Silta - paras tanskantunti

Loputtomien kehujen ja ylisanojen innostamana aloin joulukuussa katsoa Siltaa. Se oli vuoden parhaita päätöksiä. Tanskalais-ruotsalainen tv-produktio imaisi heti sisäänsä. Ensimmäisen kauden hotkaisin projektin loppumisen ja Suomeen lentämisen välissä, ja kun lentokoneesta näin Juutinrauman sillan livenä olin ihan fiiliksissä. Joululomalla koetin puhua Sillasta kokoajan kaikkien kanssa, ja toista kautta aloittaessa tunnusmusiikki tuntui jo vanhalta ystävältä. Sekin kausi hujahti, kröhöm, päivässä, ja nyt hartain toiveeni on että kolmoskausi saapuisi Netflixiin vähän äkkiä. 

Silta keskittyy Juutinrauman sillan yhdistämiiin kaupunkeihin, Kööpenhaminaan ja Malmöön, ja niihin levittäytyvään rikosvyyhtiin jota Ruotsin ja Tanskan poliisijoukot yhteistyössä selvittävät. Huikean jännittävä juoni, nopeatempoinen kerronta ja varsinkin loistavat henkilöhahmot vangitsivat näytön ääreen ensimmäisestä jaksosta alkaen. Varsinkin ruotsalaisen poliisin Saga Norénin hahmo on kompleksisuudessaan tavattoman kiinnostava. (Saati varsin ihailtava!)  

Aiemmin olen vältellyt rikossarjoja ja mitään vähänkään kammottavaa katsottavaa viimeiseen asti. Silta oli kuitenkin niin hyvin tehty, että lukemattomat asiat kiinnittivät huomion eikä sarja käynyt liian jännäksi. Toki pimeä joulukuu ei ehkä ollut ideaalein katsomisajankohta - vikoja jaksoja katsoessani hiivin yksin kotona ollessa seinien viertä pitkin varjoja tarkkaillen ja kolahduksia panikoiden. Vielä enemmän iholle jännityksen tuo se, että sarja sijoittuu Pohjoismaihin - tähä paikkaan missä olen nyt. Ajoittain jaksoista saattaa tunnistaa tuttuja Köpiksen katunäkymiä, ja koko se tanskalainen fiilis on nyt paljon läheisempi ja siten myös kiehtovampi.

Tanskalaisuuteen liittyykin aspekti, jonka takia olen antanut itseni fiilistellä Siltaa ihan olan takaa. Sen lisäksi, että se vie vielä lähemmän tanskalaisuutta ja tätä maata, opin sen kautta tanskan kieltä ihan loistavalla tavalla. Poliisikieli ja nopea dialogi eivät todellakaan mahdollista tanskaksi seuraamista (en osaa seurata edes tanskanopea tanskaksi), mutta kun näkee suomenkielisen tekstityksen ja kuulee tanskankieliset sanat, tulee yhdistelleeksi koko ajan uusia sanoja ja sanontoja. 

Tanskantuntien hyödyn huomaa, kun saa aina vain enemmän selvää Sagan ja Martinin puheesta, ja ruudun sammuttamisen jälkeen päässä pyörivät yleensä juonenkäänteiden lisäksi jostain alitajuntaan livahtaneet lauseet. Ja mikä parasta, kuullunymmärtäminen ja aksentti paranevat kuin itsestään. Sitä auttaa varmaan sekin, että sarjassa kuulee rinnakkain sekä ruotsia että tanskaa. Sekoittamisen sijaan erot jäävät mieleen kaikumaan.

Tanskalaiseen tv-tuotantoon voisi nyt vaihdossa ollessa tutustua enemmänkin - ihan kielenoppimisen kannalta, tottakai... Hehe. Seuraavana listalla on ainakin toinen tanskalainen rikossarja, maailmanlaajuinen hitti Forbrydelsen.