Peikkoneiti

Viime talvena lellin itseäni ja ostin kotiin peikonlehtineidin. Kauan haaveilemani kasvi asustelee nyt viinipullojen naapurisssa kirjahyllyn päällä, kurkottelee sieltä kohti valoa ja hymyilyttää omistajaansa aina silmiin osuessaan. 

Toivottavasti neiti on pitkäikäinen!

Tampere revisited

Rakas Tampere näytti ihan uusia puolia itsestään, kun haahuilin siellä pari päivää lomailemassa. Ilman mitään järkevää suunnitelmaa päädyin niin Kehräsaareen kuin Koskenrantaan, näin Terrakottasotureita Vapriikissa ja söin mansikkakakkua iltapalaksi. Näin niin Näsijärven kuin Pyhäjärven ulapat, maistoin chai latte- ja stracciatellajäätelöä ja ostin uuden kesämekon koska päälläolevassa paahtui. 

Miten en tiennyt ennen että Tampereen keskustasta voi löytää tälläisiä henkeäsalpaavan kauniita maisemia, uimarannan ja rakkauslukkoja? Vitsit mikä kaupunki. Jos en asuisi Turussa, muuttaisin sinne. 

Tervetuloa sun elämän ihanimpaan aamuun

...toivotettiin Bassoradiossa, kun valmistauduimme päivään siskon kotona Tampereen sydämessä. Tein piristävän pikureissun kotiseudulle Pirkanmaalle, ja oli ihana saada kerrankin viettää aikaa systerin seurassa ja ihastella sen kotikoloa. Ihmeellisen virkistävää saada aamupalaksi mansikkakakkua ja seurailla unihiekkaisin silmin Laukontorin aamuvilinää. 

Festaritankkaus

Viime viikonloppuna oli Turussa ihanainen Ilmiö, ihanan kotikutoinen festari jota olen kuullut myös Narniaan verrattavan. Ostin oman lippuni jo keväällä kauan ennenkö ensimmäisestäkään artistista oli tietoa - Ilmiö on näet sillä varma sijoitus, että tarjonta on niin laadukasta että voi luottaa täysin kokevansa jotain uutta ja ihanaa. Parhaat esitykset löytää usein vain kävelemällä kiinnostavaa musiikkia kohti ja liittymällä lavan edustalla huojuvaan joukkoon. 

Koska edessä oli pitkä päivä Uittamon tanssipaviljongin kansanpuistossa, tankkasin kunnolla aamupalaa. Festariaamiaiseen kuului verigreippiä, avokadoleipiä, aprikoosia, mangoruusurahkaa, nokare juustoa, suolaheinäkananmunia, energiajuomaa sekä pala tummaa suklaata. Kuuntelin mieltänostqvaa musiikkia ja nautin kerrankin ajan kanssa aamiaisesta. Ja se kannatti - sen lisäksi, että heräsin kunnolla ja fiilistelin aamua rauhassa jaksoin festaroida myöhään yöhön. 

Aamupaloihin voisi panosta useammin. Hyvä aamu takaa nousujohteisen päivän. 

Kauppakassi on täytetty hedelmilllä

Kesällä on ihanaa, kun voi ostaa täyden kassillisen ruokaa ja se tyhjennetään kokonaan hedelmävatiin. Onnenpäiviä, herkkuhetkiä.

Pähkinä purtavaksi

Tylsinkin ruoka on pelastettavissa, jos siihen keksii jonkun jujun. Yksi raaka-aine voi pelastaa koko pannun, jos se vain sattuu toimimaan niin muiden kanssa yhdessä kuin niistä säväyttävästi erottuen.

Näin voi esimerkiksi suolapähkinöillä pelastaa peruswokin. Heti tuli jotain fiilistä ruokailuun!

Minne katosi päivät?

Eräänä päivänä tuuli jo viileästi ja syyskuun aurinko valtasi taivaan. Makasin lattialla ja piirsin kalenteria syksylle. Kaupungilla pyöräilin professorin perässä ja lähettelin vastuuviestejä lomalaisille. Opiskeluja, kalentereita, muistilappuja, jämähtäneitä hartioita ja muistiinpanovihkoja.  Vähän kutkutti - kaikki uusi ja jännä odottaa! Vähän jännitti - hurja mitä kaikkea tärkeää pitää vielä hoitaa. Vähän kauhistutti - menikö kesä jo?

Mutta sitten sain hommat hoidettua, kalenterit suljettiin, aikataulut työnnettiin laatikkoon odottamaan ensi kuuta ja työkaverien kanssa todettiin, että kesä on vasta puolessa. Vielä puolitoista kuukautta lomaa! 

Mutta kutkutus jäi. Ja hyvä niin. Kun syksy tulee, sitä odotetaan jo.

Karkkihiiren seikkailut

Oon sellasta tekoa, että aina kun kauppaan tulee uutuuskarkkeja niin niitä on pakko maistaa. Varsinkin Panda on selvästi huomannut tämän; firma lanseeraa uusia pusseja harvase päivä. Viime aikoina uutuuskarkkivalokoiman laajenemistahti on ollut niin kova, että oon alkanut suosiolla rajoittamaan kokeilunhaluani. 

Tänään kuitenkin, kahdeksan päivän työputken päätteeksi ja kahden vapaan alkajaisiksi hyppäsi kaupassa ostoskoriin ihan uusia makuja. Yllätys yllätys että pussi oli Pandaa, joka on tuunannut Suklaamix-pussinsa desserts-valikoimaksi. Siellä odottelevat sohvalla nyt omenapiirakka, mansikkavaniljaparfait, aitruunajuustokakku ja sacherkakku. Ooh la la! 

Nautiskelemisiin!

Hieman pyhyyttä päivään

Turun alueella on vielä lukemattomia hienoja paikkoja joita en oo nähnyt, ja tahdon löytää ne kaikki. Yhtenä kesäpäivänä pyörä kulki yhteen niistä, Hirvensalon saaressa sijaitsevaan Pyhän Henrikin taidekappeliin. 

 Taidekappeli oli enemmän taideteos kuin talo. Siellä valo kulki omia polkujaan, johdatti katsetta korkeuksiin ja seinät kietoivat syleilyynsä. Ulkomaailman helle ja hulina jäivät kauas, kun sulki oven ja istui penkkiin hengähtämään.  Pelkästään kappelin tila, seinät ja katto, puiset penkit ja virtaava valo, saavat aikaan rauhoittavan ja levollisen tunnelman. Tämän takia rakastan hyvää arkkitehtuuria.

Penkkiin istuttua kesti hetken, ennen kuin malttoi rauhoittua ja päästää irti elämän levottomuudesta. Mutta kun jonkin aikaa istui hiljaisuudessa, huomasi ajatusten kääntyvän kuin itsestään uusille urille. Hiljentyessä moni tiukka solmu yllättäen löystyi ja aukesi. Ihmeellinen paikka. Lähtiessä mielenrauha seurasi mukana kauas ja kauan. 

Fine dining

Yhtenä päivänä söin kerrankin fiinisti ja valitsin pitsan sijaan aurajuustoetanoita. Oli hyviä!

Sit kuitenkin jäi nälkä ja pari uutta perunaa muutti äitin lautaselta mun annokseen. 

Ja jotenkin ajauduttiin siihen, että iskänkin annoksesta osa ilmestyi mun eteen. Trés chic ja gourmee, heh!

Mitä opimme: kannattaa lähteä vanhempien kanssa syömään, ja kannattaa kutenkin valita pitsaa ainakin jos maha kurnii meressä pulahtelun jäljiltä.