lauantai 13. heinäkuuta 2013

Hieman pyhyyttä päivään


Turun alueella on vielä lukemattomia hienoja paikkoja joita en oo nähnyt, ja tahdon löytää ne kaikki. Yhtenä kesäpäivänä pyörä kulki yhteen niistä, Hirvensalon saaressa sijaitsevaan Pyhän Henrikin taidekappeliin. 

 Taidekappeli oli enemmän taideteos kuin talo. Siellä valo kulki omia polkujaan, johdatti katsetta korkeuksiin ja seinät kietoivat syleilyynsä. Ulkomaailman helle ja hulina jäivät kauas, kun sulki oven ja istui penkkiin hengähtämään.  Pelkästään kappelin tila, seinät ja katto, puiset penkit ja virtaava valo, saavat aikaan rauhoittavan ja levollisen tunnelman. Tämän takia rakastan hyvää arkkitehtuuria.





Penkkiin istuttua kesti hetken, ennen kuin malttoi rauhoittua ja päästää irti elämän levottomuudesta. Mutta kun jonkin aikaa istui hiljaisuudessa, huomasi ajatusten kääntyvän kuin itsestään uusille urille. Hiljentyessä moni tiukka solmu yllättäen löystyi ja aukesi. Ihmeellinen paikka. Lähtiessä mielenrauha seurasi mukana kauas ja kauan. 

1 kommentti:

  1. Toi on meidän yhen proffan suunnittelema! Muutamia kertoja tullut luennoilla kuultua aiheesta. Kiva, että on satunnaisen kävijänkin mielestä kiva! :D

    VastaaPoista