tiistai 16. syyskuuta 2014

Poikkeus sääntöön

Ostin muovituotteen. Kävin piilolinssien sovituksessa, sillä en voi käyttää nyrkkeilytunneilla silmälaseja. Siellä käteen lyötiin pari pakettia muoviin yksittäispakattuja muovisia piilolinssejä. Kotona pakkausta availlessa tuli kyllä kurja olo, kun parin tunnin linssienkäytön takia heitti pois monta muovikappaletta. Mutta tätäkään ei voi mitenkään kiertää – terveyteen liittyvissä asioissa ei ole juuri varaa saivarrella, kuten huomasin jo apteekissa. Olisi kyllä kiva, jos esim. lääkkeitä pakattaisiin vaikka paperikuoriin tai linssejä jotenkin ekologisemmin. Mutta ehkä vielä joskus.


Tuli myös ensimmäistä kertaa sellainen tilanne vastaan, etten voinut ostaa kaupasta mitään haluamaani koska kaikessa oli muovia. Olen viimeaikoina kaivannut raejuustoa, rucolaa, juustoa ja leipää, mutta kaikki on kivasti pakattu muoviin. Kaupasta mukaan tarttui siis vain pestoa, ja kotona sain työntää kädet jauhopurkkiin ja tehdä itse omat sämpyläni.



Elämä on muka ollut niin kiireistä, etten ole ehtinyt juuri pohtia muovittomuushaastetta. Sen kuitenkin huomaa selkeästi, että jääkaapista vähenee tavara hitaasti mutta varmasti ja lisää ei tule, koska en voi vain ostaa jotain helppoa kaupasta. Ruoanlaitto vaatii suunnittelua ja aikaa, koska raaka-aineet pitää hakea torilta ja valmistaa alusta asti. Se vaatii vielä totuttelua. Olen myös alkanut syödä enemmän ulkona, koska se on usein nopeampi vaihtoehto kuin kokata itse. Kodin lähellä oleva Subway on ruokkinut mua melko usein, samoin kuin yliopistoravintolat. Noutoruokaakin kun voin syödä, jos se vain ei ole muoviin pakattu. Subilta on helppo ostaa leipiä ja sanoa ettei tarvitse muovipussia, grilliltä saa hampurilaisen pelkässä paperitaskussa. Yllättävää mutta ilahduttavaa. Edes yksi asia johon voin vaikuttaa suoraan valinnoillani.


Se kyllä ällöttää miten muovia on ihan joka paikassa. Jos tahdon ostaa tiskiainetta joudun ostamaan samalla muovipullon. Jos tahdon ostaa salaattia joudun ostamaan samalla muoviläpyskän johon se on kiedottu. Kouriintuvasti asia tulee esiin kaupungilla ja luonnossa, kun pensaiden aluset ja tienpielet, jopa metsien mättäät, ovat muoviroskan valtaamia. Muovia on kaikkialla, eikä se häviä sieltä mihinkään koskaan ellei joku kerää sitä. Suuresti epäilen ettei kerää… Muovinkäytön ymmärrän, mutten roskaamista. En vaan tajua.

Kuvat keväältä Israelista, jossa muoviton shoppailu olisi astetta helpompaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti