Eräänä päivänä tuuli jo viileästi ja syyskuun aurinko valtasi taivaan. Makasin lattialla ja piirsin kalenteria syksylle. Kaupungilla pyöräilin professorin perässä ja lähettelin vastuuviestejä lomalaisille. Opiskeluja, kalentereita, muistilappuja, jämähtäneitä hartioita ja muistiinpanovihkoja. Vähän kutkutti - kaikki uusi ja jännä odottaa! Vähän jännitti - hurja mitä kaikkea tärkeää pitää vielä hoitaa. Vähän kauhistutti - menikö kesä jo?
Mutta sitten sain hommat hoidettua, kalenterit suljettiin, aikataulut työnnettiin laatikkoon odottamaan ensi kuuta ja työkaverien kanssa todettiin, että kesä on vasta puolessa. Vielä puolitoista kuukautta lomaa!
Mutta kutkutus jäi. Ja hyvä niin. Kun syksy tulee, sitä odotetaan jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti