Aina olen kivenkovaan väittänyt, että vuodenajat ei vaikuta muhun, ja että olen yhtä iloinen keskikesällä ja kaamoksessa. Nyt on pitänyt kuitenkin harrastaa itsetutkiskelua - mikään ei huvita ja koko ajan väsyttää. Lomakaan ei ole piristänyt, vaan lähinnä saanut käpertymään sisälle entistä tiukemmin. Ja sisällä pohdiskelu on saanut hoksaamaan, että tälläistähän tämä on joka vuosi. Aina joulukuu on kumman ankea ja hiljainen. Ettei vain neitiä vaivaisi kaamosmasennus...
Tällä kertaa lumen puute tuntuu pimentävän arkea aikaisempaa enemmän. Mutta diagnoosin tehtyäni en aio jäädä tuleen (tai pimeyteen) makaamaan. Kirjoitin itselleni reseptin: ensi viikolla tallennan joka päivä jonkin kivan tai ihanan asian. Kameraan pitäisi löytää seitsemän kuvaa, jotka sillä hetkellä lämmittävät mieltä. Katsotaan viikon päästä, miten on käynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti