Vaikka kevät on luonnostaan ilon ja valon aikaa, sen tullen puhutaan usein kuitenkin myös kevätmasennuksesta. Kevät ja masennus kuulostaa ihan mahdottomalta yhtälöltä: keväthän on uuden energian, kesäloman alkamisen, kasvavan valon ja lämmön ja kaikenlaisen ihastumisen ja innostumisen aikaa. Kuten yksi kaverini kerran totesi, kevät on soturi joka voittaa talven. Ja sitä tekee mieli juhlia.
Kuitenkin jotain kevätmasennukseen viittaavaa on ollut liikkeellä tässäkin asunnossa. Luennoilla istuminen on ollut tuskaista ja lukeminen tökkinyt. Ruokahalu oli hetken ihan kateissa, eivätkä kesäiset kadut houkuttelleet läheskään niin paljon kuin oma sänky, tai sängynalunen. Joinakin aamuina ei olisi yhtään halunnut herätä. Olisi niin tehnyt mieli vain jäädä sänkyyn odottamaan uutta unta ja seuraavaa päivää.
Aika tuo yleensä avun alakuloisiin kausiin, ja niin toi nytkin. Pikkuhiljaa aamut helpottuvat, ja tennarit keräävät taas kaduilla kevätpölyä pohjiinsa. Keksin myös uuden ruoan! Siitä lisää myöhemmin...
Joinain aamuina on silti yhä vaikea aloittaa uusi päivä. Silloin ei auta tehdä suunnitelmia tai yrittää liikoja, katsoa vain mitä elämä tuo eteen ja mitä itse jaksaa. Yleensä eteen tulee kivoja asioita ja illalla mieli on jo paljon iloisempi kuin herätessä. Jonain päivänä saatta vaikka soida yhtäkkiä ovikello ja rappukäytävässä seistä ystävä rahkapiirakan kanssa! Silloin on iloinen että uskalsi avata oven. Ja herätä sinäkin aamuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti