Yhtenä päivänä söin kerrankin fiinisti ja valitsin pitsan sijaan aurajuustoetanoita. Oli hyviä!
Sit kuitenkin jäi nälkä ja pari uutta perunaa muutti äitin lautaselta mun annokseen.
Ja jotenkin ajauduttiin siihen, että iskänkin annoksesta osa ilmestyi mun eteen. Trés chic ja gourmee, heh!
Mitä opimme: kannattaa lähteä vanhempien kanssa syömään, ja kannattaa kutenkin valita pitsaa ainakin jos maha kurnii meressä pulahtelun jäljiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti