Tämä talo on tyhjempi nyt

Helmikuu hätyyttelee jo tammikuun viimeisiä päiviä, mutta mun elämä on edelleen kummallista lomankaltaista olemista. Viimeiset palautukset ja projektin tentti käärittiin pakettiin viime torstaina, ja seuraavat kurssit alkavat vasta ensi viikolla. Oikein mitään rutiineja tai aikatauluja ei siis ole, ja se tuntuu vähän kummalta. Onhan tässä lomailtu jo kohta puolitoista kuukautta. Kyllä on rankkaa. 

Vähän lisäsäihkettä arkeen toivat myös viime torstaina Suomesta Aalborgiin lennähtäneet siskot. Vieraiden kanssa oleminen oli kuin lomaa lomasta. Vajaat viisi päivää hujahtivat liian nopeasti.

Siskot olivat ensimmäiset vieraat, joita olen tänne Aalborgiin saakka saanut. Jo ihan tyyppien näkeminen oli ihanaa, mutta myös turistioppaana toimiminen ja itsellekin uusien paikkojen koulaminen täällä oli vallan mukavaa. Oikeastaan olen halunnut jo pitkään näyttää näitä paikkoja ja tätä elämää tutuille, joten oli kiva vihdoin päästä oikeasti näyttämään mitä kaikkea olen löytänyt ja missä oikeasti asun. 

Yhdessä kierreltiin keskustaa ja kauppoja, tsiigailtiin vuonossa seilaavia jäälauttoja, kahlattiin lumessa Sønder Trandersin pikkukyläidyllissä ja kokkailtiin iltaruokaa kotikeittiössä. Itsekin näin uusia paikkoja, kun esimerkiksi tarkastettiin maisemat Nordkraftin katolta ja ihmeteltiin Musikkens Husin arkkitehtuuria ja kokoa. 

Viikonlopun loskainen sää vähän hyydytti ulkoiluhaluja, joten yksi päivä vietettiin myös Storcenter-kauppakeskuksessa ja Tanskan suurimmassa Bilkassa kierrellen. Tutustuttiin myös kaupungin parhaaseen kaakaoon sekä kolmeen erilaiseen voileipäravintolaan. Ja pålægschocoladeen. Ja æbleskivareihin. Tanskan ruokakulttuuri tuli siis majoneesisalaatteja myöten hyvin tutuksi, kuten myös keskikaupungin kadut ja opiskelijakämpän tavat. 

Täällä vierailemista helpottaa kyllä valtavasti Rejsecard, jolla saan kuljettaa vieraita mukanani. Koko Tanskassa toimivalle matkakortille saa itse ladata tarvitsemansa määrän rahaa, ja sitten sillä huristella pitkin maita ja mantuja. Kaverin saa mukaan helposti kun vain pyytää bussikuskia kirjaamaan sisään vähän useamman määrän matkustajia. Nyt siskot pääsivät kaikkialle kätevästi samoilla halvoilla hinnoilla kuin minä, eikä tarvetta erillisille lipuille ja kolikkojen kaivelulle ollut. Samalla tavalla kuskasin syksyllä kaveriani Kööpenhaminassa. 

Takana on siis ihana viikonloppu ja mieli täynnä hauskoja muistoja. Nyt oma huone tuntuu autiolta, kun lattia näkyy syrjään siirrettyjen patjojen paikalla ja kaapeille pääsee parilla askeleella. Jääkaappi on täynnä yhteisiä ruoanloppuja, muistikortti kuvia ja kalenteri tyhjää. Aika aloittaa arki, valita kurssit ja miettiä mitä keväällä tekisi.