Ray of light

Tässä parina päivänä on tietokoneellä työskennellessä ollut ihan ennenkuulumaton ongelma: aurinko häikäisee! Samoin kävi viime viikolla luennolla. Aurinko välkkii milloin mistäkin raosta, vastapäisistä ikkunoista ja autojen ovista. Piirtelee raitoja seinään ja heijastuu silmiin sormuksista. 

Eilen vedin verhon auringon eteen. Tänään en. Tätähän sitä on kaivattu! Ja jos kerran koulutyöt estää auringosta nauttimisen ulkona, niin kyllä aurinko silloin saa tulla sisälle. 

Talven selkä taittuu

Hei, eilen oli vielä kello viideltä ulkona näin valoisaa! Incroyable!

Allt ordnar sig

Otsikko on mottoni elämään. Se on tähän asti aina pitänyt paikkansa. Ja niin tämäkin viikko järjestyi ja meni, välillä paremmin, välillä hitaammin, välillä väsyneemmin - mutta monta kivaa hetkeä siitä tallentui viikon alun haasteen innostamana. Tylsistäkin päivistä tuli astetta parempia, kun koko päivän mietti mitä tahtoisi siitä tallentaa. Ja jokaisesta päivästä jotain kuvattavaa löytyi, vaikka se sitten olisi vain wokkipannu tai aamupala. Pieniä juttuja huomioidessa isoistakin tuli mukavampia, ja viikosta jäi hyvä mieli. 

Pitäisiköhän ensi viikollakin haastaa itsensä?

Aamupalalla ravintoa ruumiille ja sielulle - kulhossa ananasta granaattiomenalla. 

Loppiainen ja viimeinen lomapäivä - ystäviä kylässä.

Askarteluhetki - luentomuistiinpanot muuttuivat kauniimmiksi.

Hetki kampuksella - lempinäkymäni ja lakannut sade.

Pieniä saavutuksia - jaksoin kokata.

Silmät auki - huomasin hetken kun talvi saapui.

Nauruterapiaa - bileiden iloiset seuraleikit.

Työmatkan lempikohta - uusi Kirjastosilta.

Välipala - leikin keittiössä joululahjoilla. 

Nyt niitä tuuletuksia

Tänä vuonna ei ole villinnyt jääkiekko eikä edes mäkihyppy, vaan ylläoleva kuva. Viikkojen kestänyt sään kyttääminen tuottaa viimeinkin tuloksia, vihdoinkin lunta ja aurinkoa! Hei hei sade, tervetuloa valo!

See the lighter shades of life

Aina olen kivenkovaan väittänyt, että vuodenajat ei vaikuta muhun, ja että olen yhtä iloinen keskikesällä ja kaamoksessa. Nyt on pitänyt kuitenkin harrastaa itsetutkiskelua - mikään ei huvita ja koko ajan väsyttää. Lomakaan ei ole piristänyt, vaan lähinnä saanut käpertymään sisälle entistä tiukemmin. Ja sisällä pohdiskelu on saanut hoksaamaan, että tälläistähän tämä on joka vuosi. Aina joulukuu on kumman ankea ja hiljainen. Ettei vain neitiä vaivaisi kaamosmasennus...

Tällä kertaa lumen puute tuntuu pimentävän arkea aikaisempaa enemmän. Mutta diagnoosin tehtyäni en aio jäädä tuleen (tai pimeyteen) makaamaan. Kirjoitin itselleni reseptin: ensi viikolla tallennan joka päivä jonkin kivan tai ihanan asian. Kameraan pitäisi löytää seitsemän kuvaa, jotka sillä hetkellä lämmittävät mieltä. Katsotaan viikon päästä, miten on käynyt.  

Unohdetut rakkaudet

Monia asioita ei edes tajua kaipaavansa ennen kuin ne läjähtävät päin naamaa. Niin on laita monen ystävän, kirjan ja näköjään myös italiansalaatin kanssa. Hyvät puolet haihtuvat mielestä, katoavat menneisyyden massaan ja harmaantuvat. Mutta sitten, kun niihin törmää uudelleen tajuaa kadottaneensa kultasuonen. Miten jotain niin hienoa voi hukata?

Italiansalaattia en ollut syönyt moneen vuoteen, en sen jälkeen kun ryhdyin kasvissyöjäksi. Enkä kaivannutkaan - mitä sitä itseään vaivaisi kaupan eineksillä. Mutta sitten opiskelijalounaalla vastaan sattui kasvisversio salaatista, ja voi - se oli menoa se. Italiansalaattihan on neroutta. Kasviksia, juureksia, spaghettia(!!!), siinähän on ateria yhdessä salaatissa. Ja kuin kohtalon oikusta löysin samana päivänä lehdestä italiansalaatin ohjeen, jonka tänään sain vihdoin myös toteutukseen. 

Kaupan italiansalaatti on usein sellaista majoneesimössöä. Tässä versiossa majoneesia ei ole lainkaan, vaan korvasin sen mielestäni iha onnistuneesti caesar-salaatinkastikkeella. Salaatti onkin parhaimmillaan vasta muhittuaan yön jääkaapissa, niin että maut ovat pehmenneet ja imeytyneet. 

Kasvisversio italiansalaatista

2 kuorineen keitettyä porkkanaa

2 kuorineen keitettyä perunaa

1 hapahko omena

1 maustekurkku

2 dl pakasteherneitä

3 dl keitettyä spaghettia

kastike:

1/2 dl caesarsalaatinkastiketta

1 rkl valkoviinietikkaa

Kuori ja paloittele porkkanat, perunat ja omena, paloittele maustekurkku. Saksi myös spaghettia pienemmäksi. Sulata herneet pikaisesti kuuman veden alla siivilässä. Sekoita kaikki aineet kulhossa sekaisin. 

Kaada sekoituksen päälle ensin salaatinkastike  ja sekoita se hyvin. Kaada sitten joukkoon vielä valkoviinietikka ja sekoita reippaasti lisää. Tarjoile kylmänä. 

Makeeta mahan täydeltä

Perusjoulu. 

Kotiin seurasi lapsuudenkodista rentotunut mieli, uusia keittiövempaimia sekä karkkivuori. Vuoden alun olen lukenut Yhdistystoimijan opasta ja syönyt näitä. Arki alkaisitko jo?

Kolmevee

Joulu on siitä mulle hyvää aikaa, että rakastan antaa ja saada lahjoja. Jos en pelkäisi muiden ahdistuvan, ostelisin lahjoja harvase päivä. Jouluna onkin ihanaa, kun voi olla päivästä toiseen innoissaan ja onnessaan kun lahjoja tippuu eteen ja omia saa jakaa. Jouluaatto on paras - oon hetkessä perheen kolmevee kuopus kun lahjoja aletaan jakaa. 

Tänä vuonna joulufiilis on vai ollut aika kadoksissa. Sitä ei löydy lahjojen paketoinnista, pipareista tai tortusita, ei hyasintista eikä kynttiläaamiaisista. Mutta ehkä se ei haittaa. Ehkä nautin vaan antamisesta ja levosta ja annan joulun tulla kun se on tullakseen. Vaikka sitten vuoden päästä. 

Keitaalla

Hiljattain hehkuttelin dyykkaamani traakkipuuta. Se ei kuitenkaan ole ainoa kotiin muuttanut kasvi. Vanhojen lakastuessa olen toisaalta surullinen, toisaalta iloinen, koska nyt voin hankkia uusia! Niinpä lähikukkakaupasta kotiutuikin kaikkien kovasti ihastelema helmivillakko, tai kotoisammin hernekasvi. Se on niin söpsä!

Kiitos universumi!

Universumi on ollut viime päivät puolellani.

Lukujärjestystä tehdessäni yritin yli-innokkaana opiskeliana tsiigailla myös historian opetusohjelmaa. Nappailen sieltä usein kiinnostavia kursseja viikkojen täytteeksi. Tällä kertaa opetusohjelma ei kuitenkaan avautunut, muka ei ollut valtuuksia katsoa sitä. Ja pyh, ajattelin suuttuneena. Mutta sitten hoksasin, että universumi varmaan vaan yrittää sanoa että mulla on jo ihan tarpeeksi kursseja. Koska on. Eli kiitti universumi säätelystäsi!

Ja tänään haaveilin kukkakaupassa. Ajattelin ostaa itselleni joululahjaksi viherkasvin, mutta kaikki oli liian pientä tai kallista. Mutta sitten menin kotiin, vein roskat ja kas! Viereisessä roskiksessa oli kaksimetrinen traakkipuu! Tietenkin dyykkasin sen kotiin ja laitoin multiin. Ou jee, universumi!