Asioita jostka saavat tuntemaan itsensä vähän enemmän aikuiseksi ja vähän vähemmän lapseksi:
-kun ostaa naapurin lapsille virpomiskarkkeja, jos ne vaikka sattuisivat koputtamaan pääsiäisenä ovelle
-kun on sukujuhlissa ja toteaa, ettei enää ole nuorten joukossa. Yhtäkkiä onkin yksi niistä aikuisista, jotka sanovat tuleville nuorille että "kyllä minäkin muistan kun sinä olit ihan pieni ja minä kannoin sinua sylissäni."
-kun toteaa että entiset inhokkiruoat ovat lempiruokia. Yläasteella yökin ruispuolukkapuurolle, nyt se on monen aamun (ja päivän) pelastaja.
Toisaalta kyllä lapsenmielisyyttäkin vielä löytyy. Kun ostin niitä virpomiskarkkeja, valitsin pitkään ja hartaasti hienointa suklaapupua. En sen takia, että lapset ilahtuisivat, vaan koska jos ne eivät tulekaan joudun itse syömään suklaat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti