Childhood hoods

Oon maalaistyttö. 

Elämäni kirjakasoissa

Kesäloman alussa mulla oli kovat tavoitteet: lukea kaikki hyllyyn talven aikana ostetut kirjat sekä vielä kymmenisen klassikkoa, joihin ei kevään kiireissä ollut aikaa perehtyä. Olin keräillyt kirjalistaa kuukausien ajan, ja heti loman alussa marssin kirjastoon. 

Nyt kodin ovat vallanneet erikokoiset kirjakasat. Alkupyrähdyksen jälkeen lukutahti on hidastunut, ja olen jopa tuntenut jonkinlaista lukukrapulaa - liika lukeminen kostautuu. Kirjat eivät enää liiku, vaan ovat jääneet asumaan kasoihinsa. Ja minä asun täällä kasojen keskellä. Vaikka onhan se kyllä ihanaa, kun on kirjoja joka puolella. Ei vai taida olla enää toivoakaan kahlata Joycen Odysseusta parin viimeisen lomaviikon aikana...

Tekee hyvää

Vadelmia (itse poimittuja), pähkinöitä ja turkkilaista jugurttia = aamupala, joka tekee hyvää niin mielelle kuin keholle. 

Mmmm.

Onni on

Onni on yhdeksän tunnin yöunet, herääminen pirteänä aamuyhdeksältä ja yön aikana viilentynyt huone. Vielä suurempi onni on, että tätä on jatkunut jo viikon putkeen. Nukkumatti je t'aime. 

Kävin metsällä

Jankutettuani asiasta äidille ja muille kuuntelijaparoille kuukausikaupalla ostin kesäkuun lopulla kaupasta villiyrttikirjan. Villiyrttikeittokirja esittelee kymmenittäin Suomen luonnossa kasvavia kasveja ja niiden käyttöä ruoanlaitossa. En meinannut pysyä nahoissani, kun ensimmäistä kertaa luin sitä. Eka esitelty kasvi oli vesiheinä, sitten tuli voikukka, ketunleipä, siankärsämö, koiranputki... Kaikki lapsuuden peruskaurat onkin syötäviä! Kuin siistii!

Keräilyharrastus on alkanutkin noista itselle tutuista kasveista. Pikkuhiljaa huomaa, kuinka luonnossa kulkiessa alkaa tunnistaa muitakin kasveja ja valikoima laajenee. Samalla löytää lähiympäristöstä ihan uusia kulmia, hylättyjä puistoja ja tientakusia jotka kasvit ovaat vallanneet. Loistoharrastus! 

Ja onhan se nyt loistavaa, että halutessaan ravintoarvoa ruokaan ei tarvitse ostaa kaupasta sitä parin euron yrttiruukkua vaan voi mennä poimimaan ulkoa vuohenputkea ja käyttää sitä persiljana soijapiiraissa. Tai napata siankärsämöä lisäksi tofupyöryköihin. Yksi kaveri nimesi mun villiyrttihommat muinaisten taikayrttien keräilyksi. Vähän sellaistahan se on, niin ihmeelliseltä tuntuu että voin vaan poimia maasta asioita jotka tekee ruoasta terveellisempää ja parempaa. 

Basilikaspaghettia ja siankärsämö-tofupyöryköitä

sopivasti spaghettia

suolaa

kolme isoa kourallista basilikanlehtiä

2 valkosipulinkynttä

3 rkl ruokaöljyä

tofupyörykät:

250 g hampputofua

1 sipuli

1 valkosipulinkynsi

1/2 dl vehnäjauhoja

1/2 dl korppujauhoja

suolaa ja pippuria

pieni kourallinen siankärsämönlehtiä

öljyä paistamiseen

Keitä spaghetti suolatussa vedessä. Sen kiehuessa hienonna valkosipuli aivan hienoksi ja suikaloi basilikanlehdet. Valuta spaghetti. Kuumenna öljy paistinpannulla ja heitä valkosipuli ja basilikat kuumalle pannulle. Freesaile hetki ja lisää sitten valutettu pasta. Sekoita hyvin ja nosta levyltä.

Murenna tofu kulhoon ja pilko sipulit pieneksi hakkeeksi. Sekoita tofu ja sipulit sauvasekoittimella. Lisää jauhot ja mausteet. Pese siankärsämöt ja silppua ne pieneksi. Sekoita nekin taikinaan.

Pyörittele taikina palloiksi ja paista runsaassa öljyssä (tofu imee öljyä). Valuta talouspaperinpalan päällä ja tarjoile lämpiminä.

Kasaa lautaselle pyöryköitä ja spaghettia, nauti lämpimänä. 

Väripilkku

Vaikea arvata, millä näistä parvekkeista haluaisin asua.

Seikkisseikkailu

Heinäkuu vei mukanaan muun muassa Turun seikkailupuistoon. En oo ikinä uskaltautunut itse Seikkiksen puolelle, vaikka muuta puistoa tamppaankin taajaan lenkeilläni. Nyt nelivuotiaan neidin ja tämän kauniin äidin kanssa pääsin ihmettelemän mitä kaikkea ihmeellistä naapurista löytyykään!

Ja olihan siellä vaikka mitä, kahluupuroista keinuihin ja suihkulähteestä taidepajaan. Viimeisessä me aikuisetkin päästiin vähän heittäytymään taiteillen liiduilla lattiaan. Yritin jättää positiivisen jäljen itsestäni. "Tehdä jotain hyvää kun voi, oi sehän menee kiertoon" kuten Jonna Tervomaa laulaa tämän hetken lempikipaleessani. 

Peikkoneiti

Viime talvena lellin itseäni ja ostin kotiin peikonlehtineidin. Kauan haaveilemani kasvi asustelee nyt viinipullojen naapurisssa kirjahyllyn päällä, kurkottelee sieltä kohti valoa ja hymyilyttää omistajaansa aina silmiin osuessaan. 

Toivottavasti neiti on pitkäikäinen!

Tampere revisited

Rakas Tampere näytti ihan uusia puolia itsestään, kun haahuilin siellä pari päivää lomailemassa. Ilman mitään järkevää suunnitelmaa päädyin niin Kehräsaareen kuin Koskenrantaan, näin Terrakottasotureita Vapriikissa ja söin mansikkakakkua iltapalaksi. Näin niin Näsijärven kuin Pyhäjärven ulapat, maistoin chai latte- ja stracciatellajäätelöä ja ostin uuden kesämekon koska päälläolevassa paahtui. 

Miten en tiennyt ennen että Tampereen keskustasta voi löytää tälläisiä henkeäsalpaavan kauniita maisemia, uimarannan ja rakkauslukkoja? Vitsit mikä kaupunki. Jos en asuisi Turussa, muuttaisin sinne. 

Tervetuloa sun elämän ihanimpaan aamuun

...toivotettiin Bassoradiossa, kun valmistauduimme päivään siskon kotona Tampereen sydämessä. Tein piristävän pikureissun kotiseudulle Pirkanmaalle, ja oli ihana saada kerrankin viettää aikaa systerin seurassa ja ihastella sen kotikoloa. Ihmeellisen virkistävää saada aamupalaksi mansikkakakkua ja seurailla unihiekkaisin silmin Laukontorin aamuvilinää.