Vähän on nyt jäänyt tämä kuukausiraportointi. Viides vaihtoajan virtanpylväs hurahti ohi jo viikko sitten, ihan huomaamatta. Enää en laskekaan kuukausia saapumisesta eteenpäin, vaan enemmänkin lähtemisestä taaksepäin. Kymmenen kuukauden aika tuntuu muutenkin vähän hassulta, kun yksi kuukausi meni jouluna Suomessa, ja kesäkuussa ei olekaan opintoja joten lennähtänen jo toukokuun lopussa Suomeen.
Viime torstai oli siis enemmänkin tavallinen viikonpäivä, ja ensi sunnutai on merkityksellisempi - silloin on enää neljä kuukautta tanskaelämää jäljellä. Se on aika vähän se, varsinkin kun ovella kolkuttaa jo kevät.
Tämä kuva on viime lauantailta - silloin lämpötila nousi plussalle, sumu valtasi kadut ja maailma loppui ennen vuonon vastarantaa. Kevät tuli sen jälkeen rytinällä. Lumet sulivat vesisateessa, tuui puhalsi loputkin pois ja lämpötila kipusi lähelle kymmentä astetta.
Tänään olo oli kuin maaliskuussa. Aurinko paistoi, linnut sirkuttivat ikkunan takana ja vielä viideltä oli valoisaa. Kuvitelkaa, laitoin kevätkengät jalkaan ja kuljin takki auki. Tammikuussa! (Rehellisyyden nimissä pitää kyllä sanoa että tällä varustukselle kuljin vain kuntosalille, jonne on kotoa ehkä viisikymmentä metriä. Mutta silti!) Kevätkeveys valtasi mielen.
Tein myös lukujärjesteksen alkavalle lukukaudelle. Taktisesti valitsin kurssit siihen malliin, että yliopistolla tarvitsee olla vain maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona. Loppuviikon voin siis opiskella omaan tahtiin missä huvittaa, polkea ympäri naapurikuntia ja muutenkin fiilistellä Tanskaa ja Jyllantia. Niin herkullista että melkein hävettää.
On sellainen fiilis, että keväästä taitaa tulla vallan mainio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti