På vej til dansk

Jeg kan godt lide at lære dansk. 

Jeg går till Sprogcenter altid on mandagen og onsdagen. 

På skole snakker jeg med veninde. 

Nu læser jeg også en bog på dansk.

Tanskan opiskelu etenee tasaista kahden tunnin viikkotahtia, ja muuttuu samalla mielenkiintoisemmaki ja palkitsevammaksi. Meidän parinkymmenen hengen ryhmä on kutistunut noin kahdeksaan oppilaaseen, mikä on toki sääli mutta myös ihan mukavaa. Nyt tunneilla on tuttavallisempi fiilis, ja opettaja ehtii keskittyä jokaisen huomioimiseen enemmän. Viime viikolla hän vihdoin oppi mun nimen, ja tällä viikolla hänelle selvisi että osaan ruotsia. Hyvä hyvä.

Ruotsinosaaminen tuli esiin, kun opettaja vei meidät tunnilla Kielikeskuksen kirjastoon. Muiden valkatessa alkeistason kirjoja minä hiippailin toiselle hyllylle ja nappasin aiemmin bongaamani Astrid Lindgrenin mukaan. Opettajan ilme oli aika hämmentynyt, kun ojensin sen lainattavaksi. Selvittelin sitten siinä miten alkeiskirjat ovat turhauttavan helppoja kun lukeminen sujuu melkein kuin vettä vain. Ope ymmärsi, mutta alkoi tosin luottaa vähän liikaa mun tanskantaitoihin. Luokkaan palatessa hän yritti meinaan käydä kanssani vähän liian monimutkaista keskustelua ruotsin ja tanskan eroista  - tanskaksi tietenkin. Mutta mistäpä sitä ei selviäisi hymyilemällä ja nyökyttelemällä. (Plus opin että ruotsissa sanotaan jätte ja tanskassa meget. Jätte tulee kuulemma jättiläisestä - käy järkeen!)

Veljeni Leijonamielen lukeminen onneksi sujuu juuri sopivan hyvin ja haastavasti. Sanan sieltä, toisen täältä saa tarkistaa jostain, mutta tuttu tarina auttaa paljon. Ja voi miten kirja kuvituksineen ja hahmoineen viekään suoraan lapsuuteen. Jo parin ensi sivun jälkeen oli aivan hurmaantunut ja hymyilin keskellä luokkahuonetta itsekseni. Voi kirjat ja kevät, ah!