailee pitkälti Hannan reseptiä, sillä hyvää on turha muutella. Täytteet ja muu ohje ovat itse kehiteltyjä. 

Superhyvä sushi bowl

4 annosta

riisi:

2 dl puuroriisiä

2,25 dl vettä

3 rkl riisiviinietikkaa

2 rkl sokeria

1 tl suolaa

täytteet:

1 avokado

4 kirsikkatomaattia

1 rulla tamagoyakia*

2 rkl keitettyä nokkosta

wasabia

soijakastiketta

Aloita keittämällä sushiriisi. Huuhtele riisi ja kaada se kattilaan. Lisää riisin sekaan vesi ja liota 15 minuuttia. Kuumenna sitten seosta kannella peitettynä hellalla siihen asti, että vesi kiehuu. Käännä hella tuolloin pienelle teholle ja anna seoksen kiehua 10 minuuttia. Käännä tämän jälkeen hella nollille ja anna riisin hautua vielä 10 minuuttia.

Siirrä riisi kulhoon jäähtymään. Sekoita erillisessä astiassa riisiviinietikka, suola ja sokeri ja sekoita ne nopeasti riisin joukkoon. Jäähdytä riisi esimerkiksi vesihauteessa.

Pilko täytteetohuiksi suiroiksi. Paista tamagoyaki ja siivuta se. Jaa riisi neljän kulhon pohjille keoiksi. Asettele avokadot, tomaatit ja tamagoyaki sekä nokkoset riisin päälle. 

Tarjoa tuoreena wasabin ja soijakastikkeen kanssa. 

*Tamagoyaki on japanilainen paistettu kananmunarulla. Sen tekemiseen on aivan oma tekniikkansa, jonka asiantuntija en millään lailla ole, joten en ala selostaa sitä tässä. Aiheesta löytyy netistä paljon ohjeita ja videoita, joihin kannattaa tutustua jos aihe kiinnostaa.

Visuaalisesti esteettisiä asioita

 Joskus lukiossa kirjoitin esseen Flaubertin Rouva Bovarysta. Sen pääpointti oli se, että matka voi olla tärkeämpi kuin päämäärä, ja olin hurjan ylpeä siitä että olin saanut aikaan niin hienon ja syvällisen päätelmän. 

No, nykyään Rouva Bovarysta löytyisi varmaan paljon muutakin kirjoitettavaa. Lukiotytön ajatukset tuntuvat vähän naiiveilta ja hölmöiltä, mutta kaikella on kai aikansa. Se on kuitenkin totta yhä nykyään, että usein matka on päämäärää tärkeämpi. Niin voi olla laita esimerkiksi mustikkapiirakan kohdalla.

Ainejärjestön kokoukseen piti pyöräyttää joku leivonnainen, ja turvauduin perinteiseen mustikkapiirakkaan. Se oli yllättäen täydellinen menestys. Liian usein sitä tulee ylenkatsottua vanhoja kunnon reseptejä - pitäisi muistaa, että jos joku on havaittu hyväksi jo sata vuotta sitten ja pysyy yhä suosiossa, voi sen laatuun aika pitkälti luottaa. En usko että cake popseja syödään kovin kauaa, mustikkapiirakkaan sen sijaan odotan törmääväni usein. 

Ja se matkan tärkeys, no se liittyy itse leipomiseen. Se ei ole minulle pelkkä keino saada herkkuja, vaan siihenkin sisältyy itseisarvo. Taikinan sekoittelu antaa paljon, rentouttaa ja virkistää. Ja saattaa jopa tarjota visuaalista nautintoa, kuten nyt. Katsokaa kuinka kaunis piirakka oli matkalla uuniin!

   

  

Mustikkapiirakka

pellillinen

taikina:

5 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

2 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

4 dl piimää tai jugurttia

2 dl öljyä

2 kananmunaa

päälle:

n. 5 dl mustikoita

4 dl kermaviiliä

1 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 kananmunaa

Sekoita taikinan kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää joukkoon yksitellen piimä tai jugurtti, öljy ja kananmunat. Sekoita voimakkaasti puuhaarukalla. 

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattull uunipellille. Levitä marjat taikinan päälle.

Sekoita uudessa kulhossa keskenään täytteen ainekset marjoja lukuun ottamatta. Kaada tasaiseksi sekoitettu seos marjojen päälle. Paista uunissa 200 asteessa 25-30 minuuttia.

Suomenlahden toisella puolen

Parhaita päiviä on ne kun tulee kotiin ja eteisen matolla on postia. Vielä parempia ne päivät on, jos posti on tuonut mukanaan kortin joltain maailmalla kulkevalta kaverilta.

Viime viikolla yksi ystävä oli lähettänyt Riikasta villasukkainspiraatiota. Ai että kun mä hymyilin!

Ja muistin, että pitäiskin neuloa ne kynsikkäät valmiiksi. 

Elämämme päivät

Yksi elämänvaihe on taas takanapäin. Nimittäin se vaihe, kun kirjoitan kandia. Essee on palautettu, ja huomenna on seminaarikin omalta osalta ohi. Kummaa. Kun on viimeiset kolme viikkoa keskittynyt vain ja ainoastaan kahteenkymmeneen sivuun tekstinkäsittelyohjelmassa, on vähän vaikeaa orientoitua siihen että voikin tehdä jotain muuta. 

Siihen on myös vähän vaikeaa orientoitua, että ei olekaan enää tekosyytä palkita itseään joka päivä herkuilla. Sitä näet tein koko tuon tiukan kolmeviikkoisen kirjoitusrupeaman ajan. Aluksi suklaankulutus oli suurehkoa, mutta sitten totesin sen lähtevän käsistä ja tarvitsevani toisen keinon. Jonkun herkullisen mutta terveellisen, helpon mutta ylellisen...

Ja kuin taikaiskusta eteeni lennähti ohje avokadosuklaasmoothiesta. Täydellistä! Terveellistä, helppoa ja ihan hiton hyvää. Juotavissa tietokoneen ääressä ja tyydyttää niin makeannälän kuin oikean mahankurinan. (Varsinkin jos koostumuksesta tulee paksuhko, kuten kuvassa...) Ei vaadi muita valmisteluja kuin banaanin pilkkomisen edellisenä päivänä pakkaseen. Niin, ja kuten sanoin, on hyvää. 

Avokadosuklaasmoothie

1/2 kypsä avokado

1 banaani

2 dl suklaanmakuista soijajuomaa

1 tl kaakaojauhetta

Pilko edellisenä iltana banaani viipaleiksi ja laita se rasiassa pakastimeen. Tämä on oleellinen osa smoothien koostumuksen aikaansaamiseksi, joten älä jätä pakastamista välistä!

Valmistaessasi smoothieta ota banaanit esiin ja laita ne jäisinä tehosekoittimeen. Lusikoi sekaan avokado, kaada joukkoon soijajuoma ja kaakaojauhe. Sekoita täydellä teholla n.1 minuutti tai kunnes seos on pehmeää ja tasaista. Sekoita tarvittaessa välillä lusikalla.

Nauti heti! 

Älä hiljene

Pakkasesta huolimatta olen huidellut ulkona kevättakissa. Ja hyvin olen tarjennut. Aina kotiinpalatessa räystäät vuotavat ja sisäpihalla kuulostaa ihan sateelta. Mutta se on kevät. 

Tiskit on tiskattu, kandi on kirjoitettu, esseet on palautettu, mustikkapiirakka leivottu. Eilen olin brunssilla ja lauantaina luin bussissä näytelmiä. Sillä hetkellä kun kanditiedosto lähti sähköpostissa maailmalle tapahtui jotain kummaa - minulle tuli aikaa. Aikaa lakata kynnet, aikaa lukea lehtiä ja katsella kadulle. Aikaa käydä keskustassa ja nukkua pitkään. Aikaa vain istua sohvalla ja olla. 

Seinien läpi kuuluu naapurien äänet. Tänään se ei haittaa - jostain kaikuu ihana ihana ihana jazz ja minä haaveilen kesästä. Vaimea saksofoni ja auringonsäteet niskassa. Tykkään. 

Huomenna ajattelin pestä ikkunat. Ihana ihana  ihana kevät. 

Asioita joiden takia innostuu liikaa

Ihana Yliopiston museo herätti spontaanin ihastelun lisäksi monia kysymyksiä.

Kuten miksi en ole puhdistanut kamerani linssiä?

Miksi olemme museon ainoat kävijät?

Entä miksi yksityishenkilö keräilee antiikkisia öljyastioita tai pieniä keramiikkapäitä taskurahoillaan?

Tai miksi innostun näistä öljyastioista ja keramiikkapäistä näin paljon?

Sekä kuinka paljon maailmassa voi olla mammutin karvaa, jos sitä liikenee näin paljon hiljaiseen ja pieneen Yliopiston museoon Suomen Helsinkiin?

Joka tapauksessa, suosittelen lämpimästi! 

Viisaustieteen majister

Kandi aiheuttaa kaikenlaista, muun muassa karkaamista Helsinkiin vapaapäivän viettoon. Sunnuntain vietin armaassa pääkaupungissa syöden, juoden ja taloja katsellen.

Kaverin kanssa käytiin tutustumassa Yliopiston museoon, joka olikin hintaansa nähden (ilmainen!) vallan mainio paikka. Sieltä löytyi tulevaisuuden kutsumuskin: kun oikein opiskelen, niin ehkä mustakin tulee viisaustieteen majister!

Illan viimeiset

Viikko sitten ihmettelin työmatkalla Forum Marinumin ulkovaloja. Tänä viikonloppuna valoa toi joku ihan muu. Auringonlaskun aika hyppäsi päivässä monta minuuttia myöhemmäksi. Työvuoron saa aloittaa nykyään illan viimeiset valonsäteet kasvoilla.

Kohta ne viimeiset säteet paistaa kotimatkan aikana. Ihmeellinen kevät. 

Bono sen sano

Meinaan it's a beautiful day! Aamulla nukuin pommin mutta se ei edes haitannut, koska heräsin auringonpaisteeseen. Uimahallissa ei tarvinnut valoja ja kloorivesi oli eri väristä kuin talven hämärässä. 

Eteisen lattialla odotti uusi Huili ja kaapissa smoothieainekset. Mmpop ja ahhh, ei tässä muuta keskiviikkoonsa voi kaivata!

ps. Smoothiejutut to be continued...

Kirjain kirjaimelta

Kirjoittelen täsä kandia. Sen tekemiseen on enää aikaa vain kaksi viikkoa, joten se syö käytännössä kaiken vapaa-aikani. En puhu juuri muusta. En sovi päiviini juuri muuta. Mutta en toisaalta kaipaakaan mitään muuta.

Yleensä kandin tkeeminen aiheuttaa spontaaneja valitusvirsiä ja ahdistuksenilmauksia Facebookissa ja muissa medioissa. Myönnetään, onhan niitäkin hetkiä ollut. Mutta se mikä jää vähemmälle on se, mitä kaikkea mukavaa kandin tekeminen voikaan sisältää. Koska mun mielestä siinä on paljon kivaa.

-Se kun sallii itselleen herkuttelun.

-Se kun saa läheisiltä myötätuntoa.

-Se kun löytää täydellisen lähteen.

-Se kun löytää juuri oikeat sanat vaikeaan kohtaan.

-Se kun yllättää itsensäkin tajuamisellaan.

-Se kun lisää kaikkiin lainauksiinsa alkukieliset versiot.

-Se kun voi rauhassa löhöillä sisällä ja perustella sen sillä että tekee kandia.

-Se että tietää parin viikon päästä omaavansa paaaaaljon vapaa-aikaa.

-Se kun alakulman sivumäärään tulee yksi sivu lisää.

-Se kun kopioi aiemmasta esseestään monta sivua pätevää tekstiä.

-Se kun saa aikaiseksi.