Tänä aamuna, kun avasin verhot, oli ilma täynnä lunta. Ei edes nähnyt mistä päin tuuli, hiutaleet poukkoilivat kaikkiin suuntiin samaan aikaan, ylös ja alas, viistoon ja suoraan. Taivas sekoittui maahan ja maa taivaaseen, kun talvi vyöryi kotikadulle.
Toisin oli vielä toissapäivänä.
¨¨
Silloin aurinko paistoi tammikuun viimassa niin kirkkaasti, ettei sormien jäätymistä huomannut. Puut tekivät karttoja rakennuksiin ja jossain oksistossa lauloi talitintti.Päässäni soi Lupaus kesästä. Nyt jo, sydäntalvella.
Viime vuoden tammikuu oli pilvisin ikinä. Sitä vasten sinitaivas näytti vieläkin kirkkaammalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti